Jouluevankeliumi Läntisen Lapin eli Yliperän kielellä
Ja niihin aikhoin kävi siihen laihin,
että keisari Aukustus anto käskyn,
että koko mailma oli pantava veronalaseksi.
Tämä veronalaseksi pano oli rohki
ensimäinen ja se sattu Kyreniuksen
ollessa Syyrian käskynhaltiana. Ja
nethän menit kaikki kirjottautumhan
veroluettelhon, itte kuki omhaan kaupunkhiinsa.
Niinpä Joosehviki lähti
Kalileasta, Natsareetin kaupunkista,
verole panoa varten Juutehaan, Taavitin
kaupunkhiin Peetlehemhiin, sillä
hän oli Taavitin sukua.
Hän meni sinne yhessä kihlattunsa
Marijan kanss, jok’oli viimisilhän
oottamassa. Niin tapahtu, että kohtapa
justhin ku het pääsit perile,
Marijan synnyttämisen aika tuli ja
hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän
kapaloi sikiönsä niin ku pruukathan ja
pani seihmeen, ku heile ei löytynyt
siijaa majapaikasta. Sillä seu’ula oli
paimenia kenturalla vahtaamassa
vyölä laumaansa. Yhtäkkiä heän
eessä seiso Herran enkeli, ja Herran
kirkhaus loisti he’än ympärilhän
ja het pölästyit kauheasti, mutta
enkeli sano heile: ”Älkää pöljäkkö,
sillä nähkää, mie ilmotan teile ison
ilon, joka tullee koko kansale: ”Tänä
päivänä teile on syntyny Taavitin kaupunkissa
Vapahtaja, jok’oon Ristus,
Herra. Ja täm’oon teile merkkinä:
tet löy’ättä sikiön, joka kapaloituna
makkaa seimessä.”
Ja samala hetkelä oli enkelin kanss
iso roikka taihvaalista sotaväkeä, joka
ylisti Jumalaa ja sano: Kunnia oon
Jumalalla korkeuksissa ja maassa
rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Ku enkelit olit menheet paimenten
tyköä taihvaasseen, het porisit keskenhään
ja päätit: ”Menhäänpä juuri
varsin Peetlehemhiin kattomhan, mitä
siel’oon tapahtunnu ja minkä Herra
meile ilmotti.” Het lähit joutusasti ja
löysit lapsivaimo Marijan ja Joosehin
ja sikiön, joka makas seimessä.
Tämän jälkhin het kerroit, mitä heile
oli sikiöstä puhuttu. Ja kaikki, jokka
satuit sen kuuhleen, ihmettelit, mitä
paimenet puhuit.
Mutta Marija kätki kaikki nämät
sanat sishäänsä ja tutkiskeli niitä
mieleshän. Paimenet palasit takasi
kenturalhen kiittäin ja ylistäin Jumalaa
siittä, mitä het olit kuuhleet
ja nähneet. Kaikki oli justhin niin ku
heile oli sanottu.
Kirkonpalwelija 4/2007 (käänt. Oiva Arvola)
JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL
Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.
Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.
Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".
Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.
EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20
Harri Raitis kääntänyt
JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ
Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa.
Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys.
Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano:
"Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto."
Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää.
Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.
EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20
Pertti Kallio kääntänyt.
JOULUEVANKELIUMI STADIKSI
1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.
3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.
5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.
6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.
7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.
8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.
9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.
10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.
11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.
12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."
15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."
16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.
17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.
18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.
19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.
20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.
Olli Seppälä slangintanut.
Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan
murteella
1. Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle.
2. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias.
3. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.
4. Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy.
5. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka.
6. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa
7. Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.
8. Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa.
9. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti,
10. Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle.
11. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra.
12. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa."
13. Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa:
14. - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.
15. Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."
16. Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes.
17. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.
18. Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä.
19. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä.
20. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.
JOULUEVANKELJUMKERTOMUS
KUHMOSTEN MURTEELLE KEÄNNETTYNÄ
Luukk. 2. 1 - 20
Ja nin siitä on Roamatussa sanottu, että
-se tapahtu niijen päivien aikaan, kun Aukustus- niminen keisar anto semmosen meäräyksen, että jok'ikisen ihmisen tässä moailmassa piteä käyvä tekemässä verolanketti.
