Ensimmäinen luukku 28.11.-01.12.2004

Hyvää adventtiaikaa!

Taas tämä omituinen kalenteri avautuu. Ja tänä vuonna tämä vasta omituiseksi muuttuukin! :)) Jonkun mielestä tässä ei tule olemaan minkäänlaista logiikkaa, mutta minulle siinä on...

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/juhlat.htm

Ensimmäinen adventti tuo ekana mieleen sen oranssinvärisen pahvitähden, joka tuotiin lapsuuskodin ikkunaan adventiksi. Tietty sen jälkeen, kun ensin oli saatu sähköt. Minulla on vain hajanaisia muistikuvia kaasulampuista, sen hajusta ja sihinästä. Ja siitä, kuinka niiden kirkkautta säädettiin. Sitä en tiedä, oliko kaasuvaloaikaan vastaavaa ikkunakoristetta.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Piti ihan tutkia, että mistä se adventtitähti oikein on tullut. Tuo nimenomainen oranssi tähti on saksalaista alkuperää. Ja kun oikein alkaa miettiä, milloin sen on viimeksi nähnyt.... Milloin itse näit sellaisen ikkunassa? Kun nykyisin sen paikan ovat vieneet sähkökyntteliköt, silhuetit ja muut valaistut koristeet. Muistan vuosia, vuosia sitten, jolloin tuli jouluksi ajettua 1000 km läpi Suomen kotopuoleen joulunviettoon, kuinka sydäntä sykähdytti nähdä adventtitähtiä ikkunoissa keskellä korpea. Ja seurata, kuinka erilainen valokulttuuri eri paikkakunnilla oli. Pohjanmaalla usko, toivo, rakkaus-valoja, toisaalla oranssit tähdet, jossakin ärsyttävät valokaapelit vilkkuvaloineen. Ja kuinka kaikkein kaunein kuitenkin lopulta oli se yksinäinen jäälyhty aitoine palavine kynttilöineen pienen mökin portin pielessä. Joskus sai nähdä koko tienvarren täydeltä jää- tai lumilyhtyjä. Niiden näkeminen teki pitkästä matkasta mukavamman ajaa. Kun sai arvailla, missä on seuraavat valot tai lyhdyt ja millaisia ihmeellisyyksiä on keksitty vai joko ne loppuivat. :)

Toinen adventtiin kuuluva lapsuusmuisto liittyy kynttilöihin. Halkaistussa koivuhalossa oli neljä reikää ja niihin laitettiin kynttilät. Jouluna erimittaiset kynttilät poltettiin loppuun.  Sitten tulivat ne punaiset puiset kolmihaaraiset kyntteliköt,  jotka aina uhkasivat kaatua kyljelleen ja siksi niitä piti varoa. Kotona niihin kuuluivat kauniit lasiset mansetit, jotka olivat kuin kuurankukin koristellut. Myöhemmin tulivat muotiin kilokynttilät ja kranssit niiden ympärille kynttilätarjottimineen. Sitten sävysävyyn antiikkikynttilät ja mansetit. Oli kalenterikynttilää ja montaa muuta. Nykyisin pienissä tiloissani poltan turvallisuuden vuoksi lyhtyjä eli niitä hyasintin tai glögintuoksuisia. Mutta kenties minulla on joskus se oma pieni mummonmökki, jonka ikkunalle voin laittaa adventtikynttelikön ja polttaa niitä aitoja oikeita valkoisia kynttilöitä.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

En muista, missä vaiheessa adventtiini alkoi liittyä Hoosianna-bongaus. Parhaimpana adventtipäivänä kuulen kuusi Hoosiannaa. Ja sen kertosäkeen aikana namiskat tietysti väännetään kaakkoon, naapureitten kuulohermoja koetellen.

Hoosianna antaa luvan alkaa todenteolla odottaa ja valmistaa joulua.

Myöhemmin perinteisiin tulivat muutamat tietyt jouluaiheiset taulut, jotka laitetaan kai vieläkin adventtina samoihin tuttuihin paikkoihinsa jouluajan alkamisen merkiksi.

http://www.juhlitaan.net/joulu/adventti.php

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- se vanha kunnon oranssinen adventtitähti. Nostalgian vuoksi.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

 

Seuraava luukku aukeaa, kun aukeaa. :) Tänä vuonna en ota stressiä joka päiväksi. Mutta jos luukkuja syntyy... sitten niitä tulee päivittäin. Katsotaan.

Hoosiannaa laulellen

Jouluenkeli

2. luukku avautuu

Mitähän täältä löytyy?

