Jouluevankeliumi Läntisen Lapin eli Yliperän kielellä

Ja niihin aikhoin kävi siihen laihin,
että keisari Aukustus anto käskyn,
että koko mailma oli pantava veronalaseksi.
Tämä veronalaseksi pano oli rohki
ensimäinen ja se sattu Kyreniuksen
ollessa Syyrian käskynhaltiana. Ja
nethän menit kaikki kirjottautumhan
veroluettelhon, itte kuki omhaan kaupunkhiinsa.
Niinpä Joosehviki lähti
Kalileasta, Natsareetin kaupunkista,
verole panoa varten Juutehaan, Taavitin
kaupunkhiin Peetlehemhiin, sillä
hän oli Taavitin sukua.
Hän meni sinne yhessä kihlattunsa
Marijan kanss, jok’oli viimisilhän
oottamassa. Niin tapahtu, että kohtapa
justhin ku het pääsit perile,
Marijan synnyttämisen aika tuli ja
hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän
kapaloi sikiönsä niin ku pruukathan ja
pani seihmeen, ku heile ei löytynyt
siijaa majapaikasta. Sillä seu’ula oli
paimenia kenturalla vahtaamassa
vyölä laumaansa. Yhtäkkiä heän
eessä seiso Herran enkeli, ja Herran
kirkhaus loisti he’än ympärilhän
ja het pölästyit kauheasti, mutta
enkeli sano heile: ”Älkää pöljäkkö,
sillä nähkää, mie ilmotan teile ison
ilon, joka tullee koko kansale: ”Tänä
päivänä teile on syntyny Taavitin kaupunkissa
Vapahtaja, jok’oon Ristus,
Herra. Ja täm’oon teile merkkinä:
tet löy’ättä sikiön, joka kapaloituna
makkaa seimessä.”
Ja samala hetkelä oli enkelin kanss
iso roikka taihvaalista sotaväkeä, joka
ylisti Jumalaa ja sano: Kunnia oon
Jumalalla korkeuksissa ja maassa
rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Ku enkelit olit menheet paimenten
tyköä taihvaasseen, het porisit keskenhään
ja päätit: ”Menhäänpä juuri
varsin Peetlehemhiin kattomhan, mitä
siel’oon tapahtunnu ja minkä Herra
meile ilmotti.” Het lähit joutusasti ja
löysit lapsivaimo Marijan ja Joosehin
ja sikiön, joka makas seimessä.
Tämän jälkhin het kerroit, mitä heile
oli sikiöstä puhuttu. Ja kaikki, jokka
satuit sen kuuhleen, ihmettelit, mitä
paimenet puhuit.
Mutta Marija kätki kaikki nämät
sanat sishäänsä ja tutkiskeli niitä
mieleshän. Paimenet palasit takasi
kenturalhen kiittäin ja ylistäin Jumalaa
siittä, mitä het olit kuuhleet
ja nähneet. Kaikki oli justhin niin ku
heile oli sanottu.

Kirkonpalwelija 4/2007 (käänt. Oiva Arvola)

 

JOULUEVANKELJUMI TURU MURTTEL


 Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:

"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:

"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".

Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".

Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20

    Harri Raitis kääntänyt         

 

JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ


Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa.

Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys.

Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano:

"Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto."

Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää.

Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.

EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20

Pertti Kallio kääntänyt.

 

JOULUEVANKELIUMI STADIKSI


1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot.
2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana.
3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin.
5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.
6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää.
7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.
8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita.
9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne.
10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: "Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii.
11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus.
12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano:
14. "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa."
15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto."
16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä.
17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä.
18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.
19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja.
20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

Olli Seppälä slangintanut.

 

Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan
murteella

1. Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle.

2. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias.

3. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.

4. Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy.

5. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka.

6. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa

7. Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.

8. Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa.

9. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti,

10. Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle.

11. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra.

12. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa."

13. Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa:

14. - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.

15. Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."

16. Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes.

17. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.

18. Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä.

19. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä.

20. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.


 

 

JOULUEVANKELJUMKERTOMUS
KUHMOSTEN MURTEELLE KEÄNNETTYNÄ

Luukk. 2. 1 - 20

Ja nin siitä on Roamatussa sanottu, että

-se tapahtu niijen päivien aikaan, kun Aukustus- niminen keisar anto semmosen meäräyksen, että jok'ikisen ihmisen tässä moailmassa piteä käyvä tekemässä verolanketti.

- Se ol ihan ens kerta, kun tämmönen meäräys annettiin, että veruu täytyy kaikkien maksoa. Sillon ol Kyrenius- niminen mies Syyrian moaherrana.

-Ja kaikkien pit aikanaan lähtii sen verolanketin tekoon ja ne mänvätkin siihen kaupunkiin, joka ol ihtekuhtakin likempänä.

-Nin sitä sitten läks asparaastaan Jooseppi- niminen nikkarkin Kalilean maakunnassa olevasta Nasaretin kaupunkista Juutean moalla olevata Toavetin kaupunkia Petlehemiä kohen. Sinne ol käveltäväkin melkeen pelkkeä ylämäkii. Jooseppi ol Toavetin kaukasta sukua ja sitä samoa sukupahnoa olevia ol sillon Petlehemissä paljon muitakin.

-Jooseppi peätti kuitenkin ottoa mukaansa kihloamansa Maria- nimisen morsiamen siitä huolimate, että se ol ihan viimesillään.

-Siinä kävikin sitten nin, että ennenkö ne kerkis lähtii sieltä pois, Marialle tulkin se synnyttämisen aika.

-Poikalaps Marialle sitten syntykin, ja se ol sen esikoinen. Maria keär pojan het kapaloon ja pist sen härille ja oasille tehyn tallin tyhjään pilttuuseen olk'ruumenien peälle makoamaan. Korttierpaikat ol soantasoaliissa, eikä kest kievaristakoan löytynny eneän yhteän tiloa, kun kaikki paikat ol jo väkii täys.

-Sillä seuvulla ol suuret laijunmoat, johon paimenet ol kyöränny elävänsä yöks syömään ja ihte pitvät vahtia, ettei petoelukat peässy pahantekoon.

-Siinä kahtellessaan paimenet näk, kun Herran enkel seiso siinä likellä ja ne pölästy kauhiisti sitä ylmoallista valuu, joka säjeht siinä ympärillä.

-Kun enkel huomas sen, nin se sano niille: "Älkeä pölätkö ollenkoan, voan kuuvelkoas nyt, kun minä ilmotan teitille mahottoman suuren ilouutisen, ja sitä iluu soa kuuvella nyt kaikki moailman kansat:

-Teitille on täneän syntynny Toavetin kaupunkissa Petlehemissä Vapahtaja, joka on Ristus, Herra.

-Ja minä annan teitille osviitan: työ löyväten sen lapsen sieltä pilttuusta olk'ruumenten peältä makoamasta kapaloon keärittynä".

-Ja yhtäkkiä paimenet huomas, että enkelin likelle ol ilmestynny suur taivaallinen sotaväk'joukko, joka rupes yhteen eäneen ylistään Jumalata:

-"Kunnia Jumalalle korkeuvessa ja moassa rauha ihmisten keskuuvessa, joita kohtaan Hän tuntii pelkästään hyveä tahtuu"

-Ja kun enkel ol männy paimenten tykyy taivaaseen, nin ne paimenet peättivät lähtii asparaastaan Petlehemiin kahtoon, mitä siellä on oikeen tapahtunnu ja mistä Herra anto niille tiejon.

-Nin ne sitten läks ja pitvät männessään kiirettä, löysvät Marian, Joosepin ja sen lapsen, joka makas pilttuussa olk'ruumenten peällä

-Ja kun ne tän kaiken näk, nin ne rupes levittään tietuu siitä, mitä heitille ol tästä lapsesta puhuttu.

-Ka kaikki ihmiset, jotka sen kuulvat, ihmettelivät kauhiisti paimenien puheita.

-Mutta Maria pan mieleensä kaikki neä sanat ja rupes ihtekseen tutkiin niitä syvämmesään.

