~Tomten~
Av Viktor Rydberg

"Midvinternattens köld är hård,
stjärnorna gnistra och glimma.
Alla sova i enslig gård
djupt under midnattstimma.

Månen vandrar sin tysta ban,
snön lyser vit på fur och gran,
snön lyser vit på taken.
Endast tomten är vaken.

Står där så grå vid ladgårdsdörr,
grå mot den vita driva,
tittar, som många vintrar förr,
upp emot månens skiva,
tittar mot skogen, där gran och fur
drar kring gården sin dunkla mur,
grubblar, fast ej det lär båta,
över en underlig gåta.

För sin hand genom skägg och hår,
skakar huvud och hätta
- »nej, den gåtan är alltför svår,
nej, jag gissar ej detta» -
slår, som han plägar, inom kort
slika spörjande tankar bort,
går att ordna och pyssla,
går att sköta sin syssla.

Går till visthus och redskapshus,
känner på alla låsen -
korna drömma vid månens ljus
sommardrömmar i båsen;
glömsk av sele och pisk och töm
Pålle i stallet har ock en dröm:
krubban han lutar över
fylls av doftande klöver -

Går till stängslet för lamm och får,
ser, hur de sova där inne;
går till hönsen, där tuppen står
stolt på sin högsta pinne;
Karo i hundbots halm mår gott,
vaknar och viftar svansen smått,
Karo sin tomte känner,
de äro gode vänner.

Tomten smyger sig sist att se
husbondfolket det kära,
länge och väl han märkt, att de
hålla hans flit i ära;
barnens kammar han sen på tå
nalkas att se de söta små,
ingen må det förtycka:
det är hans största lycka.

Så har han sett dem, far och son,
ren genom många leder
slumra som barn; men varifrån
kommo de väl hit neder?
Släkte följde på släkte snart,
blomstrade, åldrades, gick, - men vart?
Gåtan, som icke låter
gissa sig, kom så åter!

Tomten vandrar till ladans loft:
där har han bo och fäste
högt på skullen i höets doft,
nära vid svalans näste;
nu är väl svalans boning tom,
men till våren med blad och blom
kommer hon nog tillbaka,
följd av sin näpna maka.

Då har hon alltid att kvittra om
månget ett färdeminne,
intet likväl om gåtan, som
rör sig i tomtens sinne.
Genom en springa i ladans vägg
lyser månen på gubbens skägg,
strimman på skägget blänker,
tomten grubblar och tänker.

Tyst är skogen och nejden all,
livet där ute är fruset,
blott från fjärran av forsens fall
höres helt sakta bruset.
Tomten lyssnar och, halvt i dröm,
tycker sig höra tidens ström,
undrar, varthän den skall fara,
undrar, var källan må vara.

Midvinternattens köld är hård,
stjärnorna gnistra och glimma.
Alla sova i enslig gård
gott intill morgontimma.
Månen sänker sin tysta ban,
snön lyser vit på fur och gran,
snön lyser vit på taken.

Endast tomten är vaken."

Jesusbarnets födelsedag

Du lilla vackra Jesusbarn som ligger där på strå.
du borde ha en bädd av dun med fina lakan på.

För att du föddes denna dag har hela världen fest,
och därför borde väl just du bli firad allra mest!

men ingen julklapp alls du fått, jag kan det ej förstå.
För din skull alla jordens barn ju full av klappar få!

Jag ville duka dig ett bord med små paketer på,
och alldeles i bordets mitt en tårta skulle stå.

Och runt omkring en vacker krans av blommor och av blad.
Du lilla vackra Jesusbarn, då bleve du väl glad?

Elsa Beskow

När det lider mot jul

Det strålar en stjärna förunderligt blid,
i öster på himlen hon står.
Hon lyst över världen, dess oro och strid
i nära två tusende år.
När dagen blir mörk och när snön faller vit,
ja då skrider hon närmre, då kommer hon hit,
och då vet man att snart är det jul.