Olen tässä parina iltana kirjoitellut kirjekuoria valmiiksi ja askarrellut muutamia kortteja lisää tammikuussa tehtyjen lisäksi. Samalla on tullut käytyä läpi postin tuomia mainoslehtisiä ja katseltua korttitarjontaa. Onneksi edes Wendelinin kortteja taas saa.

  

Jotenkin ne vanhan ajan kortit tuntuvat kauniimmilta. Ne, joissa tonttu istuu puurolla tallissa tai hipsuttelee metsän reunaa pitkin. Tai lumiset oksat talvimaisemassa reunassa punatulkut oksallaan kultakoristeltuina. Tai 60-luvun valokuvakortit, joissa oli himmeleitä ja joulukukkia, kynttilöitä ja virsikirjoja. Mutta kaikkein kauneimpia olivat ne kortit, joissa oli kuin tarina enkeleistä. Ylhäällä pilvien päällisiä enkeleitä ja alhaalla enkelit ikkunan takana tai kuusessa tai jossain muualla katsomassa lasten touhuja.

Silloin 60-luvun alussa muistan liimanneeni kauneimmat joulukorttini perunalla voipaperiin ja kaupan käärepapereihin sitten kirjoitin tarinoita, joita kortit mieleeni toivat. Niitä säilytettiin kauan keittiön kuivauskaapin ylähyllyllä, mutta jonnekin ne sieltä ajan myötä katosivat. Ihan harmittaa, etten itse osannut niitä ottaa laatikkooni säilöön muiden ´tärkeiden tavaroiden` kanssa.

  

Siihen aikaan oli myös pieniä ns. koululaiskortteja, joita nykyisin harvemmin näkee. Vaikka eipä tuo korttiperinne enää kouluissa taida olla samanlaista kuin ennen. Omille lapsilleni olen yrittänyt tähdentää, että jos kortteja koulussa jollekin vie, niitä pitää viedä kaikille. Tasapuolisuuden nimissä. Pyysin heitä miettimään, miltä tuntuu sellaisesta lapsesta, joka ei saa yhtään korttia. Ja kuinka hän ilostuu siitä yhdestä, jonka sitten saa. Jouluhan on ilontuottamisen juhlaa.

Verkkouutiset, Ajassa lyhyesti: Joulukortin historia ulottuu 1850-luvulle Englantiin. Suomeen joulukortti tuli 1870-luvulla Saksasta. Aluksi korttien kuva-aiheilla ei ollut mitään tekemistä joulun symbolien kanssa. Jouluiloa toivotettiin vaikkapa keskieurooppalaisella kesämaisemalla.

Myöhemmin joulukorttien kuva-aiheisiin sulautui osia monien maiden ikivanhoista perinteistä. Joululahjojen tuojista tunnetuin on Pyhä Nikolaus seuraajineen. Amerikassa Nikolauksesta tuli Santa Claus.

Euroopan germaanisella alueella katolisen Nikolauksen tilalle tuli Christkind, jonka hahmo oli sekoitus Jeesus-lasta ja enkeliä.

Suomeen joulu-ukko tuli Nikolauksen pohjoismaisena muunnoksena, joka sulautui kansanperinteen eläintä esittävään pukkiin. Ruotsalainen Jenny Nyström loi iloisen harmaanuttuisen, pihapiirissä hiippailevan tontun, ja muutenkin hänen joulukuvillaan on ollut valtava vaikutus pohjoismaiseen korttien käyttökulttuuriin.

Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Martta Wendelin ja Rudolf Koivu piirsivät sen kuvaston, joka yhä koetaan oikeaksi suomalaiseksi jouluksi. Joulukortti on paljon muuttunut, mutta sen nostalgia säilyy.

Koonnut: IA-VT
8.12.2000

Suurimman ilon tuottavat itsetehdyt kortit. Yhteen aikaan viidestäkymmenestä saadusta joulukortista yksi oli itsetehty ja pari itse sommiteltua valokuvakorttia. Välillä lähes puolet oli askarreltu itse. Viime vuosina oma lähipiirini ei ole oikein loistanut siinä suhteessa. Itse pyrin tekemään kortit itse, ellen ole niin sairas, etten pysty. Pari vuotta sitten joulukortin virkaa toimitti osoitteenmuutoskortti, johon kirjoitin toivotuksen punaisella kynällä.... Mutta nyt kortit on taas itse väkerretty. :)

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- itsetehtyjä joulukortteja tai niitä vanhanaikaisia enkelikortteja

Nähdään taas seuraavan luukun auetessa!