-Ja kun paimenet tulvat takasin, nin ne rupesvat kiittään ja ylistään Jumalata kaikesta, minkä olvat kuullu ja nähny, ja ne huomas, että kaikki pit paikkaan, mitä heitille ol puhuttu.
  

Keännöstyön tekvät joulukuussa 1999
Veikko Kilpanen ja Seppo Unnaslahti
 
 
JOULUEVANKELIUMI savon kielellä
 

Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, että koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa.

Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok¹olj jo pieniin päen.

Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo.

Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: ³Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokees, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok¹ on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok¹ on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.² Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: ³Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan  hiän ei vihhoo pie.²

Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä tuumaelivat toesilleen: ³Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj.² Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata köllötti aperuuhessa.

Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään.

Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alu¹alakaen huastettu. 

Pepa Virallinen kiäntäjä 

 

 

JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA

Antoi käskyn keisarimme,
ahdisteli Augustinus.
Veron raskaan alle menköön,
kukin joutuin jolkutelkoon.

Ensi kerran näin nyt sattui
ajalla Quiriniuksen,
vakavan sanan sanojan,
käskyn haltijan kavalan.

Kukin lähti mennäksensä,
nimiään kirjoittaaksensa
listaan oman kaupunkinsa,
tuville tutuksi tulleen.

Galilean Joosef jätti,
hylkäsi hän Nasaretin
mennäkseen nyt Beetlehemiin,
kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

Läksi matkaan myös Maria,
kihlattunsa, kaivattunsa,
joka vartos pientä lasta,
vesaa rinnan alla kantoi.

He kun pääsit Beetlehemiin,
tuli aika synnytyksen.
Syntyi poika potranlainen,
ihanainen, kaunokainen.

Esikoisen, ensimmäisen
kapaloihin äiti kääri.
Majakseen ei ollut muuta
parempaa kuin tallin seimi.

Lampaitansa vartioitsi
öinen joukko paimenia.
Enkelparvi, Herran kansa
pahoin pelkoon miehet peitti.

Sanoi enkel´: "Ällös pelkää,
kerron teille suuren riemun:
syntyi vapahtajaksemme
perillinen Daavidille.

Kristus on hän, Jumalamme,
Herra kaiken maan ja taivaan.
Tää on merkki, kuulkaa tarkkaan:
seimen oljilla makaapi."

Tuli suuri sotajoukko,
enkelkuoro ihmeellinen.
Lauloi kunniaa Jumalan
ylistäen Valtiataan:

"Jumalan nyt olkoon kaikki
kunnia ja kiitoksemme.
Olkoon rauha ihmisillä,
rakkaus ikuinen heillä!"

Läksi poijes enkelparvi,
paimenet jo kiireen huomas:
"Beetlehemiin mennään tästä
ihme suuri toteamaan!"

Näki joukko paimenien:
siellä Joosef ja Maria,
kapaloissaan pieni lapsi,
makaamassa seimessänsä.

Kukin kertoi kuinka tiesi
pienoisen pojan tarinan.
Ylen paljon ihmetteli
jokainen, joka sen kuuli.

Pani talteen syömmehensä
kaiken kerrotun Maria.
Mietti hiljaa, tunnisteli,
ihmetteli kuulemaansa.

Riemuin paimenet palasi
takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa,
luottaen todeksi tiedon.

Kääntänyt Sirkku Lindstam, Lahti

 

Jouluevankeliumi rauman giälel

Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.

Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.

Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "
Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"

Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.

(käänt. Hannu Heino)

 

NYKYPÄIVÄN JOULUEVANKELIUMI PUNAHILKAN TAPAAN

Osattiin sitä kaksituhatta vuotta sittenkin köyhää kansaa kurittaa ja piinassa pitää. Joku keisarin arvonimeä kantava vallanhaluinen mies nimittäin määräsi, että joka ainoalta siinä valtakunnassa asuvalta piti vero ottaa, vaikkei tällä oikein mitään olisikaan. Rooman valtakunnan pohjaton kassa huusi rahaa, että voitaisiin taas käydä lisää sotia ja alistaa uusia maita ja kansoja Rooman vallan alle. Ja tietysti valtaapitävät tarvitsivat verotuloja myös, että elämän laatu ei vain heidän osaltaan heikkenemään pääsisi. Siinä verotuksen sivussa saattoi sitten laskea senkin, kuinka monta alamaista keisarilla oli. Luultavasti kansalaistottelemattomuudesta oli määrätty ankarat sanktiot, niin että sinne vaan, omaan kaupunkiin yrittivät kaikki suunnata miten vain parhaiten taisivat.

Lähti sitten puuseppä Joosefkin Galilean maakunnasta, Nasaretin kaupungista. Hänen oli määrä mennä Juudean Betlehemiin, koska oli sattunut syntymään Daavidin sukuun. Eihän Joosef yksin matkustanut, ei toki. Mukanaan hänellä oli kihlattu morsiamensa Maria, joka oli pieniin päin. Joosef kyllä väitti, ettei ollut Mariaan koskenutkaan ”sillä tavalla”, mutta kuka sen tietää. Oli nyt sitten niin tai näin, niin aika arvokas lasti Joosefilla oli vanhan, kuka ties naapurilta lainatun aasikopulan selässä, kun ihan Jumalan äitiä ja poikaa sanoi kuskaavansa.

Kaikki muutkin olivat tietysti samaan aikaan liikkeellä; liekö ollut se kuuluisa viimetinka, joka ihmiset maantielle pakotti. Eihän Joosef mitään yösijaakaan ollut morsmaikulleen ja syntyvälle lapselle etukäteen hommannut, ja perillä oltiin niin myöhään illalla, ettei yhtään petipaikkaa koko kaupungissa ollut enää vapaana. Ei auttanut muu kuin eläinten talliin majoittua, vaikkei se kyllä mikään kovin sopiva syntymäpaikka tulevalle kuninkaalle ollut. Voi olla, että siinä jo sopuisaksi mainittu Mariakin sanoi muutaman valitun sanan, ja ehkäpä nousi mieleensä ajatus siitäkin, millaisen miehen kelkkaan oikein oli lähtenyt.

Mutta nyt oli nikottelu niiltä osin myöhäistä, sillä lapsivedet menivät, poikalapsi syntyi ja eläinten seimestä oli hänelle vauvansänky laadittava. Nuori äiti sai varmaan käyttää kaiken kekseliäisyytensä, että siellä hönkäilevien härkien ja muiden elikoitten seassa sai jonkinlaisen turvallisen ja lämpimän paikan aikaiseksi itselleen ja lapselleen. Ei tainnut paljon olla tietoa lapsenhoidosta tai muustakaan asiaan liittyvästä, mutta selvittävä oli. Ja kyllähän Maria selvisi: syntyi terve poika, ja kaipa se Joosefkin siitä terävöityi ja alkoi kelpo miehen ja isän lailla huolehtia perheestään.

Lähiseudulla oli muitakin vähäosaisia ja halveksittuja yötöissä, kuinkas muuten. Paimenet siellä yrittivät pitää lampaitaan turvassa susilta ja muilta pedoilta ja samalla ansaita omaa niukkaa leipäänsä. Mitä lie siinä juttelivat, kenties pohtivat päivänpoliittisia asioita, eli tällä kertaa tuota kansainvaellusta verotuksen takia. Varmaan sai siinä keisari osakseen muutaman ei niin mairittelevan lausunnon, sillä vaikka köyhiä olivatkin, oli heillä luultavasti sana hallussaan, sillä ei kai heitä muuten olisi valittu niitten ensimmäisten joukkoon, jotka Kuninkaan näkivät. Ei ollut heillä rikkautta eikä valtaa, mutta järki pelasi, vaikka työ ei kaikkein arvostetuinta ollutkaan.

