Kun laitoin Tonttu Neloselle huonetta valmiiksi, huomasin eräässä nurkassa viime jouluisen ulkotuliastian. Siitä se ajatus sitten lähti!

Olen kerännyt talia ja kynttilänjämiä lyhtykynttilöiden tyhjiin kuoriin ja kun tuo työpöytäkin alkoi täyttyä niistä, aloin tehdä keitoksia.

DSC00001.jpg

Tässä tarvikkeeni. Ei muuten sovi sitten lasten tekemisiin!!!! Vesikattila, ulkotuliastia, kynttilänjämiä ja kynttilänsydän. Koska olen taas laittanut kynttilöiden sydänlankarullat jonnekin hyvään jemmaan, eikä niitä löytynyt edes Tontun avustuksella, tein oman virityksen. ;) Punoin kolmesta puuvillasäikeestä palmikon, jonka toisessa päässä on solmu ja toisen puristin yhteen ja kovetin kynsilakalla. Ei ehkä paras, mutta hätä ei lue lakia.

Koska tämä meni taas näin myöhäiseksi ja pata on vasta jähmettymässä, en voi odottaa sitä vaihetta, kun työnnän sydänlangan sisään pitkällä tikulla. Toisethan rakentaisivat kummallisen hökötyksen kattilan päälle, jossa tikusta roikkuisi sydänlanka alas keitokseen ja astian pohjaan. Mitä turhia! Mutkat vaan suoriksi, ajattelen minä! Miksi tehdä vaikeaksi helppo asia..

Ja miksi meni myöhään? No, kun tuli taas lunta ainakin 15 senttiä yön ja aamun aikana. Lähdimme kohti lentokenttää, kun lumet oli saatu pois pihalta.  Onneksi se oli kevyttä höytyvälunta. Ja kun kaiken lisäksi maantietä ei oltu aurattu, jouduimme ajamaan lähinnä 70 km/h ja välillä jonkun perässä jopa 40 km/h. Jos vastaan tuli auto, piti hiljentää melkein kävelyvauhtiin, että kummallakin oli tilaa ohittaa toisensa viemättä kaverin peiliä tai kylkeä mukanansa.

Kone oli jo laskeutunut, kun olimme kentällä, mutta onneksi matkatavaroita joutui odottamaan, joten pudotin Tontun vastaanottokomiteaksi ja ajoin parkkiksen kaukaisimpaan, rauhalliseen nurkkaan putsaamaan auton takaosaa lumesta. Sitä olikin niin paljon, että ei sitä varmaan autoksi olisi tunnistanut kaukaa katsottuna. :) Onneksi automme on räiskyvänpunainen. Olihan välillä toki pysäkkejä ja parkkiksia, mutta eipä niille kannattanut yritää, jos aikoi päästä uudestaan liikkeelle. Ajettiin kiltisti jonoissa kuin köyhän talon porsaat. Kerran pysähdyin alkumatkasta yhden kahvilan pihalle putsaamaan takaosaa.

Paluumatka sujui paremmin, kun neljäsosan ajettuamme vastaan tuli aura-auto ja sen perässä pitkä letka autoja. Niinpä meidän letkamme ajoi toinen rengas keskiviivan takana aina siihen asti, että joku tuli vastaan. Ei kyllä ollut kanssa-autoilijoilla, niillä vastaantulevilla, minkäänlaista tilannetajua, kun ajoivat kuin omistaisivat koko tien. Eivät väistäneet omaan oikeaan reunaansa, joka oli jo puhdistettu, vaan pakottivat meidät kerta toisensa jälkeen ajamaan paksussa lumessa.

Päästiin sentään valtatielle ja loppumatka sujui leikiten. Näin se vierähti taas melkein 300 km autonratissa.

Kahtena päivänä ainakin on vielä ajeltava maanteillä ja sitten onkin viisi päivää joululepoa.

Lepäämään lähtee nytkin

© 1347700811_img-641e5e7c0c093664f677b1976

97154