gerberat.jpg

Toissailtana kävimme kävelyllä mökkitienhaarassa. Siellä on vielä lunta yli polven, eikä pälviäkään montaa, joten ei mökille pääse vielä aikoihin.

Eilen avattiin pyöräilykausi, seurattiin kärpästen ja nokkosperhosten touhuja kuistilla ja nautittiin linnunlaulusta.

Kevät etenee suurin harppauksin. Koskikohdista jäät ovat sulaneet, muualla vesi on noussut jäälle, sotkia näkyy, kurjet ja joutsenet lentävät kohti pohjoista. Västäräkkejä on pilvin pimein ja luulenpa, että ensimmäiset tiedustelijapääskyset tulevat viikonloppuna, kun sää kuulema lämpenee.

En ole jaksanut käydä läpi noita lintukameroita. Norppaliveä seuraan, vaikkei norppia näy. Latvian ja Viron haikarakameroita en jaksa enää katsella, kun minua häiritsee se kamala meteli, jota ne pitävät pesälle tullessaan.

Viime yönä heräsin sydämen vaivoihin ja mietin, josko se oma lähtöni alkaa olla lähellä. Onneksi tänään pääsen taas lääkärille, vaikken siltä suuria odotakaan. Minua kun ei uskota ja  väitetään rytmihäiriöiden johtuvan yhdestä lääkkeestä, jota olen jo yli 10 vuotta syönyt ilman oireita, joten miten se nyt yhtäkkiä olisi kääntynyt minua vastaan?! En usko, mutta minua ei uskota.

Mutta niin kauan kuin sydän lyö, hengissä pysytään ja pidetään kiinni elämän syrjästä. Mikäs pahan tappaisi....

Nautitaan keväästä - ja jokaisesta päivästä, hetki kerrallaan! :)

© 1347700811_img-641e5e7c0c093664f677b1976

91987