- Se ol ihan ens kerta, kun tämmönen meäräys annettiin, että veruu täytyy kaikkien maksoa. Sillon ol Kyrenius- niminen mies Syyrian moaherrana.
-Ja kaikkien pit aikanaan lähtii sen verolanketin tekoon ja ne mänvätkin siihen kaupunkiin, joka ol ihtekuhtakin likempänä.
-Nin sitä sitten läks asparaastaan Jooseppi- niminen nikkarkin Kalilean maakunnassa olevasta Nasaretin kaupunkista Juutean moalla olevata Toavetin kaupunkia Petlehemiä kohen. Sinne ol käveltäväkin melkeen pelkkeä ylämäkii. Jooseppi ol Toavetin kaukasta sukua ja sitä samoa sukupahnoa olevia ol sillon Petlehemissä paljon muitakin.
-Jooseppi peätti kuitenkin ottoa mukaansa kihloamansa Maria- nimisen morsiamen siitä huolimate, että se ol ihan viimesillään.
-Siinä kävikin sitten nin, että ennenkö ne kerkis lähtii sieltä pois, Marialle tulkin se synnyttämisen aika.
-Poikalaps Marialle sitten syntykin, ja se ol sen esikoinen. Maria keär pojan het kapaloon ja pist sen härille ja oasille tehyn tallin tyhjään pilttuuseen olk'ruumenien peälle makoamaan. Korttierpaikat ol soantasoaliissa, eikä kest kievaristakoan löytynny eneän yhteän tiloa, kun kaikki paikat ol jo väkii täys.
-Sillä seuvulla ol suuret laijunmoat, johon paimenet ol kyöränny elävänsä yöks syömään ja ihte pitvät vahtia, ettei petoelukat peässy pahantekoon.
-Siinä kahtellessaan paimenet näk, kun Herran enkel seiso siinä likellä ja ne pölästy kauhiisti sitä ylmoallista valuu, joka säjeht siinä ympärillä.
-Kun enkel huomas sen, nin se sano niille: "Älkeä pölätkö ollenkoan, voan kuuvelkoas nyt, kun minä ilmotan teitille mahottoman suuren ilouutisen, ja sitä iluu soa kuuvella nyt kaikki moailman kansat:
-Teitille on täneän syntynny Toavetin kaupunkissa Petlehemissä Vapahtaja, joka on Ristus, Herra.
-Ja minä annan teitille osviitan: työ löyväten sen lapsen sieltä pilttuusta olk'ruumenten peältä makoamasta kapaloon keärittynä".
-Ja yhtäkkiä paimenet huomas, että enkelin likelle ol ilmestynny suur taivaallinen sotaväk'joukko, joka rupes yhteen eäneen ylistään Jumalata:
-"Kunnia Jumalalle korkeuvessa ja moassa rauha ihmisten keskuuvessa, joita kohtaan Hän tuntii pelkästään hyveä tahtuu"
-Ja kun enkel ol männy paimenten tykyy taivaaseen, nin ne paimenet peättivät lähtii asparaastaan Petlehemiin kahtoon, mitä siellä on oikeen tapahtunnu ja mistä Herra anto niille tiejon.
-Nin ne sitten läks ja pitvät männessään kiirettä, löysvät Marian, Joosepin ja sen lapsen, joka makas pilttuussa olk'ruumenten peällä
-Ja kun ne tän kaiken näk, nin ne rupes levittään tietuu siitä, mitä heitille ol tästä lapsesta puhuttu.
-Ka kaikki ihmiset, jotka sen kuulvat, ihmettelivät kauhiisti paimenien puheita.
-Mutta Maria pan mieleensä kaikki neä sanat ja rupes ihtekseen tutkiin niitä syvämmesään.
