06.12.2011%20016.jpg

Meillä enkelit ovat jokapäiväisiä koristeita. Eivät ne kuulu vain jouluun.
Ikkunalasin yläosassa on rivi tiffany-enkeleitä, niitä istuu pöydillä, kukkalaudoilla, kukkapurkeissa, joka puolella.
Sininen enkeli oli mukanani leikkaussalissakin v. 2000 päivänä, josta muistan vain puoli tuntia aamusta ja matkan leikkaussaliin.
Sain toisen samanlaisen enoni vaimolta, kun hän kävi minua myöhemmin katsomassa.


Joskus toivoin saavani valoenkelin, jolla on oikeanmuotoiset siivet ja kuitulangoissa vaihtuvaväriset valot. Niitäkin kun näkee mitä erilaisempina virityksinä. Jopa puoliympyräsiivin, joka näyttää siltä kuin enkelillä olisi joku roottori selässään.


Kaksi enkeliäni on tähtinä taivaalla. Mikäli he olisivat saaneet kasvaa ja kehittyä sisälläni 13:a viikkoa kauemmin, hekin olisivat olleet joulukuun lapsia.


Jo lapsena enkelit kiinnostivat minua. Katselin saamiani koululaiskortteja ja mitä enkelit niissä puuhasivat ja sitten kirjoitin niistä tarinoita.

 

Jossain pilvein päällä
enkelit kisailee
tiedämme sen täällä,
kun lunta satelee.

Illan tullen nukkumaan
he käyvät hymyillen
se saa iltataivaan
loistoon tähtien.

Jos on kylmä heillä
he peiton tarvitsee.
Revontulten teillä
yö sen peittelee.

Värit, kaikki kimallus
on peitto enkelten.
Kuuluu vain huokaus,
on he maassa unien.

 -Jouluenkeli-54 08.12.2014

86942