Lumitöitä on riittänyt tällekin päivälle. Ja juuri kun tuota lausetta aloin kirjoittaa, menivät sähköt. Onneksi taivaalta loistaa kirkas kuu suoraan tähän huoneeseen, eikä ole pimeää. Juuri sen vuoksi nyt ei kannatakaan laittaa ulos kynttilöitä lyhtyihin, kun kuu vie voiton.

Ja eihän siinä kauaa mennyt, kun sähköt palasivat. Kestää vain aina aikansa ennen kuin pääsee takaisin nettiin.

Puuhellassa palaa tuli, takassa se alkaa hiipua. Lämmintä on. Pehmeää puun lämpöä. Se on näiden vanhojen puutalojen paras puoli, että voi lämmittää puilla. Vanha talo on persoonallinen, nitisee ja natisee ja tämän talon mukana tullut kummituskin on hiljennyt. Ehkä se sai meistä tarpeekseen ja siirtyi muualle.;) Tai sitten sillä on joulumieltä, eikä se nyt halua kulkea nurkissa. Ihan kiltti se on ollut. Mitä nyt ensialkuun kenkkuili ja avasi ulko-ovea pakkasella, kunnes laitoin lisäsalvat oviin. Sitten se alkoi piilottaa esineitä. Joulusta se tykkää erityisesti. Se on nimittäin kätkenyt kolmen jouluisen korvakoruni parit ja vienyt pienen laatikon, jossa on vanhoja joululaulukasetteja. Kerran se piti saksia kaksi viikkoa piilossaan, kunnes päätti palauttaa ne keittiön pöydälle.

Mutta en minä siitä(kään) luopuisi! Täällä on aivan ihanaa olla, asua ja elää. Elän nyt unelmaani syntymäkotikylässäni. 60-70-luvuilla täällä asuneet heräsivät yleensä aamuisin siihen, että se kummitus kolisteli keittiössä ja keitti kahvia. Iltaisin se kävi tarkistamassa, että lapsilla on peitto päällä, kun he menivät nukkumaan. Me emme ole sellaista kuulleet ja vain kerran olen nähnyt sen seisovan sänkyni vieressä hiljaa. Kerran se ihmetteli marja-aroniakiisseliä ja liikutti kauhaa kattilassa. Harmi, ettemme älynneet ottaa siitä videota. Ehkä sen haamun olisi nähnyt kuvassa.:))

Nyt on ollut pitkään hiljaista, se ei ole kulkenut eteisessä tai ohitsemme olohuoneessa, kuten vielä kesällä. Edellisvuosikymmenten asukkaiden mukaan se tykkäsi istua keinutuolissa takan vieressä. No, toivottavasti ei tule silloin siihen istumaan, kun olen kutomassa siinä. Voisi tulla ahdasta....

Olenkin sanonut, että se varmaan pelkää näitä kaikkia uusia vimpaimia, joita nykyaikana on. On hämillään. Että miten kuva näkyy laatikossa (TV) tai miten puhelimia ei enää ole, vaan kapuloita taskussa, miten mikroaaltouuni toimii, vatkaimet hurisevat, kahvinkeittimet pulputtavat ja mikä on tämä kone pöydällä, jossa on kuva, ääni ja jota naputellaan. Ehkä se on hämmästyksestä mykkänä.

Minulle se on kuin kotitonttu, joka pitää huolta talosta silloin, kun olemme poissa. Sekin on osa tätä Lapin taikaa.

Tuskinpa monenkaan talon nurkalla kettu käy öisin kaivamassa. Se on käsittääkseni löytänyt myyrien valtatien ja hakee siitä sapuskansa. Ihan tämän huoneen takanurkan kohdalta.

Toissayönä nukkumaan mennessäni katselin kuusiaitaa, jonka koululaiset ovat istuttaneet 50-luvulla. Se on korkea. Yhden latvan kohdalla loisti tähti. Se oli kuin joulukuusi. Katselen usein taivasta ennen nukahtamistani. Käännän sänkyni talveksi niin, että näen ulos; revontulet, tähdet, lumisateen, tuulen huojuttamat puut. Kesällä taas toisinpäin, jotta yöttömän yön aurinko paistaa kasvoilleni.

Elämä Joulupukinmaassa on oikeaa luksusta!♥

miettii

©1347700811_img-641e5e7c0c093664f677b1976

P.S. Kommenteista; ne näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne. Kaikki tosin eivät halua kommenttejaan näkyviksi ja ilmoittavat siitä erikseen kommentissaan.

86750