-Ja kun paimenet tulvat takasin, nin ne rupesvat kiittään ja ylistään Jumalata kaikesta, minkä olvat kuullu ja nähny, ja ne huomas, että kaikki pit paikkaan, mitä heitille ol puhuttu.
Keännöstyön tekvät joulukuussa 1999
Veikko Kilpanen ja Seppo Unnaslahti
JOULUEVANKELIUMI savon kielellä
Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, että koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa.
Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok¹olj jo pieniin päen.
Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo.
Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: ³Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokees, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok¹ on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok¹ on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.² Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: ³Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.²
Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä tuumaelivat toesilleen: ³Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj.² Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata köllötti aperuuhessa.
Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään.
Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alu¹alakaen huastettu.
Pepa Virallinen kiäntäjä
JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA
Antoi käskyn keisarimme,
ahdisteli Augustinus.
Veron raskaan alle menköön,
kukin joutuin jolkutelkoon.
Ensi kerran näin nyt sattui
ajalla Quiriniuksen,
vakavan sanan sanojan,
käskyn haltijan kavalan.
Kukin lähti mennäksensä,
nimiään kirjoittaaksensa
listaan oman kaupunkinsa,
tuville tutuksi tulleen.
Galilean Joosef jätti,
hylkäsi hän Nasaretin
mennäkseen nyt Beetlehemiin,
kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.
Läksi matkaan myös Maria,
kihlattunsa, kaivattunsa,
joka vartos pientä lasta,
vesaa rinnan alla kantoi.
He kun pääsit Beetlehemiin,
tuli aika synnytyksen.
Syntyi poika potranlainen,
ihanainen, kaunokainen.
Esikoisen, ensimmäisen
kapaloihin äiti kääri.
Majakseen ei ollut muuta
parempaa kuin tallin seimi.
Lampaitansa vartioitsi
öinen joukko paimenia.
Enkelparvi, Herran kansa
pahoin pelkoon miehet peitti.
Sanoi enkel´: "Ällös pelkää,
kerron teille suuren riemun:
syntyi vapahtajaksemme
perillinen Daavidille.
Kristus on hän, Jumalamme,
Herra kaiken maan ja taivaan.
Tää on merkki, kuulkaa tarkkaan:
seimen oljilla makaapi."
Tuli suuri sotajoukko,
enkelkuoro ihmeellinen.
Lauloi kunniaa Jumalan
ylistäen Valtiataan:
"Jumalan nyt olkoon kaikki
kunnia ja kiitoksemme.
Olkoon rauha ihmisillä,
rakkaus ikuinen heillä!"
Läksi poijes enkelparvi,
paimenet jo kiireen huomas:
"Beetlehemiin mennään tästä
ihme suuri toteamaan!"
Näki joukko paimenien:
siellä Joosef ja Maria,
kapaloissaan pieni lapsi,
makaamassa seimessänsä.
Kukin kertoi kuinka tiesi
pienoisen pojan tarinan.
Ylen paljon ihmetteli
jokainen, joka sen kuuli.
Pani talteen syömmehensä
kaiken kerrotun Maria.
Mietti hiljaa, tunnisteli,
ihmetteli kuulemaansa.
Riemuin paimenet palasi
takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa,
luottaen todeksi tiedon.
Kääntänyt Sirkku Lindstam, Lahti
Jouluevankeliumi rauman giälel
Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
(käänt. Hannu Heino)
NYKYPÄIVÄN JOULUEVANKELIUMI PUNAHILKAN TAPAAN
Osattiin sitä kaksituhatta vuotta sittenkin köyhää kansaa kurittaa ja piinassa pitää. Joku keisarin arvonimeä kantava vallanhaluinen mies nimittäin määräsi, että joka ainoalta siinä valtakunnassa asuvalta piti vero ottaa, vaikkei tällä oikein mitään olisikaan. Rooman valtakunnan pohjaton kassa huusi rahaa, että voitaisiin taas käydä lisää sotia ja alistaa uusia maita ja kansoja Rooman vallan alle. Ja tietysti valtaapitävät tarvitsivat verotuloja myös, että elämän laatu ei vain heidän osaltaan heikkenemään pääsisi. Siinä verotuksen sivussa saattoi sitten laskea senkin, kuinka monta alamaista keisarilla oli. Luultavasti kansalaistottelemattomuudesta oli määrätty ankarat sanktiot, niin että sinne vaan, omaan kaupunkiin yrittivät kaikki suunnata miten vain parhaiten taisivat.