Kyllä siinä taisivat paimenet pikkuisen säikähtää, kun äkkiä koko tienoo oli täynnä loistavaa valoa ja valkosiipisiä hahmoja. Mahtoiko johtua jo mieleen, että nyt taisi lähtö tulla. Mutta yksi valkosiipinen rauhoitteli poikia ja sanoi, ettei tässä nyt pelätä kannattanut. Enkeleitähän me vaan ollaan, ja meillä on kuulkaas pojat teille ja kaikille muillekin alistetuille ja sorretuille pikkusen iso juttu kerrottavana. Tänään on Betlehemissä syntynyt Vapahtaja. Menkää nyt äkkiä sinne. Jaa, mistä tunnistatte hänet? No, se on se lapsi, joka nukkuu kapaloituna eläinten seimessä. Äitinsä on nuori nainen, melkein tyttö vasta, Maria nimeltään, ja isän virkaa toimittelee Joosefin jörrikkä, josta kyllä kasvaa ihan hyvä kasvatti-isä Jeesus-lapselle. Nyt on vielä vähän jäässä, mutta kunhan rupeaa ottamaan vastuuta, niin kyllä siitä sulaa ja osansa toimittelee kelpo lailla.

Vielä enkelit laulelivat vähän ylistystä ja sitten hävisivät sinne, mistä olivat tulleetkin. Kun paimenet siitä sitten tokenivat, niin yksissä tuumin he päättivät lähteä lasta katsomaan. Pitihän toki omin silmin nähdä se, minkä tuo valkosiipisten joukko oli kertonut tapahtuneen. Ei muuta kuin lampaat oman onnensa nojaan öiselle niitylle ja juoksujalkaa kohti Betlehemiä.

Sai siinä varmaan moneen talliin kurkistaa, ennen kuin se oikea löytyi. Mutta löytyihän se lopulta. Siellä oli lapsi seimessä, nuori äiti Maria ja kasvatti-isä Joosef: kaikki juuri niin kuin enkelit olivat sanoneet. Vähän tuo nuori perhe tietysti ihmetteli, kun lauma resuisia ja likaisia paimenia pöllähti tallin ovesta sisään, mutta kun nämä sitten kertoivat, miten asiasta olivat kuulleet, oli toisten vuoro ihmetellä. Maria painoi kaiken tarkasti mieleensä ja vuosien saatossa sitä monta kertaa mietti ja pohti. Sehän on meidän äitien osa.

Paimenet palasivat takaisin laumansa luo, ja ihmekertomukseen tietysti kuuluu, ettei yksikään susi tai muu peto ollut sillä aikaa osunut niitylle lauman sekaan, vaan kaikki oli ihan kunnossa. Kaikesta näkemästään ja kokemastaan olivat paimenet ja kaikki muutkin saaneet uuden toivon kipinän sisimpäänsä: ehkä kaikki vielä muuttuisi paremmaksi…

Punahilkka

 

Jouluevankeliumi Kauhajoen murteella
Kääntänyt Kerttu Karhu

Tämä tapahtuu siihen aikahan, kun keisari Aukustus määräs,
jotta jokahisen piti ruveta maksamahan verua. Soli ensimmäänen
verootus ja silloon oli Syyrias lääsmannina Kyrenius. Jokahisen
piti mennä ilimoottamahan ittensä veroluettelohon, kunki omahan
kaupunkihinsa. Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasareetin
kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin
kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne
Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin. Kun noli pääsny
perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa.
Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti
sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny
kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.
Yhtäkkiä Herran enkeli seisoo siinä niiren eres ja taivahan valakeus
ympäröötti ne lanttalauree. Ja paimenet peliästyy kauhiasti, mutta
enkeli ilimootti niille: ”Älkää yhtää peliäkkö, mullon tuotavana
sellaanen sanoma, jokon antava ilon kaikelle väjelle. Tänä päivänä on
Raavirin kaupungis syntyny mailmahan Vapahtaja, jokon Kristus,
Herra. Täston merkkinä se jotta te löyrättä lapsukaasen kapalootuna
eläänten heinäkruvus.” Siinä siunatus silmärräpähdykses ilimestyy
sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas
ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha
ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.” Kun enkelit
oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat
toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran
ilimootuksesta enkeli meille puhuu.” Niin ne lähti hypääten ja ne
löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun
noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä
lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet
sanoo. Mutta Maria painoo ne sanat mielehensä ja tutkii niitä
syrämmesnänsä. Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään
Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli
kaikki justihin niinku niille oli sanottu.

 

 

Raaheksi

Matteuksen ja Luukkaan mukkaa

Yhtenä päivänä keisari Augustus sääti ankaran oortelin, että kaikkien häätyy alakaa pulittaan verua valtion kirstuun. Tämmoli eka kerta ku ihimisiä patistettiin maksaan veroja. Kyrenius uurasti justiin sillon maaherrana Syyriasa.

Jokkaisen hääty käyvä oman kaupungin verotoimistosa merkkauttamasa ihtesä verokatalookiin. Ja niin harppas Joosefki yhesä morsmaikkusa Marian kans Galileasta, Nasareetin kaupungista, ylös Juudeaan Daavidin kaupunkiin, Beetlehemmiin. Ku Joosef kerta kuulu Daavidin sukkuun, niin siksi sen piti mennä ilimottautuun Beetlehemmiin.

Maria synnytti esikoispojan veroreissulla

Ku Joosef ja Maria oli kihilosa, nii Joosef oli yhtäkkiä hoksannu, että Maria o pieniin päin. Joosef oli meinannu purkaa kihilat sallaa, ku soli nii surullinen tämän takia. Ku Joosef kuitenki tykkäs Mariasta, nii seijjois halunnu toimia niinku siihen aikaan ruukattiin. Sen ajan tapa oli, että uskoton rettuutettii kaupungin portille ja asia kailotettii juluki kaikkien kuullen. Sej jäläkeen hairahtunu morsmaikku hylättiin.

Ny Herran enkeli ilimesty unesa Joosefille ja vakkuutti, ettei Maria oo ollu kenenkään miehen kans. Maria on neitsyt ja lapsi sikisi Pyhästä Hengestä.

Marian laskettu aika sattu veroreissulle. Pariskunta ei mahtunu mihinkää majatalloon, ku kaikki oli puukattu tupaten täyteen. Ku ei muuta kortteeripaikkaa järijestyny, nii ne meni yöksi yhteen karijasuojaan. Sielä Maria synnytti potran pojan elläinten keskellä ja kapaloi sen ja tälläs pahanoille pötköttään.

Sammaan aikaan oli kevolla paimenia paimentamasa lampaita. Yhtäkkiä niitten etteen ilimaantu Herran enkeli. No, paimenetha säikähti kamalasti. Mutta enkeli rauhotteli paimenia ja sano, ettei tartte pelätä. Silloli suuria uutisia ilimineerattavana. Enkeli kerto, että Daavidin kaupungisa on tänäpänä syntyny Vapahtaja, jokkon Kristus, Herra.

Enkeli selevitti, että lapsi nukkua urvottaa seimesä. Sillä siunaamalla enkelin vieresä seiso iso joukko taivaallista sotaväkiä ja ne kaikki ylisti Jumalaa ja sano: "Kunnia Jumalalle korkeuksisa ja maasa rauha ihimisten kesken, joita kohtaan hällon hyvä tahto!"

Ku enkeli oli häippässy, paimenet porisi keskenään ja tuumas, että pitäskö lähtä Beetlehemmiin kahtoon sitä poikavauvaa. Ja niin ne lähti. Ja sieltähän ne löyty Joosef ja Maria ja poikalapsi, joka köllötteli seimesä. Ihan niinku enkeli oli sanonu.

Ku paimenet näki tämän, nii ne selevitti mitä enkeli oli ilimineerannu pojasta. Kaikki ihimetteli paimenten puhheita, mutta Maria paino kaikki sanat visusti mieleesä ja hunteeras niitä ihtekseen. Paimenet meni takasi ommiin hommiisa ja kiitti Jumalaa kaikesta siitä mitä noli nähäny ja kuullu.

Itäsen maan tietäjät seuras tähtiä

Herodes oli kuninkaana sillon, ku Jeesus synty. Itäsiltä mailta tuli tietäjiä Jerusalemiin ja ne tievusteli, että misähä mahtas olla se äskön syntyny juutalaisten kuningas? Tietäjät oli nähäny kirkkaan tähen ja seurannu sitä. Noli tullu kumartammaan uutta kuningasta.

