Nyt se on alkanut; joulusta luopuminen sisätiloissa. Ensimmäisenä levynsuojukset vaihtuivat kahvikuvioisiin. Äsken tiskasin jouluastiat ja kätkin ne alakaapin uumeniin odottamaan pikkujoulua.  Vielä kolmikerrosvati ja kaksi kynttilänjalkaa odottavat tyhjenemistä ja pesua.

Jossain vaiheessa päivää poistan kuistilta havuköynnöksen, pikkukuuset, reen ja kranssin. Pitääkin etsiä siihen uusi kranssi koristeeksi. Jossain on lumihiutaletyttö...

Vaaleanpunakuvioisen liinan vaihdan siihen valkopohjaiseen, jossa on punaisia tähtiä. Keittiö pysyy valoisampana, kun on vaaleapohjainen liina pöydällä. Meillä kun on valoa syövä 70-luvun ruskea retromuovimatto lattiassa, enkä ole raskinut siitä luopua. Ehkä se pitäisi päivittää vaaleaan....

Joulukortit saavat olla vielä kuukauden keittiön ovessa ennen kuin poistan ne.

Ehkä pyydän Tonttua tänään hakemaan vintiltä kaikki viisi joululaatikkoa alas, että saamme pikkuhiljaa poistaa koristeet laatikoitten kätköihin. *sniff*

Tämä on niiiiin surullista aikaa. Ei millään hennoisi luopua kauniista joulusta. Mutta kun päivä alkaa pidetä ja on aina vain valoisampaa, ei sekään ole kivaa. Olen menninkäinen, en päivänsäde. Tykkään pimeästä ja hämärästä, siellä voi olla suojassa ja turvassa. Voisinpa nukkua kesän yli ja herätä vasta elokuun pimeinä iltoina! Kaivautuisin joulukuusen alle nukkumaan ja horrostamaan ja koko valoisa aika menisi ohi. Sitten voisin taas iltahämärissä polttaa kynttilöitä ja ripustella värivaloköynnöksiä puiden oksille, kuunnella joululauluja ja nauttia joulun odotuksesta. :)

Mutta totuus on karu; kevät tulee tuota pikaa ja sen jälkeen yöttömät yöt.

Kaipa se on parasta ruveta hommiin ja joulun purkuun. *nyyh*

© 1347700811_img-641e5e7c0c093664f677b1976

91725