toivoo Jouluenkeli

 On kolmannen luukun aika

03.12.2004

Ja mikähän asia otettaisiin tänään käsittelyyn? Hmmmh... Jospa tuo ruoka nyt ensin, kun tuntuvat martatkin palstallaan siitä niin kovasti juttelevan. Toiset tekevät täyttä höyryä laatikoita, pipareita ja muuta valmiiksi pakastimeen, toiset haluavat stressata jättämällä kaiken viime hetkiin. :)

Koska viime vuosina on jo tullut laitetuksi noita reseptejä kalentereihini, jätän ne tällä kertaa sivuun kokonaan. Oma joulu kun on aika vaatimaton kahden hengen juhla. Ruoka-aineallergikkoinen lapseni nyt ei joulun herkkuja pysty syömäänkään.

http://www.saunalahti.fi/samans/Joulu2004/joulukalenteri.html

Aloin oikein miettiä, mitä sitä jouluna syötiin, kun olin ihan pieni lapsi. Ei siitä ole oikein muuta jäänyt mieleen kuin ällöttävä livekala, jonka kanssa tarjottu valkea kastike kyllä kelpasi perunoiden kanssa. Mutta se kala.... yöks! Rosollin kanssa tarjottu punainen kastike tietenkin maistui minulle, joka tykkään kermasta yli kaiken.

http://www.akaslompolo.net/joulukalenteri/

Ruotsin puolelta tuli jouluun saframipulla. Eetvartti-eno sitä toi aina mukanaan, jos oikein muistan. Tai ainakin liitän hänet siihen. Voihan olla, että asiat ovat aikanaan sotkeutuneet lapsen mielessäni. Aina tuntiessani sahramin tuoksun tai nähdessäni keltaisia pullia, muistan häntä.

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012)

Ja sitten se ihanan makea rusinainen vaalea joululimppu, joka oli kuin pullaa, mutta kuitenkin leipää! Sen maun tunnen suussani vieläkin, vaikken ole sitä vuosiin saanut. Eikä yhdelläkään löytämälläni ja kokeilemallani reseptillä ole vastaavaa syntynyt.

http://www.yle.fi/buuklubben/

 60-luvun puolivälistä muistan, että kyläkaupasta saatiin lahjaksi laatikollinen omenoita muutamana jouluna ja ne tuoksuivat aina niin mahdottoman hyvälle. Kun myöhemmin muutin tänne eteläiseen Suomeen, muistan, millaiselta tuntui poimia itse omena puusta.

Joulun tuoksua tuo tietysti pipareitten paistaminen. Mikään ei ole niin jouluinen tuoksu kuin se. Raumalla tuli aikoinaan leivottua omien poikieni ja koko kulmakunnan poikien kanssa (Lauraa unohtamatta!) joulun alla. Se oli meidän tapamme viettää pikkujoulua. Jokainen teki ison sydämen ja se koristeltiin erivärisin kuorruttein. Pojat saivat välillä viedä mukanaan myös itseleipomiaan pullia kotiin.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Sitten adventtikalenterit. Koska lapseni eivät saaneet syödä suklaata ja kuvakalenterit alkoivat toistaa itseään kuvillaan vuodesta toiseen, oli keksittävä uutta. Niinpä tein kolme joulunarua. 24 sinistä, punaista ja vihreää pahvikorttipohjaa numeroitiin. Yläreunaan reiät narun pujottamista varten ja alareunaan yksi paketin sitomista varten. Pitkin vuotta ostin erilaisia pikkutavaroita, jotka sitten paketoin marraskuussa ja sidoin joulunaruun katonrajassa. Niitä kalentereita käytettiin vuosia....

Nuorimmaiseni ei oikein innostunut tuosta kalenterityypistä, joten hänellä on kuvakalenteri. Kuten muuten minullakin.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- sahramipullaa ja sitä rusinalimppua

Eiköhän tässä ollut löpinää tarpeeksi yhdelle päivälle. En viitsi pitkästyttää Teitä enempää. :) Tavataan taas!

luulee Jouluenkeli

Tadaa! Neljäs luukku avautuu narahdellen.

04.12.2004

Tänään käsiteltävänä ovat lahjat. Kuten olette varmaan aiempien vuosien kirjoituksistani  lukeneet, valmistaudun jouluun ajoissa. Lahjoja voi hankkia jo tammialesta seuraavaa joulua varten. :)

Lapsille tärkeintä on saada monta pakettia. Sisällöllä ei jossain vaiheessa ole mitään väliä. Kunhan vain on monta. Sitten on kausia, jolloin pakettien pitää olla kovia. Vanhemmiten pehmeät ovat niitä mukavimpia. Ja tässä iässä ei enää ole väliä, vaikkei saisi kuin ne perinteiset allakan ja kirjan. Ja tietysti isältä hajuvettä. <3 Parin vuoden päästä en varmaan kaipaa mitään muuta kuin joulutunnelmaa ja aikaa itselle. Hiljaisuutta.  Joskus, toivon mukaan, kuvaan astuu seuraava sukupolvi ja joulu on taas pienten jalkojen tepsutusta, tonttuja ja lapsen uskoa joulupukkiin.