Herodes oli ihan ällikällä lyöty, ku se kuuli tästä. Se hällyytti puhheilleen ylipappeja ja kirijaviisaita ja tivas niiltä Jeesuksen syntymäpaikkaa. Viisaat miehet kerto, että rohoveettain ennustustem mukkaa Kristuksen pitäs syntyä Beetlehemisä.

Herodes kuulusteli tietäjiä ja käski niitten mennä Beetlehemmiin haeskelleen Jeesusta. Se käski tietäjien poiketa palluumatkalla selevittään takitilleen, misä sen lapsen olinpaikka on, että vois ihtekki käyvä uutta kuningasta kumartamasa.

Tähti johatti tietäjät Jeesuksen tykö. Ku ne näki Marian ja poikavauvan, ne lankes maahan polovilleen ja anto lahajoja niinku kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.

Unesa Jumala kielti tietäjiä menemästä uuvelleen Herodeksen tykö. Sen takia ne luikki eri tietä omalle maalle eikä menny raportoimaan Herodekselle Jeesuksen osotetta.

Enkeli ilimesty unesa Joosefille ja käski sen paeta kiireen vilikkaa Marian ja pojan kans Egyptiin ja olla sielä siihen asti, ku enkeli taas ilimestyy ja antaa uusia ohojeita. Enkeli selevitti, että Herodes aikoo tappaa Jeesuksen.

Herodes karehtu tulliin tappuroihin, ku se äkkäs, että tietäjät oli teheny oharin. Se käski tappaa kaikki kaksvuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Beetlehemisä ja sen ympäristösä.

Joosef eleli porukoineen Egyptisä Herodeksen kuolemaan asti. Sillon enkeli taas ilimesty Joosefille unesa ja anto uuvet oortelit. Perhe muutti Nasareetiin.

Kirsti Vähäkangas

Julkaistu Raahelaisessa 23.12.2003.

 

Hauhon murteella

Se tapahtu siihen maaliman aikaan, kun keisari Aukustus määräs,

että koko maaliman väkee ruvetaan verottaan.

Se oli ensimmäinen kerta kun kaikki pantiin verolle ja

Kyrenius oli sillon Syyrian maaherrana.

Ja sillain kaikki lähtiväkkin paki parraastaan

takseerattavaks omiin kaupunkeihinsa.

Nin sitte Joosehvikin lähti Kalileasta, Nasaretin

kaupunkista Juuteaan, Taaviitin kaupunkiin. Sen

kaupunkin nimi on Peetlehem. Joosehvi oli Taavitin

huanetta ja sukua.

Se lähti sinne ylöskirjotukseen Marian kanssa. Joka

taas oli hänen kihlattunsa ja vartos lasta. Ja sitte

kun ne oli siällä kaupunkissa, Maria rupes

synnyttään.

Maria synnytti pojan, joka oli heitin esikoisensa.

Maria kapaloitti sen ja pisti sen elukoitten rupuun,

koska majatalo oli tupaten täys, eikä ne mahtunnu

sinne.

Siinä likellä oli paimenet laitumella vahtimassa yällä

lampaitaan.

Yhtäkkiä heitin elessään seiso Herran enkeli ja

Herran kirkkaus hohti heitin ympärillänsä ja ne

paimenet pölästy vallan mahlottomasti.

Mutta enkeli rohkas heittiä: "Älkäi pöläkkö, sillä

minä ilmotan teitille ison ilon, josta piisaa koko maalimalle.

Teitille on tänäin syntynny Vapahtaja, joka on

Ristus, Herra, Taavitin kaupunkissa.

Ja se on teitille merkkinä, että tee löylätte lapsen

kapaloissa, elukoitten ruvusta, jossa se makaa.

Ja saman tiän oli enkelin kanssa iso sakki taivaallista

sotaväkkee ja ne ylisti Jumalaa ja sanovat:

Kunnia jumalalle taivaissa ja maassa rauha ihmisille,

joillekka hän haluaa paljasta hyvää.

Ja kun enkelit palas paimenten tyköö taivaaseen, niin

nää puhu toisilleen:

Lähletääs ny Peetlehemmiin kattoon sitä, mitä

siällon tapahtunnu ja mistä Herra meitille ilmotti.

Ja niin ne meni kiiruusti ja löysväkkin Marian,

Joosehvin ja lapsen, joka makas elukoitten ruvussa.

Ja kun ne oli tän nähny, ilmotti hee sen tialon, mikä

oli heitille puhuttu tästä lapsesta.

Ja kaikki, jokka sen kuuli, ihmetteli sitä, mistä paimenet heitille oikeen puhu.

Mutta Maria pisti kaikki nää sanat miäleensä ja

vuntiaras niitä ittekseen.

Ja sen perästä paimenet palasvakkin pois ja kiittivät

ja ylistivät Jumalaa siitä kaikista, mitä olivat kuullu

ja nähny, sen mukaisesti mitä heitille oli sanottu.

 

Luuk. 2: 1-20, Hauhon murteelle kääntäneet Seppo Soittila ja Salme Pohjola

© Hauhon murre- ja perinneyhdistys ry. 2013

 

Virastosuomeksi

1 Kalenterinmukaisesti määrättynä ajankohtana ohjeisti laajoilla valtaoikeuksilla operoiva pääjohtaja Augustus kaikkia kyseisillä alueilla asuvia suorittaman verotukseen liittyvät velvollisuutensa.

2 Kyseisen velvollisuuden asianmukainen toimittaminen oli järjestyksessään ensimmäinen, ja sen aikaikkuna sijoittui Quiriniuksen aluehallintokomennuksen puitteisiin.

3 Kaikki asianomaiset suorittivat rekisteröitymisen siinä toimipisteessä, johon heidät oli hallinnollisin perustein määrätty, pääsääntöisesti kuitenkin siten, että kukin meni oman asuinpiirinsä elinkeino- ja hallintokeskukseen.

4 Näin olleen myös Joosef-niminen mieshenkilö lähti Galileasta, Nasaretin kaupunkimuotoisesta taajamasta ja meni suorittamaan verotukseen liittyvät velvollisuutensa Juudeaan, Daavidin nimeen liittyvään Betlehem-nimiseen asuintaajamaan, sillä hänen syntyperäinen asemansa sitoi hänet edellä mainittuun maantieteelliseen paikkaan.

5 Kyseinen mieshenkilö matkusti yhdessä Maria-nimisen ja raskaudentilaan saatetun kihlakumppanissa kanssa.

6 Heidän oleskellessaan edellä määritellyssä paikassa, oli kyseisen kihlakumppanin raskaudentila edennyt niin pitkälle, että synnytys käynnistyi.

7 Tämä synnytti vastoin terveysdirektiivin määräyksiä eläinten pitämiseen tarkoitetussa erillistilassa, koska olosuhteiden ja sattumien, kenties myös asenteellisten syiden vuoksi heille ei voitu osoittaa asianmukaista majoitustilaa. Syntynyt lapsi oli sukupuoleltaan poika.

8 Kyseisen taajaman ulkopuolella oli yöaikaan joukko tuotantoeläinten ulkotiloissa tapahtuvaan hoitamiseen erikoistuneita henkilöitä vartioimassa haltuunsa uskottua laumaa.

9 Ilman ennakkovaroitusta he kohtasivat määritelmällisesti merkittävän taivaallisen henkiolennon, ja merkittävän tuonpuoleisuuden keskuskäsitteen synnyttämä voimakkuudeltaan poikkeuksellinen valoilmiö levittäytyi heidän ympärilleen.

10 Mutta edellä mainittu määritelmällisesti taivaallinen henkiolento ilmaisi itsensä ja toi julki asiansa sanoen: Ei ole rationaalista tai emotionaalista syytä tuntea pelkoa. Minä julkituon teidän keskuuteenne sanoman, jonka keskeinen viesti on ilo, mikä on tulkittavissa poikkeuksellisen myönteiseksi sanomaksi kansalaisille laajemminkin.

