PC100008.jpg

Kävin kurkistamassa pitkästä aikaa Gävlen olkipukin kameraa. Ihan ehjä näyttää olevan.

Meillä paukkuu pakkanen. Mittarissa -19,2ºC ja tuossa 150 metrin päässä sääasema näyttää -24,5ºC. Parin kilometrin päässä lähestytään jo kolmeakymmentä. Meillä on lauhinta, koska asumme pienellä mäellä vaaran reunassa.

Olen lämmittänyt keittiötä kunnolla, ettei pakkanen pääse yöllä yllättämään. Tosin makuuhuoneessani ei ole vieläkään patteri "päällä", sillä tykkään viileästä ja lämmitän itse tietokoneeni kanssa sen mitä tarvitsee. Silti tuo hyasintti on jo kokonaan auki ikkunalaudalla. Täytyy ostaa sille kavereita, jotka voi sitten viedä mökille kesäksi.

Eilen vielä lääkitsin itseäni, mutta tänään ei sille ole liiemmin ollut tarvetta. Ehkä pääsen säikähdyksellä. Sen siitä saa, kun vein kolme valkosipulinvarsiastiaa pois keittiöstä, enkä sitten muista niitä kastella sen enempää kuin syödäkään. Olen nyt laittanut neljännen keskelle keittiön pöytää ja tuon kyllä ne kolme pois tuolta sivuhuoneesta, vaikka pikkusiskoni käydessään marmattaakin siitä, että pöytämme on aina niin täynnä. Mieluummin terveenä ja pöytä täynnä kuin sairastellen ilman hyväksi havaittuja luonnonlääkkeitä. ;)

Jouluradion Kauneimmat joululaulut soivat taustalla, hyasintti tuoksuu, kynttilä palaa. Ensi viikolla Tonttu Nelonen saapuu joulunviettoon, minä vanhenen vuodella ja sitten onkin jo joulu ja kaikki ohi. Tai ei meillä, sillä meillä joulu jatkuu Nuuttiin asti.

Juuri tänään luin perheestä, jonka joulunodotus alkaa jo marraskuun alussa. Pitäisiköhän minunkin alkaa laittaa kuusi silloin ja koristella koti jouluiseksi? Haaveeni on vuosikymmeniä ollut, että minulla olisi yksi huone, jossa olisi joulu ainainen.

Mutta nyt alan kilkutella sukkapuikkoja.

Pakkasen pauketta, lumen narinaa ja tähtien tuiketta!

© 1347700811_img-641e5e7c0c093664f677b1976

95268