Och julen är härlig för stora och små,
är glädje och ljuvaste frid.
är klappar och julgran och ringdans också,
är lycka oändligen blid.
Är ljus, allas ögon då stråla som bäst
och stjärnorna tindra som mest;
och där ljuset är, där är det jul!

Jeanna Oterdahl

God Jul
En stjärna i vårt fönster, ett ljus på varje bord,
en lingonkrans på dörren, en sång - och glada ord.

En lukt av lack i huset, av hyacint och gran,
och hemligt pappersprassel och mycket marsipan.

Nu sitter vi och väntar, för allt är klart och gjort.
Just nu går julen sakta - sen går den väldigt fort!

Britt G. Hallqvist

Luonto nukkuu jo talven unta,
aukesi pilvet, uutta lunta
maa nyt yllensä saa.

Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
sydämen tunnetta paljon tuhlaan.
Joulua rauhaisaa!

-Irma Koskinen

Joulutähden valoon

metsä nukahtaa.

Jokaiseen pieneen taloon

joulu tulla saa.

-tekijä tuntematon

Pieni joulun lapsi

Pieni joulun lapsi,

joulu meille tuo.

Saavu joka kotiin,

saavu lasten luo.

Saavu sinne, missä

epäsopu on,

anna koteihimme

henki sovinnon.

Saavu sinne, missä

joku yksin jää.

Anna jouluilon

hänet yllättää.

Pieni joulun lapsi,

valo maailman.

Sinä meille annat

juhlan oikean.

-Jukka Salminen

Olkoon joulun tunnelma
lämmin, aito, juhlava!
Uusi vuosi puolestaan
tuokoon onnen tullessaan!

-tekijä tuntematon

Joulukirkossa

Taas on täällä talvi,

raikas valkoinen.

Peittää puhdas hanki

nurmet pihojen.

Joulunkellot jälleen

soivat kautta maan.

Arkitöiden jälkeen

juhlaan astutaan.

Voimme kirkkoteille

nyt jo kiiruhtaa.

Kirkonkello meille

yhä kumajaa.

Pimeää on vielä

varhain aamulla.

Valaisevat tietä

tähdet taivaalla.

Kirkkosalin suuren

valot välkkyvät.

Liekit kynttilöiden

sievään leikkivät.

Luovat juhlavuutta

äänet urkujen.

Suurta vakavuutta

tuntee jokainen.

Holvistossa suuren

templin virsi soi.

Kerrottavan kuulen

kuinka kerran toi

tiedon paimenille

jouluenkeli,

hymnin Jumalalle

kuoro lauleli.

Tornin malmi kaikuu,

holvi humajaa.

Laulu harras raikuu,

taivaan Jumalaa

kirkkokansa kiittää.

Sävel suloisin

ajatukset siirtää

taivaan riemuihin.

Vierähtävät vuodet

aika taakse jää.

Joskus työ ja huolet

mieltä synkistää.

Virkistävät meitä

silloin muistomme.

Jeesus yhä vielä

ohjaa purttamme.

Kaikki eivät tunne

seimen lapsosta.

Herra, suo myös heille

jouluvaloa,

johda harhateiltä

sinne eksyneet,

jalo siemen kylvä

kunkin sydämeen!

-Väinö Soveri

Olkoon joulun aika
kuin jännittävä taika,
täynnä yllätyksiä,
hyvän mielen hymyjä.

-tekijä tuntematon

Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.

Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.

(Kaarina Helakisa)

Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua,
paperin rapinaa, piparin tuoksua.
Enkeli joulun viestiä kantaa,
rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.

-tekijä tuntematon

Taivahalta sataa lunta,
kaunis on joulun valtakunta.

-tekijä tuntematon

Pyhä Lucia
Sankta Lucia

1.Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön 
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, 
kynttilät syttyy.

2.Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä lucia.

3.Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia.

Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan

läpi seinän sisälle hiipi.
Se on vanha ihme - ja kuitenkin

se on uusi vuodesta vuoteen,

ja se tuo niin rakkaana mielihin

taas tallin ja seimivuoteen

ja ne köyhät lampaanpaimenet,

ne joille taivahasta

soi ilmojen täydeltä sävelet

kiittäen seimen lasta.