11 Tällä kellonlyömällä teille on Daavidin kaupunkimuotoisessa asuintaajamassa synnytetty erään henkilön toimesta Vapahtaja. Häntä kutsutaan Kristukseksi, toisin sanoen arvonimeltään Herraksi.

12 Te havaitsette edellä todetun tästä tuntomerkistä: kyseinen vastasyntynyt lapsi on kääritty asianmukaisesti synnytyksen jälkeiseen kangasasuun.

13 Tuotuaan tämän julki kyseisen määritelmällisesti taivaallisen henkiolennon seuraan ilmaantui useita samankaltaisia olentoja suuren sotajoukon tavoin. Tämä mainittu ryhmä alkoi ylistää tuonpuoleisen korkeinta ilmenemismuotoa seuraavin sanoin:

14 Osoittakaamme yhteisesti kunniaa korkeimmalle olennolle, ja samaan aikaan vallitkoon rauha ihmiskunnan edustajien keskuudessa, joita kohtaan hänen asennoitumisensa on kiteytettävissä käsitteeseen rakkaus.

15 Kun määritelmällisesti taivaalliset henkiolennot olivat menneet takaisin niin kutsuttuun tuonpuoleisuuden avaruudelliseen tilaan, sanoivat tuotantoeläinten ulkohoitajat tosilleen: On perusteltua käydä Betlehemin taajamassa. Siellä syntynee laajempi kuva äsken koetuista tapahtumista, jotka korkea tuonpuoleisen ilmentymä meille eri tavoin julkitoi.

16 Kyseiset henkilöt siirtyivät edellä määriteltyyn paikkaan, ja löysivät aiemmin mainitut Maria- ja Joosef -nimiset henkilöt sekä puheenaolevan vastasyntyneen, joka oli sijoitettu makuuasentoon eläinten ruokintaan tarkoitetussa puurakenteisessa telineessä.

17 Tämän havaitessaan kyseiset henkilöt kertoivat tietoonsa tulleita seikkoja läsnä olevasta lapsesta.

18 Kaikki, jotka kuulivat tuotantoeläinten hoitajien välittämän informaation, olivat luottavaisia ja epävarmoja samalla kertaa.

19 Mutta aiemmin mainittu synnytyksen suorittanut naishenkilö tallensi saamansa informaation ja analysoi sitä syvällisesti.

20 Tuotantoeläinten hoitohenkilökunta palasi takaisin toimipaikalleen, mutta he kokivat tarvetta ylistää korkeinta tuonpuoleisuuden edustajaa siitä mitä he olivat saaneet nähdäkseen ja kuullakseen. Kaikki vaikutti olevan yhteneväistä heidän tietoonsa saatetun kanssa.

Käännös Luuk. 2: 1-20 mukaan ja kuva: Olli Seppälä

 

Haapajärven murteella

Siihen aikkaan anto keisari Aukustus määrräyksen, että koko maassa piti ruveta kerräämmään verua. Tämä veronkerruu oli ensimmäinen ja tapahtu sillon ku Kuirinius oli Syyrian viskkaalina.  Kaikki meni kirijottammaan nimesä veroluettelloon, jokkainen ommaan kaupunkkiisa.  Niimpä se Joosehviki lähti Kalileasta Nasaretin kaupungista ja meni veronkerruuta varte Juuteaan, Taavetin kaupunkkiin, Peetlehemmiin, ku se kuulu Taavetin sukkuun.  Se lähti sinne yhessä kihilatun morsiammesa Marian kans, joka oli pienniin päin.  Sitte kun ne oli siellä, niin Maria alako synnyttämmään ja sai  poijan, esikoisesa.  Se kapaloi lapsen ja pani  soimmeen, kun niille ei ollu tillaa siinä majapaikassa.  Sillä samalla seuvulla oli paimenia yöllä ulukona vahtimassa laummaasa. Yhtäkkiä niijen eessä seiso Herran enkeli ja Herran kirkkautta oli joka paikassa niijen ympärillä.  Paimenia rupes pelottammaan, mutta enkeli sano niille: ”Elekkää suotta pelätkö! Minähän tuun tuommaan teille ja kaikille muillekki ilosia uutisia. Teille on tännään Taavetin kaupungissa syntyny Vappauttaja.  Se on Ristus, Herra. Painakkaapa tämä nyt mieleennä: te löyvättä lapsen, joka makkaa kapaloissa soimessa.”Ja siinä silimänräppäyksessä oli enkelin ympärillä iso taivvaallinen sotajoukko, joka kehu Jumallaa tällä lailla: ”Jumalan kunnia korkkeuksissa, maan päällä rauha ihimisillä, joista se tykkää tosi palijo.”

Kun enkelit oli menny takasi taivvaasseen, paimenet sano toisillesa: ”Nyt jouttuin Peetlehemmiin! Siellä me nähhään, mitä on tapahtunu ja mistä Herra meille ilimotti.” Ne lähti kiirreesti ja löyti Marian ja Joosehvin ja pikkusen, joka nukku soimessa.  Heti kun ne näki tämän, niin ne selitti, mitä niille oli sanottu siitä herrallahajasta.  Kaikki ne, jotka kuuli mitä paimenet sano, alako taivastelemmaan sitä ihimettä.

Vaan Maria piilotti syämmeesä kaikki, mitä oli tapahtunu, ja mietiskeli sitä. Paimenet lähti takasi ja siunnaili ja kiitteli Jumallaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny.  Kaikki oli justtiisa niin, kun niille oli sanottu.

Kääntänyt Irma Jokelainen

Vanhalla Kokemäen murteella

Se oli siäheen aikaan, ko keisari Aukustus anno semmosen ukaasin, että koko valtakunnasa piti toimitettavan oikein verollepano. Tämä olikin sit se ensimmäinen kerta, ja se tapahru sillon ko Kyrenius oli Syyrian maakunnan föörvalttarina.

Siinä sit lähti itte kukin - taikka vähhiin päin kaikki reisaamaan kukin ommaan kaupunkiins vetämään nimes siäheen verorullaan. Sillain sit lähti Jooseppikin siältä piänestä Kalilean Nasaretista ja meni sinne Juureaan, misä oli se piäni Peetlehemin kaupunki, ko hän oli sitä vanhaa Taavitin sukua, mikä oli siältä lähtösin. Ja hän otti fölliis sen kihlatun morseimes, Marian nimeltänsä, ko oli jo pikkasiin päin.

Ja käve sillai heen siälä ollesas, että Marian rupes käymään poltteet taajaan, ja hän sai poijaan, esikoises. Hän kapaloitti sen sit ja pisti sen sinne tallin kruppuun, konnei heillä ollu sen kummempaa kortteeria siälä ihmispaljouresa mitä siälä sillon oli.

Ja niillä main oli joukko paimenpoikia kerolla kaittemasa lammaslaumaansa tollaila öiseen aikaan. Ja sitten - sissoijaa - yhtäkkiä olikin heen eresä oikein kommee enkeli - taivaasta tullu - ja poijaat pelästyki oikein aika lailla - vähemmästäki - mutta enkeli sano, että älkää ny kavaksuko, ko mää ilmotan teille ny oikein ison uuttisen. Teille on tänäpä syntyny tuala Peetlehemin kaupunkisa Vapahtaja - oikein Kristus, Herra. Tää on ny merkinä teille - te löyrätte lapsen ko makkaa kapaloituna seimesä tallin krupusa.

Ja samalla hetkellä oli sen enkelin ympärillä oikein iso joukko taivaallista sotaväkkee, ja ne kehuivat: että Jumalan on kunnia korkeuksisa ja maasa rauha ihmisten kesken, joita hän rakastaa.

Ko enkelit oli mennee takasin taivaaseen, niin paimentolaispoijaat sano toisilles: "Ny mentiin tavallisen äkkiä Peetlehemiin, ko siällä me nährään se mistä enkeli puhu."