Lähti sitten puuseppä Joosefkin Galilean maakunnasta, Nasaretin kaupungista. Hänen oli määrä mennä Juudean Betlehemiin, koska oli sattunut syntymään Daavidin sukuun. Eihän Joosef yksin matkustanut, ei toki. Mukanaan hänellä oli kihlattu morsiamensa Maria, joka oli pieniin päin. Joosef kyllä väitti, ettei ollut Mariaan koskenutkaan ”sillä tavalla”, mutta kuka sen tietää. Oli nyt sitten niin tai näin, niin aika arvokas lasti Joosefilla oli vanhan, kuka ties naapurilta lainatun aasikopulan selässä, kun ihan Jumalan äitiä ja poikaa sanoi kuskaavansa.
Kaikki muutkin olivat tietysti samaan aikaan liikkeellä; liekö ollut se kuuluisa viimetinka, joka ihmiset maantielle pakotti. Eihän Joosef mitään yösijaakaan ollut morsmaikulleen ja syntyvälle lapselle etukäteen hommannut, ja perillä oltiin niin myöhään illalla, ettei yhtään petipaikkaa koko kaupungissa ollut enää vapaana. Ei auttanut muu kuin eläinten talliin majoittua, vaikkei se kyllä mikään kovin sopiva syntymäpaikka tulevalle kuninkaalle ollut. Voi olla, että siinä jo sopuisaksi mainittu Mariakin sanoi muutaman valitun sanan, ja ehkäpä nousi mieleensä ajatus siitäkin, millaisen miehen kelkkaan oikein oli lähtenyt.
Mutta nyt oli nikottelu niiltä osin myöhäistä, sillä lapsivedet menivät, poikalapsi syntyi ja eläinten seimestä oli hänelle vauvansänky laadittava. Nuori äiti sai varmaan käyttää kaiken kekseliäisyytensä, että siellä hönkäilevien härkien ja muiden elikoitten seassa sai jonkinlaisen turvallisen ja lämpimän paikan aikaiseksi itselleen ja lapselleen. Ei tainnut paljon olla tietoa lapsenhoidosta tai muustakaan asiaan liittyvästä, mutta selvittävä oli. Ja kyllähän Maria selvisi: syntyi terve poika, ja kaipa se Joosefkin siitä terävöityi ja alkoi kelpo miehen ja isän lailla huolehtia perheestään.
Lähiseudulla oli muitakin vähäosaisia ja halveksittuja yötöissä, kuinkas muuten. Paimenet siellä yrittivät pitää lampaitaan turvassa susilta ja muilta pedoilta ja samalla ansaita omaa niukkaa leipäänsä. Mitä lie siinä juttelivat, kenties pohtivat päivänpoliittisia asioita, eli tällä kertaa tuota kansainvaellusta verotuksen takia. Varmaan sai siinä keisari osakseen muutaman ei niin mairittelevan lausunnon, sillä vaikka köyhiä olivatkin, oli heillä luultavasti sana hallussaan, sillä ei kai heitä muuten olisi valittu niitten ensimmäisten joukkoon, jotka Kuninkaan näkivät. Ei ollut heillä rikkautta eikä valtaa, mutta järki pelasi, vaikka työ ei kaikkein arvostetuinta ollutkaan.
