2004
Etsiessäni joulurunoja vanhoista korteista, alkaen vuodesta 1978, löysin vihdoin sen runon, joka koskaan elämässäni on minua eniten koskettanut! Pelkästä löytämisen riemusta päätin ojentaa sen Teillekin tällä uudella sivulla, johon aion koota muutkin minua puhutelleet runot:
Rakasta jo tänään
Jos haluat tehdä jonkun
onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle!
Jos haluat antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään,
rakkaudella!
Jos haluat, sanot:
rakastan sinua
kotiväelle tai ystävälle,
lähellä ja kaukana.
Elämässä, veljet, elämässä.
Älä odota kunnes ihmiset kuolevat,
rakasta heitä juuri nyt
ja näytä, että välität!
Tulet itsekin onnelliseksi
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmailla peittämässä
hautoja kukkasilla,
peitä jo nyt sydämet rakkaudella.
Elämässä, veljet, elämässä!
-afrikkalainen runo
Seuraavan runon löysin teini-ikäisenä vanhempieni kirjahyllystä jostain paksusta ruskeakantisesta kirjasta. Mikä lie jättiläinen sen nimi sitten olikaan. Ja rakastuin tähän ensilukemalla. Myöhemmin tätä kuuli laulettunakin, mutta mielestäni runo pitää nähdä. Kaikki tauot, ajatusviivat, puolipisteet. Runo on myös esteettinen nautinto, ainakin minulle.
Laulu
Tein lasinkuultavan laulun.
Älä luule, että voit
sen alta paeta. Siihen jäät
ja siinä aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton:
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
Tein lasinkuultavan laulun.
Joko huomaat, tajuat:
Se vaimentaen vahvistaa
suven äänet ihanat,
veden solinan, airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
-P.Mustapää-
Tämä runo tuli tutummaksi laulettuna, Juhonpoikien esittämänä. Vaikka olin sen toki aiemmin lukenut, en vain silloin niin ajatuksella, että se olisi ´kolahtanut`.
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
-Eino Leino
Tämän seuraavan runon löysin aikoinaan Susan Coolidgen kirjoittamasta nuortenkirjasta Katyn toimet. Se kosketti meikäläistä, joka on pienen ikänsä kärsinyt kaikenlaisista kivuista.
Koulussa
Sain Ilojen koulua käydä
minä lapsonen huoleton.
Oli ohjaaja Nuoruus huima,
olin raisu ja vallaton.
Siks taivainen Opettajani
minut tuskien kouluun pani.
Olen luokalla alimmalla,
kai läksyt helppoja lie,
mutta vielä on luokkaa monta,
yhä nousee tuskien tie.
Opin sentään kyynelin haikein:
on kouluista paras myös vaikein.
On opettajia vain kaksi.
Nimi toisen Rakkaus.
On äänessään sointu syvä
ja katseessaan kirkkaus.
Hän hellästi tietäni johtaa,
ei väisty, kun kärsimys kohtaa.
On toinen nimeltä Tuska,
mies ankarakatseinen,
mutta rakkaus, niin minä tunnen,
myös asuu mielessä sen.
Siks nöyränä tahdon olla
hänen seistessään vartiolla.
He sanovat, että kerran
voin päästä koulustain,
minut Tuska iäksi jättää,
jää luokseni Rakkaus vain.
Minä riemuiten silloin lähden,
Isä, kiittäin Sua tuskien tähden!
Tämän helmen poimin Kotiliedestä 70-luvun alussa.
Ystävättäreni ja minä
iloitsemme syksystä,
syksyn lyhdystä,
joka on sytytetty pihakoivuun
ja niistä, jotka ovat syttyneet
taivaan siniselle sametille.
Ystävyys on tuikkiva lyhty syksyssä,
tuoksuva kukkanen keväässä,
tuulen lempeys suvessa
ja kaikkina elämänpäivinä
ystävyys on taivaan lahjoista
suloisimpia.
Lutherkin, vaikka oli mies,
ymmärsi tämän:
hyvät ystävät ovat jokapäiväiseen
leipään kuuluvia.
Kahvipöydässä ja puhelimessa
ja tiellä tavatessamme
emme tule sanoneeksi
kuinka paljon merkitsemme
toisillemme.
Lyhty polullesi ystävättäreni
ja KIITOS, että olet olemassa.
-Kerttu Kastelli
Kolmen pojan äitinä inhosin sitä lastenrunoa, jossa kerrottiin, kuinka tytöt tehdään sokerista ja kanelista ja muusta mukavasta, mutta pojat jostain sammakoista ynnä muista "inhottavuuksista".... uhhh..... Kerran sitten luin jostain kauniin runon poikien valmistamisesta, enkä tietenkään muistanut sitä heti tallettaa. Nyt löysin senkin, melkein 20 vuotta liian myöhään, jotta voisin pojilleni sitä rallatella. On minulla kyllä yksi sokeri-kanelistakin tehty lapsi.... :)
Miten pienet pojat valmistetaan?
Ensin aamukastetta laitetaan
pieneen kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan
ja auringonvalolla sekoitetaan.
Näin pienet pojat valmistetaan.
Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni
Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan
Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten
-perinteinen intiaanirukous
MEILLÄ ON VAIN TÄMÄ PÄIVÄ
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisesti ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta,
rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä.
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu, päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin- onhan?
Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.
Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua.
Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon,
että olet minulle RAKAS!
Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun sen voi tehdä jo TÄNÄÄN!