He lähtiväkkin siittä tavallisen vilppaasti ja löysivät siältä tallista Marian ja Joosepin ja lapsen, ko makas siälä krupusa kapaloituna. Kaikki jokka olivat kuullee enkelin sanat, olivat ihmeisänsä. Mutta Maria kätki syrämmeensä kaikki mitä oli tapahtunu, ja tutkiskeli niitä itteksensä. Ja paimenet palas takasin sinne kerollensa kiittäen ja ylistäin Jumalaa kaikesta mitä olivat nähnee ja kuullee. Ko kaik oli ihan sillai, ko heille oli selliitetty.

kotiseutuneuvos Esko Pertolan tallentamana

 

Karjalan murteella

Luukkaa jouluevankeljum Soaapru ja Enkkuva mummo ja uki murtieel

Siihe aikoaa anto keisarj Aukustus käsky jot koko valtakunnas olj loaajittava verokirjat. Teää verolpano olj ihka ensimäine ja tapahtu ko Kyrenius olj Syyrija käskyhaltijan. Kaik männiit kirjottautummoaa veroluettelluoo, jokahine ommoaa omituisiee kaupunkihhiees. Nii läks Juosep ja Kalileast, Nasareti kaupungist ja mänj Juuttoaa Peetlehemmii, Toaaveti kaupunkii; heää neäät kuulu kuningas Toaaveti sukkuu. Heää läks sin yhess morseimiees Mari kans, joka olj pienii päi.

Ko hyö olliit siel ni Mari synnyttämise aika tulj ja heää synnytti poja, esikoisees. Heää kapaloits lapse ja panj sen soimiee, ko heil ei olt tilloaa korttieeris.

Sil seuvul olj paimenii yöl vartioimas laumajoaas. Yhtäkkii heijä iesseääs seiso Herra enkelj, ja Herra kirkkaus olj heijä ympärilleää. Paimenet pölästyit siint, mut enkelj sano heil: "Älkää pelätkö. Mie ilmota teill ilosanoma, suure ilo koko kansal. Tänäpäin o teill Toaaveti kaupungis syntynt Vappauttaja, Ristus, Herra. Mie anna teil osviita: työ löyvättä lapse, joka makkoaap soimes kapaloissoaa."

Ja sill hetkel olj enkeli ympäril suur taivoaalline sotajoukko, joka ylisti Jumaloaa näinikkeä: "Jumalan o kunnia korkeuvessa, moaan peääl rauha ihmisil joita heää rakastoaap."

Ko enkelit olliit männieet takasi taivoasiee, paimenet hoaastoit toisilliee: "A vot nyt Peetlehemmii! Siel myö nähhää, mitä o tapahtunt, se minkä Herra meil ilmotti."

Ja hyö läksiit järkineää ja löysiit toeperreää Mari ja Juosepi ja lapse joka makas soimes. Teäänkö hyö näkkiit ni hyö kertoit mitä vakahisest olj heil hoaastettu.

Kaik jotka kuuliit paimenie sanat, olliit ihmeisseää. Mut Marj kätki syvämmehhiees kaik mitä olj tapahtunt ja tutkistelj sitä mielesseää.

Paimenet palasiit toimieesa, ja hyö kiittiit ja ylistiit Jumaloaa siint mitä olliit kuullieet ja nähnieet. Kaik ol just sil viisii ko heil olj hoaastettu.

 

Toimittanut Aulis Martinpoika Tenkanen Anni Matintytär Tenkasen ja Martti Maunu Tuomaanpoika Toiviaisen antamien ohjeiden perusteella. Teksti julkaistu Vpl Pyhäjärvi -lehdessä 12/2004.

 

Lappeen murteella

Hyvät uutiset silviisii ko Luukas ne meile mustii pan.

Sillo maalima aikaa se keisar Aukusti määräs et kaikkie pittää maksaa veroloi. Se ol iha ensimmäist kertaa ja se ol sillo ko Kirini määräil siel Syyria maal. No kaik männiit sit panemaa puumerkkiisä niihe veropaperloihi, ja jokkaine män ommaa kaupunkiisa.

Jooseppi läks sit sekkii Kalileast, sielt Nasareti kaupunkist ja män Juuteaa, Taaveti kaupunkii Peetlehemmii, sitä varte kerta se ol Taaveti jälkeläisii. Sen pit nääs männä sinne mist se o kotosii sitä verova varte. Se otti mukkaasa Marjan, jonka kans se ol mänt kihloihi, ja Marja ol viimesillää. Ja ko ne ol päässeet sinne perile, ni se lapsha meinas et nyt pittää syntyy, ja niihä sieltä putkaht poikalaps, ja sehä ol Marja ensimmäine. Marja laitto lapsen vällylöihi ja pan sen sitte elukoitte ruppuu, ko ei ne mahtuneet mihikää muuho ko läävää.

Siel lähel ol sit illal paimenii ja ne tietystkii vahtiivat lampaitaa. Siin käi sit silviistii, et niile paimenil ilmesty enkel, ja sielä ol het hirmuse kirkast. No niit paimeniiha hirvitti kovast, mut se enkel sano, et ei mittää hättää, ko mie oon tullu tänne sanomaa teil et teil on asjat oikee hyväst, teile on syntynt pelastaja tuol Taaveti kaupunkis. Se on se Kristus, ja se o herra. Työ ko määttä sitä kattomaa, ni työ löyvättä semmosen kapalovauvan siel elukoitte rupus. Ja sithä siihe tul sen enkeli vieree paljo muit enkelilöit, melkei ko armeija, ja ne alkoivat laulamaa tälviisii:

Jumale olkoo kaik kunnia siel taivaslois, ja maa pääl olkoo rauha immeisii keskuuves, katos ko Jumala rakastaa teitä immeisii.

Sit ko ne enkelit ol männeet takasii taivaasee, ni ne paimenet meinasiit et no männää sit vasite sinne Peetlehemmii, sielhä myö nähhää mitä siel on käynt, ja senkii mitä se enkel sano. Ne läks koval vauhil ja nehä het löys Marjan ja Joosepin ja sen vauvan, ja se makas siel rupus. Ko ne ol nähneet et tottaha se kaik olkii, ni ne kertoivat mitä ne ol siit pienest lapsest enkelilt kuulleet. No tietyst kaik sit kovast ihmettelliit jotka sen kuuliivat. Marja pan kaik sanat mieleesä ja ihmettel itekkii kovast.

Paimenet läksiit takasii ja olliit ilosii ja kiittiivät ja lauloivat Jumalale kaikest siitä mitä olliit kuulleet ja nähneet. Sehä ol kaik olt just silviisii ko höile ol sanottukkii.

Pirjo

 

Kymin murteella

1.Sillo joskus anto se keisari käskyn, et joka paikas piti maksaa verot.

2. Nää verot oli ekat ja ne piti maksaa, ku se yks tyyppi, jolla oli vaikee nimi, oli pomon.

3. Kaikki kirjotti nimesä listaa omas kaupungis.

4. Nii Joosefkii lähti kotoont sinne jonnee Peetlehemi, joka oli Daavidin kaupunki - ku se oli sille sukuu.

5.Se meni sinne yhes Marian kaa, ku ne oli alkan olee ja se Maria oli paksun.

6. Ku ne oli siäl, Marialt meni veet.

7. Se synnytti ekan vauvvan, se oli poika. Ne kääri sen vilttii ja laitto sen elukoitten ruokakippoo, ku seurahuone oli buukattu ihan täytee.

8. Siäl oli maajussei yäl ulkoon kattoos niitten elukoit.

9. Yhtäkkii niitten ees oli enkeli ja sit sen valo häikäs.Ne oli ihan paniikis.

10. Mut enkeli sano niille, et "Ihan rauhas nyt. Miä vaa tulin sanoo yhen kivan jutun, joka koskee kaikkii.

11. Tänää synty Vapahtaja. Se on Kristus, Herra.

12. Siit tyä tiiätte et se on se, et se vauvva nukkuu siäl ruokakipos."

13. Sit samal siin enkelin ympäril oli sikaiso lössi jotaa taivastyyppei. Ne ylisti Jumalaa ja sano:

14. Jumalan on kunnia siäl ylhääl ja tääl alhaal rauha, ihmisil, joist se tykkää.

15. Sit ku ne enkelit oli lähten, nii ne maajussit jutteli, et "Mennää hei Peetlehemii! Siäl myä nähää, mitä tapahtu, siis se, mist just puhuttii."