Mikä ihmeitten ihme - vieläkin soi

sama enkelvirsi pyhä,

ja paimenten lailla sen kuulla voi

sydän lapsellisen yhä.

Isä taivaallinen, hän armossaan

sen laulun viisailta salaa,

mutta meille pienille hohdettaan

se joulusta toiseen valaa.

Me melkein korvin kuulemme,

kun sielumme soi maja:

"On sinulle, juuri sinulle

syntynyt Vapahtaja!"

- Anna-Maija Raittila –

On kohta jouluaatto

ja juhla juhlien.

Tuo kuusen sisään taatto

ja koristamme sen.

Nyt latvassa on tähti,

tuo tähti itämaan.

Sen mukaan kerran lähti

nuo viisaat matkaamaan.  

- Elsa Kojo

Hiljaa helkkyen kellot soivat,

yö on rauhaisa jouluyö.

Tuikkii, kimmeltää tähdet oivat,

päättyi arkinen touhu, työ.  

-Lyyli Brantin

 Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.
Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.
-Elina Karjalainen

PIENI JOULUENKELI

Pienen pieni enkeli
kerran maahan lenteli.
Katseli hän suruissaan
maata mustaa, pimeää,
ihmisiä murheineen,
huolineen ja kipuineen,
kamaline kiireineen.

Pienen pieni enkeli
itseksensä aatteli:
"Mistä saisin pakkauksen,
niin suuren, sievän, pehmoisen,
josta riittäis kaikille,
isoille ja pienille,
joulumieltä oikeaa,
lempeää ja rauhaisaa ?"

Pienen pieni enkeli
Isän luokse palasi,
kertoi Hälle huolensa.
- Isä häntä halasi
ja sitten sanoin lohdutti:

"Rakas pikku enkeli,
kaunis on sun aikeesi,

vaan ihmisen on itsestään,
löydettävä sisältään
joulumieli oikea,
aito joulun tunnelma.
Sinä voit vain pikkuisen
heitä siinä muistuttaa
olemalla enkeli,
ihan oma itsesi."

Pienen pieni enkeli
alas maahan lenteli
ja matkallansa hymyili.
Hymy tarttui tähtösiin
ja pienen pieniin lapsosiin,
jotka vielä pystyivät
enkeleitä näkemään,
aidon joulun kokemaan.

Pienen pieni lapsonen
äidillensä hymyili
ja riemuissansa hihkaisi:
"Äiti, katso, enkeli !"
Äiti joulukiireissään
kummastellen katseli,
kesken kaiken istahti,
ja hetkiseksi hiljeni.
Hän kuuli vienon soitannan
- enkelkellon helinän.

 -Sisko Liukka

Hyvän tahdon sanomaa

joulun kellot kajahtaa.

Vaiti kuulee ihminen

ääntä joulun kellojen.

 Hyvän tahdon sanomaa

 joulun tähti tuikahtaa.

 Vaiti katsoo ihminen

 yössä kimmellystä sen.

Hyvän tahdon sanomaa

joulun ihme julistaa.

Herkistyypi ihminen

joulumieltä tuntien.    

 -Aune Castrén-Saarnio

Kun taivas on tumma

ja pohjoisesta tuulee,

silloin enkelin

laulavan kuulee.

Se rakkautta ja lämpöä

koteihin laulaa

ja kaikille toivottaa

joulurauhaa!

-tekijä tuntematon

Tonttuväen touhuja

Tonttulassa touhutaan,

on työssä joka ukko.

Tässä syntyy lennokki

ja tuolla savikukko.

Joulun alla tonttupojat

retkeilevät kyliin.

Ketterästi liukuvat

 he hankienkin yli.

Kurkkivat he ikkunoista,

kuuntelevat hiljaa.

Missä lapset kiltit on,

sen merkitsevät kirjaan.

Tonttulaan taas tonttuparvi

halki kyläin kiertää.

