Jouluihminen, se aito, oikea ja alkuperäinen Jouluenkelin ylläpitämä 15.06.2002 lähtien, MSN-yhteisöstä Vuodatukseen vuonna 2009 siirtynyt, kertaalleen jo lopetettu, mutta kopioinnin vuoksi uudelleen henkiin herätetty.
Koska joku katsoi oikeudekseen kopioida sivuni ja antaa ihmisten uskoa olevansa minä, päätin palauttaa osan sivuistani uudelleen näkyviin, jotta kaikki ne uskolliset joulusta jouluun kanssani kulkeneet jouluihmiset löytäisivät minut ja voisivat kertoa, mikäli samaa tapahtuu toistamiseen.
Kenties jopa innostun tästä uudelleen, joskaan en niin täysipäiväisesti kuin ennen.:)
Etsin nappieni joukosta ne napit, jotka mielestäni sopivat yhteen. Ja ovat väreiltään saajalle sopivia.;)
Sinivalkoista ajattelin ensimmäiseksi tehdä.
Sommittelin napeista korun valkoisen paperin päällä, jotta näin, miten napit tulevat ketjuun. Valitsin tarkoituksella nelireikäisiä nappeja väleihin, jotta ketjusta tulee napakampi.
Virkkasin valkohopeisella kaksinkertaisella puuvillalangalla ohutta virkkuukoukkua käyttäen napit yhteen. Venytä silmukkaa aina napin koon mukaan. Itse virkkasin joka napin väliin yhden ketjusilmukan, joka pitää napit erillään ja antaa niille tilaa.
Tässä kuvassa mukana on jo seuraava virkattu koru, mutta siitä myöhemmin lisää.
Kaulakorusta tein niin pitkän, että se menee vaivatta pään yli, eikä mitään lukkoa tarvita. Langanpäättely on vielä tekemättä. Virkkasin loppupään silmukkaketjut yhteen.
Ja nyt etsimään lisää nappeja. Lisään kuvat muista nappikoruista myöhemmin tähän postaukseen, kun ovat samalla tavalla tehtyjä.
Aika tuntuu nykyisin juoksevan edellä karkuun. "Pitäisi tehdä"-lista alkaa olla aika pitkä.
Lisäksi juoksen pitkin pusikoita kameran kera, joten ei oikein ehdi kaikkea, mitä aikoo. Kun näin vanhemmiten tekee kaiken muutenkin hitaammin.;)
Lääkitystäni muutettiin ja se toi taaaaaas vihaamiani lisäkiloja. Paino vain nousee ja nousee, vaikka kuinka yritän liikkua kaksi tuntia päivässä. Huoh, sitä se elämä on kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Miksei voi tulla liikatoimintaa, että kilot karisisivat?
Sänkyni päällä on kasa nappeja ja ne pitäisi lajitella seuraavaksi...
Lisäsin tuonne oikealle alas joululauluja soittavan aparaatin.
Sen voi pysäyttää pause-merkistä, jollei halua kuunnella sitä ja musiikkikappaleita voi selata nuolinäppäimillä.
Toivon mukaan se toimii. Noista kun ei koskaan tiedä, milloin ne poistuvat käytöstä. On ollut jo useampi erilainen ja aina on soitin kadonnut pois käytöstä.... Jospa tämä pysyisi edes tämän vuoden ajan.
Olen muuttanut, eivätkä kaikki tavarat ole vielä löytäneet paikoilleen.
Etukäteisjoulukalenteri jatkuu, kunhan saan edes suurimman osan tavaroista jonnekin, josta ne myös löydän.:)
Yksiö on suurehko, mutta omituisesti suunniteltu. Takuuvarmasti on mies ollut asialla, sillä nainen ei laittaisi siivouskomeroa vaatehuoneeseen, eikä keittiöön ihmeellisiä vinkkelikaappeja, joissa pitäisi olla silmät sormenpäissä nähdäkseen, mitä siellä nurkan takana on. Tai kuka nainen jättäisi keittiöstä pois ruokakomeron??? Tai tekisi makuuhuoneesta vain 190 cm leveän?
Mutta tutustun tässä pikkuhiljaa nurkkiini ja odotan seuraavaa muuttoa, joka onkin sitten hiukan kauemmas; takaisin Joulupukinmaahan!♥
Ulkona sataa räntää, kuin jäähyväisinä talvelle, sillä loppuviikon paistaa aurinko, joka sulattaa varmaan loputkin lumet pois.
Pian saa alkaa katsella lumikelloja, narsisseja, tulppaaneita, ketunleipiä yms. ennen sinivuokkojen esiinmarssia. Ja varmaan viikonloppuna heräävät jo ensimmäiset perhosetkin.
Parvekkeella palavat yhä hämärään ja pimeään valoa tuovat tuikkuketjut. Pöydälläni on kynttilöitä ja aion niitä polttaa koko vuoden ympäri.
Keräsin munakennoja sekä joululta jääneet kynttilänloput ja tuikkujen pohjat.
Laitoin kattilaan vähän vettä ja kulhon sinne, levy kolmoselle, kun minulla ei ollut kiirettä.:)
Huom! Sulatetaan siis vesihauteessa, eikä laiteta vettä kynttiläjämien joukkoon, kuten joku oli tehnyt!
Sulamisprosessin aikana leikkasin kennojen kolot irti toisistaan ruusujen pohjiksi ja revin kansien reunat suikaleiksi, jotka kieputin rullalle ja laitoin ruusupohjiin.
Laitoin ruusujen keskelle ensin lusikallisen nestettä ja annoin jähmettyä, että ruusu pysyisi koossa reunojen kastelussa. Uitin sitten ruusut nesteessä kyljellään ja pihdeillä käännellen, mutta nestettä oli liian vähän. Jätin ruusut kuivumaan voipaperin päälle.
Seuraavana päivänä kaivoin esiin vanhat joulukuusenkynttilät ja kukkakoreihin tarkoitetut ohuet punaiset kynttilät.
Silppusin kynttilät ja poistin sydänlangat uusiokäyttöön. Sulatin jälleen vesihauteessa.
Tein lisää ruusuja.
Uitin ruusut kolme kertaa nesteessä. Otin seoksen pois hauteesta ja sitten lisäsin nesteeseen vanhaa, kaapin perukoilta löytynyttä vadelmanpunaista karamellivärijauhetta.
Kun seos alkoi jähmettyä, uitin kaikki ruusut nopeasti vielä kerran, jotta ne saivat paksumman ja kauniimman ulkokuoren. En tiedä, miten tuo tönkköys palamiseen vaikuttaa, kun en voi testata kerrostalossa.:) Mutta varmaan kevään mittaan tulee jollain nuotiopaikalla tehtyä testi.
Kahdeksan kauneinta ruusua pääsi tähän pakettiin.:)
Joten jos ensi joulun lahjapulmia aikoo helpottaa, kannattaa kerätä kynttilänloput talteen ja varastoida munakennoja, jotta voi valmistaa näitä kauniita sytykkeitä takan tai ulkogrillin omistaville ystäville ja sukulaisille. Keltaisista kennoista taitaisi tulla kauneimpia....