16. Ne läks äkkii ja sit siält ne löys Marian ja Joosepin ja sen lapsen kans, joka nukku siäl kipos.

17. Ku ne näki sen, ne kerto, mitä niille oli just sanottu siit vauvvast.

18. Kaikki, jotka kuuli, oli ihan et ou mai kaad!

19. Mut Maria vaa paino miälee kaiken ja miätti niit juttui yksiksee.

20. Ne maajussit meni takas hyväl miälel ja ihan kiitollisen siit, mitä ne oli kuullu ja nähny. Kaikki meni just niinku piti!

Esa Terviö ja isoset

 

Kivennavan murteella

Ja sillo käi sillviisii, jot keisar Aukustus määräs, jot koko maailma ol pantava verol. Tää ensimäine verolpano tapahtu sillo, ko Kyrenius ol Syyria maaherran. Ja kaik männiit verolkirjotettavaks jokahine ommaa kaupunkihhee.

Nii Juosepkii läks Kalileast Nasareti kaupungist Juuttaan maan Taaveti kaupunkii, mitä sannoit Peetlehemiks, ko hyö olliit sitä Taaveti sukkuu, verolpantavaks morsiames Marijan kans ja tää ol pienii päi.

Ni käi silviisii, jot hei siel olles Marija alkoki tehhä lasta. Ja hää pyörähytti pojan, ensimmäiseks lapseksee, käär hänet kapaloihe ja pan soimee, ko hyö ei päässeet kestkievarii sissää.

Ja niil tienoil ol paimenii niityl yöl vahtimas lammaslaumojaa. Ni Herra enkel seiso heijä iessää ja hei ympäril paisto Herra kirkkaus ja hyö pölästyit hirmusest. Mut enkel virkko heil: "Älkää peljätkö, mie virka teil ilose asja ja se koskoo kaikkii ihmisii. Teil on nyt syntynt Vapahtaja Taaveti kaupungis ja hää on Ristus Herra. Ja sellase osviita mie annan, jot työ löyvättä kapaloijun lapsen soimest."

Ja samas ol enkeli keral suur määrä taivaallissii sotamiehii, ja hyö ylistiit Jumalaa ja sannoit: "Kunnia olkoo Jumalal korkeuksis ja maas rauha ihmisii kese, joihe hää on hyvähynt." Ja ko enkelit olliit männeet paimenii luont taivaasee, ni hyö haastoit keskennää, et männää nyt Peetlehemii katsomaa, mitä siel on tapahtunt ja mist Herra anto meil tiijon.

Ja hyö läksiit sukkelaa sinne ja löysiit Marijan ja Juosepin ja lapsen kapalois soimes. Ja ko hyö olliit nähneet heijät, hyö virkkoit näil, mitä olliit kuulleet täst lapsest. Ja kaik, ketkä tään kuuliit, ihmetteliit paimenii tarinaa.

Mut Marija pan mielehee kaik, mitä hyö olliit sanoneet ja mietti sitä mielessää. Ja paimenet männiit takasii ja männessää kiittiit ja ylistiit Jumalaa kaikest, mitä hyö olliit kuulleet ja nähneet ja niinko heil ol sanottu.

(Lk 2:1-20)

Murrentanut: Sirkka Laurén (o.s. Siika)

Lohjam murteel

S
iihen aikaan annoi keisari Aukustus käskyn, et koko valtakunnas olsis
tällättävä kaik asujamet verol. Tää verolpano oli ensmäine ja se ta-
pahrui silloon, kun Kyreenius oli Syyrias käskyi antamas.
K
aik ihmiset lähti tälläämään nimes verokatalookiin, jokane omaan kau-
punkiisas. Nii lähti ja Joosef Kalileast, Nasareetin kaupunkist ja meni
verolpanon tähren Juuteaan, Taavitin kaupunkiin Peetlehemiin, hän kun kuu-
lus Taavitiin sukuun. Häl lähti sinneen ja otti föliisäs kihlattus Marian, ku
varroi lasta. Heitin siäl ollesas Marian synnyttämisen aika likentys. Hän
synnytti pojan, esikoises. Maria kapaloitti lapsen ja tällai sen elukoitten
seimeen, ku ei heitil ollu kortteerii majatalos.
N
iil seuruil oli paimenii yällä ulkoon peräänkattomas laumoitas. Äkkiin
heitin eresäs seisos Herran enkeli ja Herran kirkkavus oli heitin ympä-
rilläs. Mut sit paimenet peljästys. Mut enkeli sanos heitil, et älkä pelkäkä.
Mää ilmoitan teitil ilosen tiaron, suuren ilon kaikel kansal. Tänäpän on teitil
Taavitin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Ja tää on
teitil merkiks: tei löyrätte lapsen, kum makaa kapaloisas seimes.
J
a samalas oli enkelin ympärs suur taivaaline sotajoukko, ku ylisti Ju-
malaa ja sanos: Jumalan on kunja korkeuksis, maan päälä rauha, ja
ihmisiil, joit Hän rakastaa.
K
un enkelit oli menny takas taivaas, paimenet sanos toisilas: Nyp Peet-
lehemiin. Siäl mei näjen sem mitä on tapahtunu, sen, ku Herra meitil
ilmoitti. Hei lähti kiiruust ja löysi Marian ja Joosefin ja lapsen, ku makai
seimes. Ku hei tän näki, hei kerroi, mitä heitil oli lapsest puhuttu.
K
aik kun kuuli paimenten jutut, olivat ihmeisäs. Mut Maria kätki sy-
rämeesäs kaiken, mitä oli tapahtunu ja funteerai sitä.
P
aimenet meni takaisiin ja hei kiittivä ja ylistivä Jumalaa siit, mitä hei
olivak kuullee ja nähnee. Kaik oli juur nii ku heitil oli sanottu.

 

”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen:

Siihe aekaan Aokusti-keisari anto meäräöksen, jonka nojalla Rooman valtakunnan jokkaesessa kolokassa tuli toemittoa verollepano. Kysseessä oli ensimmäenen sen sortin toemenpie senaekusessa moalimassa, ja se tapahtu Kirnijuksen hoijjellessa Roomammoan Syyrian leänin ylimmäesen peällepäsmärin virkoa. Mikkää ei aottanu, van jokkaesen täöty lähteä merkkuuttammaan ihtesä veroluvettelloon, itekkunni siis ikiommaan moalikyllääsä.

Jooseppi tälläöty tien peälle Kalilean Nasareetissa ja hankkiutu Juutean puolella olovaan Toavetin kaopunki Peetlehemmiin, Toavetin sukkuo kun kerta oli. Hän otti mukkaasa eokontekeleesä Marin, joka oli viimmesillään pieniin päen. Ja niihä siinä kävi että justiisa heijjän siellä olon aekana esikoenen alako änkeötyö moalimaan. Mikäpä hänessä: Mari pyöräötti tolokun olosen poijjan, keäräsi kapaloehi ja laetto olokien sekkaan vassuun köllöttämmään, heille kun ei ollu herunu selän sijjoa minkää sortin kortteeripaekasta.

Van jonni matkan peässä laetumella oli paemenie lampaetasa vahtimassa. Aevan varottamata heijjän eissä seistä törötti enkeli ja taevoallinen kirkkaos keänteä muljaotti pimmeyvven päeväksi. Paemenie meinasi ruveta pelottammaan, van se enkeli toppuutteli, jotta elekeä toki turhan päete hötkyilkö: ”Minä ilimotan ilosen assien: Teille on äskön syntynnä Vappaottaja, joka on Ristus ja Herra! Pistäkeäpä korvan toakse: työ löyvvättä kapaloijjun poekalapsen vasusta pötköttämässä”. Ja sammoa kyytie siihe laetumen kulumalle pelemahti aekamoenen laoma taevoallista sotaväkkeä, joka äety laolamaan ja ylistämmään Herroasa:

Seepaotilla kunnia korkeuvvessa,
moan peällä raoha ihmisillä,
joesta Hän tykkejää.