Joulupukki tahtoo siellä

retken vaiheet tietää.

Työhön sitten tonttupojat

rientävät taas kilpaa.

Kaikki lahjat valmihiksi

saadaan ennen iltaa.

Vielä nimet piirretähän

paketteihin kaikkiin,

jotta omansa sais aina

Heikki sekä Maikki.

Ukki sitten aattona

näin kulkee kumarassa.

Lahjataakka harteita

on hällä painamassa.       

 -Irja Rekonen

Joulun maut ja tuoksut,
viimein unohtuvat juoksut.
Rauhassa joulua viettää saa
myös eläimet ja äiti maa.
Kaunis olkoon kaikkien joulu,
unohtukoon melu ja touhu.

-tekijä tuntematon

Jouluaattona

On joulukuusi tuotu,

nyt koristamme sen:

oksille kynttilöitä

ja latvaan tähtönen.

Ja omenat ja tontut

ja lumihiutaleet!

Nyt kultalangat kauniit

kuin tähdet, loistelee.

Niin, nyt on jouluilta,

pian pukki tulla voi.

Sen kulkuset jo kuuluu,

ne kylätiellä soi.        

 -Milma Brantin  

Joulupukki matkustaa,
poronkello kilkattaa.
Lasten luo, lasten luo
pukki lahjat tuo.
-Jorma Ollaranta-

Joulutonttu

Suippolakki, harmaa takki,

pitkä parta, naurusuu.

Punasukka, harmaa tukka,

kasvot pyöreät kuin kuu.

Kengän kokka, pystynokka.

piipunpätkä verraton.

Housut harmaat, silmät armaat,

kenpä arvaa ken tuo on?

Tekee työtä kaiken yötä,

joulukiire hällä on.

Ei oo ukko suuren suuri,

joko arvaat, ken tuo on?    

-A. Hiilimies

Joulukynttilästä suli

ilon kyynel lämpöinen,

kun nyt meille joulu tuli,

joulu, juhla juhlien.

-Lena Hahn

Metsän joulu

Suuret hongat huminoi,

tuuli lunta haravoi

luoden puhtaaks´ aukion,

jossa metsän juhlat on.

Jouluilta hämärtyy,

tuuli pois jo etääntyy.

Joka kuusen latvahan

tarttuu tähti taivahan.

Hiljaisina seisoo maat.

Metsän vakaat asukkaat

saapuu illan juhlihin,

yksin, kaksin, kolmisin.

Oravat ja jänikset,

karhut, ketun poikaset,

punatulkut, linnut muut

laulaa, että kaikuu puut.

Sitten käy he piirihin,

metso, pyy ja teerikin.

Sekös kuuta naurattaa.

Ei lie nähty hassumpaa.

Laulun tahtiin joka puu

sinne tänne kallistuu.

Petojenkin leikki on

jouluyönä viaton.       

-Oiva Paloheimo

Tip, tap, tontut hipsuttaa,
ikkunan takaa katsastaa.

-tekijä tuntematon

Tonttujen leikki

Taakse jäi jo tonttupoikain

joulupukin retki.

Kohta alkaa tonttulassa

hauska, hauska hetki.

Terve sulle tonttuveikko,

kädet yhteen lyömme,

onnistuihan tehtävät

ja valmistuivat työmme.

Leikkikäämme rattoisasti,

nyt on leikin aika.

Suuri ompi sadun maa

ja suuri sadun taika.

Pikkutontut, ukkotontut

kaikki karkeloivat.

Sinikaaren kirkkaan alla

tähtitiu´ut soivat.

Kuurakuuset kunnahalla

tontun tupaan kurkkaa.

Jänöjussi jänkäsääri

kiertää tuvan nurkkaa.

Vielä tonttuin laulu soi

ja töppösensä tuiskaa,

hiljaa kuuhut taivahalta

"hyvää yötä"  kuiskaa.    

-tekijä tuntematon

Kuuntele! Tiukuja voi kuulla,
joulu on jo porraspuulla.
Kirkas tähti hohtaa,
jouluun sinut johtaa.
Sytytä kynttilä, hiljene tovi,
avaa joululle ovi.