Kyllä siinä taisivat paimenet pikkuisen säikähtää, kun äkkiä koko tienoo oli täynnä loistavaa valoa ja valkosiipisiä hahmoja. Mahtoiko johtua jo mieleen, että nyt taisi lähtö tulla. Mutta yksi valkosiipinen rauhoitteli poikia ja sanoi, ettei tässä nyt pelätä kannattanut. Enkeleitähän me vaan ollaan, ja meillä on kuulkaas pojat teille ja kaikille muillekin alistetuille ja sorretuille pikkusen iso juttu kerrottavana. Tänään on Betlehemissä syntynyt Vapahtaja. Menkää nyt äkkiä sinne. Jaa, mistä tunnistatte hänet? No, se on se lapsi, joka nukkuu kapaloituna eläinten seimessä. Äitinsä on nuori nainen, melkein tyttö vasta, Maria nimeltään, ja isän virkaa toimittelee Joosefin jörrikkä, josta kyllä kasvaa ihan hyvä kasvatti-isä Jeesus-lapselle. Nyt on vielä vähän jäässä, mutta kunhan rupeaa ottamaan vastuuta, niin kyllä siitä sulaa ja osansa toimittelee kelpo lailla.
Vielä enkelit laulelivat vähän ylistystä ja sitten hävisivät sinne, mistä olivat tulleetkin. Kun paimenet siitä sitten tokenivat, niin yksissä tuumin he päättivät lähteä lasta katsomaan. Pitihän toki omin silmin nähdä se, minkä tuo valkosiipisten joukko oli kertonut tapahtuneen. Ei muuta kuin lampaat oman onnensa nojaan öiselle niitylle ja juoksujalkaa kohti Betlehemiä.
Sai siinä varmaan moneen talliin kurkistaa, ennen kuin se oikea löytyi. Mutta löytyihän se lopulta. Siellä oli lapsi seimessä, nuori äiti Maria ja kasvatti-isä Joosef: kaikki juuri niin kuin enkelit olivat sanoneet. Vähän tuo nuori perhe tietysti ihmetteli, kun lauma resuisia ja likaisia paimenia pöllähti tallin ovesta sisään, mutta kun nämä sitten kertoivat, miten asiasta olivat kuulleet, oli toisten vuoro ihmetellä. Maria painoi kaiken tarkasti mieleensä ja vuosien saatossa sitä monta kertaa mietti ja pohti. Sehän on meidän äitien osa.
Paimenet palasivat takaisin laumansa luo, ja ihmekertomukseen tietysti kuuluu, ettei yksikään susi tai muu peto ollut sillä aikaa osunut niitylle lauman sekaan, vaan kaikki oli ihan kunnossa. Kaikesta näkemästään ja kokemastaan olivat paimenet ja kaikki muutkin saaneet uuden toivon kipinän sisimpäänsä: ehkä kaikki vielä muuttuisi paremmaksi…
Punahilkka
Jouluevankeliumi Kauhajoen murteella
Kääntänyt Kerttu Karhu
Tämä tapahtuu siihen aikahan, kun keisari Aukustus määräs,
jotta jokahisen piti ruveta maksamahan verua. Soli ensimmäänen
verootus ja silloon oli Syyrias lääsmannina Kyrenius. Jokahisen
piti mennä ilimoottamahan ittensä veroluettelohon, kunki omahan
kaupunkihinsa. Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasareetin
kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin
kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne
Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin. Kun noli pääsny
perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa.
Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti
sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny
kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.
Yhtäkkiä Herran enkeli seisoo siinä niiren eres ja taivahan valakeus
ympäröötti ne lanttalauree. Ja paimenet peliästyy kauhiasti, mutta
enkeli ilimootti niille: ”Älkää yhtää peliäkkö, mullon tuotavana
sellaanen sanoma, jokon antava ilon kaikelle väjelle. Tänä päivänä on
Raavirin kaupungis syntyny mailmahan Vapahtaja, jokon Kristus,
Herra. Täston merkkinä se jotta te löyrättä lapsukaasen kapalootuna
eläänten heinäkruvus.” Siinä siunatus silmärräpähdykses ilimestyy
sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas
ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha
ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.” Kun enkelit
oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat
toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran
ilimootuksesta enkeli meille puhuu.” Niin ne lähti hypääten ja ne
löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun
noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä
lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet
sanoo. Mutta Maria painoo ne sanat mielehensä ja tutkii niitä
syrämmesnänsä. Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään
Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli
kaikki justihin niinku niille oli sanottu.