Enkelilaoman haehuttuo poes taevaaseesa, paemenet alako puhhuo ruplattammaan toestesa peälle: ”Lampsitaan Peetlehemmiin! Siellä myö soahaan nähä se, mistä nuo taevaan poijjat äskön hoasto”. Paemenet laetto töppöstä toesen etteen, ja eipä aekoakaa kun ne löysi Joosepin, Marin ja niijen esikoespoijjan, joka toellaa nukkuo tuhnotti vasussa. Sen nähtyösä paemenet kerto kaekille, mitä niille oli ilimotettu. Ja jokkaenen joka kuuli mitä ne paemenpoijjat pakisi, oli kerrassa äemän käkenä. Van Mari paeno kaekki kuulemasa assiet visusti mieleesä ja pähkäeli niitä iteksesä vielä tovin aekoa jäläkikätteen.

Paemenet paeneli takasi laijjunmaellesa, siunaellen Jumaloa kaekesta siitä mitä oli tullu kuultuo ja nähtyö. Kaekki oli käöny justiisa sillä keinon kun heille oli kerrottuhi.


 teksti on Paso Romppaisen kainuuntama.

 

Inkoon ruotsilla

– Och de tapahtu siihe aika de kom käsky från kejsar Augustus att varenda Matti Meikäläinen skulle alkka betala vero. De va ihan eka mätkäytys, och den fixa di när Kvirinius va pomo i Syrien. Då paina joka iikka till sin stadi, för å hoita hela bumasga.

– De kekka Josef me, och för att han va pikkuserkku me David så vetä han från Nasaret som e en stadi i Galileen opp till David stadi som dom ha nimittä Betlehem i Juudea, för å hoita sin verojuttu och samalla Marias som va hans kimma och som hade pullat uuniss.

– Medan de hengaile där, blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin eka muksu och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, för de va inte tila på hotelle. I samma seutu viipy några skoopparen på kenttän å funkka som tsiiga vähä elukoitten päälle.

– Då ilmestys en Herran enkeli och kehittä watteja ihan täysii: och skooppareilta menis sisu kaulaan.

– Men enkelin selittää till dom: ”Ta de nu iisist bara. Kela att ja ha sanoma om en jette stuura fiilis, som ä för koko kansa. För just nu ha en Frälsare synty i Davidi stadi, å han e messias, Big Boss. Och dehär ska va todiste: ni ska löytä en kakara, som liggä i kapalon på navetta!”

 

Karjalan kielellä

Rastavajevanheli
 
1. Sih aigah keizari Augusta andoi kässyn,
kaikkien rišt ́ikanzoin n ́imed pidäh kirjuttua
bumuagoih.
2. Netäin hengikirjutes ol ́i enzimän ́i
da luajittih Kyreniuksen ollez Syrian
piämužikkana.
3. Da i lähtiettih kaikin n ́imenkirjutandah
itšekengi omah linnah.
4. Muga i Jooseppi šuoreudui matkah
Galileiz, Nazaret ́in linnaspäi da män ́i
yläh Juudeah, Davizen linnah, kudaman
n ́imi ol ́i Betlehem, häi kui näid ol ́i
Davizen heimuo da suguo,
5. bumuagoih kirjutettavaksi Marijan,
kihlatunker, kudain vuotti lasta.
6. Heijän siel ollez tul ́i Marijal
lapsensoanda-aiga.
7. Da häi sai poijan, enzimäzen lapsen,
kabaloittši häned da pan ́i soimeh, heil
kui ei näid olluh t ́ilua harttšounaz.
8. Sil agjal oldih paimoit pellol
vardoittšemaz yöl lambahie.
9. Yhenäkin Hozbod ́in an ́hel ́i seizoi
heijän eiz da Hozbod ́in valgevuz lošn ́i
heijän piäl, da hyö varevuttih ylen äijäl.
10. An ́hel ́i pagizi heil: ”Elgiä
varakkua! Katšo, mie ilmoitan teil
suuren ihassuksen, mi tuloo kaikel
rahvahal:
11. Teil on tänäpäin roinnuh Davizen linnaz
Spuassa, kudain on Kristos Hozbod ́i.
12. Netäin on teil ozuttajana: työ löyvättö
lapsozen kabaloiz soimez maguamaz.”
13. Samaz ol ́i an ́hel ́in ymbäril art ́t ́el ́i
taivahallista voinavägie da hyö ylissettih
Jumaloa sanomal:
14. ”Kun ́n ́ivo Jumalal korgevuksiz, da
muaz rauhuz in ́ehmizien kessen, kudamie
Häi suvaittšoo !”
15. Anhel ́it kui ollottih järilleh taivahah,
paimoit paistih toine toizel: ”Läkkä,
proijimmo nygöi Betlehemih kattšomah,
midä Hozbod ́i meil saneli.”
16. Da i lähtiettih kiirehel matkah da
löyvettih Marian da Joosepin lapsukan ́i
soimez maguamaz.
17. Lapsut kui nähtih, hyö luajittih pagina
niiz sanoiz, midä ol ́i kuuldu.
18. Kai, ked kuuldih paimoin paginat,
kummeksuttih n ́iidä.
19. Vai Marija pan ́i syväimeh, midä ol ́i
kuulluh da duumaittsi n ́iidä itšekseh.
20. Paimoit mändih järilleh da kiiteldih
da ylissettih Jumaloa siid, midä ol ́i nähty
da kuuldu. Kai män ́i silleh, kulleh heil ol ́i
paistu.
 
Kääntänyt opettaja Paavo Harakka

 

 

Oulun murteella

 

Siihen aikaan anto keisari Aukustus oortningin, että koko maasa hääty kerätä verot. Se oli ensimänen kerta ja tapahtu sillon, ku Kuirinius oli Syyrian viskaalina. Kaikki meni laittaan nimesä verolujettelloon, jokkainen ommaan kaupunkiisa. Niin se Joosehviki lähti Kalileasta, Nasaretin kaupungista ja meni veronkerruuta varten Juuteaan, Taavetin kaupunkiin Peetlehemmiin, kose kuulu Taavetin sukkuun.
Se meni sinne kihilatun hellusa Marian kansa, joka oli siunatusa tilasa.
Ku ne oli siellä, niin eiköhän tämä Maria alakanu synnyttää, ja se synnytti pojan, esikoisesa. Se kapaloitti sen sikiön ja pani sen pilttuuseen, ku niille ei ollu kortteeria majatalosa. Niillä seuvun oli paimenia yöllä ulukona vahtaamasa laumaasa. Yhtäkkiä niijen eesä seiso Herran enkeli, ja Herran kirkkaus rävötti joka puolella. Pelottammaahan se rupesi paimenia, mutta se enkeli sano niille: “Elekää peläkkö! Minulla on ilosia uutisia teille ja koko sakille. “Tännään on teille Taavetin kaupungisa syntyny Vappauttaja. Se on Ristus, Herra. Pankaapa tämä korvan taka: te löyvättä lapsen, joka makkaa kapaloisasa pilttuusa.” Ja siinä siunaamasa oli enkelin ympärillä iso taivaan sotajoukko, joka kehu Jumalaa näinikäsesti: “Jumalan kunnia korkeuksisa, maan päällä rauha ihimisillä, joista se tykkääpi.”
Ku ne enkelit oli menny takasin taivaaseen, niin ne paimenet sano toisillesa: “Nytte Peetlehemmiin! Siellä me nähhään mitä on tapahtunu, sen minkä Herra ilimotti meille.” Ne lähti hääsäsä ja koppeutti Marian ja Joosehvin ja sen pikkuraukan, joka makasi ölövinä pilttuusa. Ku ne näki sen, niin ne kerto, mitä niille oli sanottu siitä herrallahajasta. Kaikki jokka kuuli mitä ne paimenet sano, alakovat lointelemmaan, että jo on ihime. Vaan se Maria pisti muistiisa takitilleen kaikki, mitä oli sattunu ja vunteerasi sitä. Paimenet lähti takasi ja kiitteli ja kehu Jumalaa päntiönnään siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justiisa niinku niille oli sanottu.

 

 

Free Counter
Free Counter

29.10.2012

Lisätty uusia 21.12.2016