-tuntematon

Nyt mennään kuusta hakemaan
kun siivottu on tupa.
Huolella kuusi valitaan,
on siihen meillä lupa.

Varjojen metsän lumisen
katveessa joukko kulkee,
latvoissa tuuli humisee,
kinokset polun sulkee.

Taidolla kuusi kaadetaan,
voi kotimatka alkaa,
yhdessä kuusta raahataan,
tahdissa yhtä jalkaa.

Näin kun kotiin taivaltaa,
jää lumeen kuusen vana,
ylhäältä iltataivaaltaan
kuu katsoo kalpeana.
-tekijä tuntematon-

 Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
- Ritva Oksaranta ja Maija Simojoki

 Joulutähti taivahan
onnen saatat tupahan!
Tulet kauniit loistavat,
jouluilot saapuvat.

Annat ilon ikävään,
rauhan eloon synkeään.
Riemuin laulaa lasten suu,
loistaa kaunis joulupuu.

Enkelitkin ihanat,
lasten unta valvovat,
kertoin heille hengessä
ainaisesta keväästä.

Jeesuslapsi armias,
luoksemme sa saavu taas,
sydän meidän uudeks luo,
meille jouluonni tuo!
-tekijä tuntematon-

On joulussa tuoksua,

lämpöä, taikaa.

On joulussa hitunen

mennyttä aikaa.

-tekijä tuntematon

Mökit nukkuu lumiset,

nukkuu hankitanteret,

tuikkii taivaan tähtivyö -

pyhä nyt on jouluyö.

Katso: valo välkähtää,

hanget kaikki kimmeltää,

yli vuorten, metsien

käy kuin välke siipien.

Se on joulu-enkeli.

Herra hänet lähetti

kanssa joululahjojen

luokse pienten lapsien.

Vakka häll´ on kädessään

niinkuin kulkis kylvämään

ja hän kyllä kylvääkin,

mutta ihmismielihin.

Ei hän anna makeita,

eikä leikkikaluja,

niitä isä, äiti suo.

Mitä joulu-enkel´ tuo?

Puhtahia aatteita,

kultaisia kuvia

Suomen lasten sydämiin,

mökkihin ja palatsiin.

Niitä hänen vakastaan

vapiseepi yli maan

niinkuin pikku tähtiä -

eikö se oo ihmettä?

Mutta yhä kummempaa

viel´ on mitä kerrotaan:

kulkiess´ sen enkelin

lapsiks muuttuu vanhatkin.

Sitä et kai ymmärrä.

Kysy sitä äidiltä!

Sitten siunaa itsesi,

nuku - saapuu enkeli. 

-Eino Leino

Olepa kiltti ja odota,

sillä pukilla varmaan on lahjoja.

Ja me toivotamme teille

hyvää joulua jokaiselle!

- Taija Myöhänen

Ei lakata voi kuusta katsomasta:
oksilla hohtaa seitti hopeinen,
himmeät värit ikikukkien,
kynttilät valoa luo häilyvää,
latvassa joulun tähti kimmeltää.
Se kerran valaissut on seimen lasta.
-tekijä tuntematon-

Kuuset tuoksuvat

on kynttilöissä valot.

Joulurauha täyttää

sydämet ja talot.

-tekijä tuntematon

Jos kopioit runot omille sivuillesi suoraan sivuiltani fontteineen, kuvineen päivineen, laita edes linkki tänne, josta ne otit, kiitos! Minähän tämän keräys-, puhtaaksikirjoitus- ja muun työn olen tehnyt kahdeksan ja puolen vuoden aikana, eikä ole mukavaa nähdä omaa työtään toisten sivuilla suorana kopiona. Tekijä pitää mainita aina, kun se on tiedossa. Mikäli tiedät jonkun tuntemattoman tekijän olevan joku tietty henkilö, ilmoitatko minullekin, että tiedän laittaa hänen nimensä runon alle. Kiitos!