Elämä on ylä- ja alamäkeä. Välillä joulut ovat ankaran työn tulosta ja melkeinpä taikomalla tehtyjä. Joskus on ollut helpompaa ja on voinut hankkia sellaisia lahjoja kuin on halunnut. Eniten harmittaa lasten puolesta, jotka muistavat jotkut tietyt joulut, jolloin eivät saaneet oikeastaan mitään toivomaansa. Ne olivat niitä vuosia, jotka haluaisin unohtaa. Eron aikaa ja taistelua, köyhyyttä ja toisen osapuolen kiusantekoa lasten kustannuksella. Jolleivät lapset saaneetkaan lahjoja, he saivat ainakin kodin, jossa oli jouluisin  joulutunnelmaa. Rakkautta, hellyyttä, välittämistä, lähellä ja läsnäoloa taikka aikaa ei voi paketoida, mutta niitäkin voi antaa lahjaksi. Sitä heille annoin materian sijasta.

Toivottavasti nuo joulut ovat lapsilleni opettaneet jotain oikeasta joulun tarkoituksesta. Ei ole tarkoitus aina saada kaikkea haluamaansa.

Käsityöt ovat lahja, jonka arvoa ei aina edes tajuta. Omaa työtäni en osaa arvostaa, mutta toisten tekemät ovat aarteita. Kun en katso olevani mikään käsityöihminen, ei jälkikään voi olla priimaa. :)

Mutta joululahja voi olla myös syötävää. Jos osaa leipoa, säilöä, tehdä karkkeja tai mehuja.... niitä voi hyvin antaa lahjaksi. Tai kasvattaa jouluksi kukkia ja tehdä niistä asetelmia, kuten itse tein joskus aikaisemmin. Nyt, kun asumme uudella paikkakunnalla, ei noita tuttujakaan liiemmin ole, joille voisi jotain antaa.

Jollei muuta keksi, voi tehdä lahjakortteja. "Lupaan ulkoiluttaa koiraasi kerran viikossa. Lupaan toimia lastenvahtina x iltana vuoden aikana. Lupaan lähteä kanssasi x:iin. Lupaan siivota huoneeni vähintään kerran kuussa. (esim. teini-ikäiseltä paljon luvattu!)

Lapsuusajoilta muistan pienen vaaleanpunaisen possun saparoineen. Ja myös sen punaisen kirahvin, jonka äiti oli yön tunteina tehnyt omin käsin. En muista, miksi possuni "kuoli" (kait pikkuveli sen tappoi), mutta muistan haudanneeni sen kamarin ikkunan alle. Muutama vuosi sitten näin jossain lehdessä samanlaisen kirahvin kaavat. En takuulla saisi siitä yhtä puhdaslinjaista kuin saamani oli! Isosiskon kirahvi taitaa olla vielä hengissä leikkimökissä, elleivät hiiret ole sitä kotopuolessa nakertaneet. :)

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- aikaa ystäviltäni. Ohimennen vaihdettujen kuulumisten, tekstiviestien, lyhyiden kirjeiden ja korttien sijaan kunnon illanistujaiset pitkän kaavan mukaan. Parannettaisiin maailmaa oikein kunnolla ja saisin kerrankin kuulla perusteellisesti, mitä heille kuuluu.

Pakkasyönä tervehtien

Jouluenkeli

Toinen adventtisunnuntai

05.12.2004

Tänään on aika sytyttää kaksi kynttilää.

Aika kuluu kuin siivillä lentäen... Mutta jostain syystä sitä halutaan jotenkin jouduttaa. Ihmettelen vain, miksi koulun joulujuhlat pidetään arki-iltana viikkoa ennen kuin koulukaan loppuu. Mitä järkeä siinä on? Pitäisikö meidänkin viettää jouluaattoa jo 17.12.? Että se helpottaisi jonkun elämää. Vai mistä on kysymys??!!

http://www.putkilahti.net/k021215b.php

Ennen kuusijuhlat päättivät syyslukukauden. Sittemmin ne alettiin järjestää edeltävänä iltana ja aamulla haettiin koulusta vain joulupussi ja todistus. Jota sitäkään ei tahdo koulusta oikeasti saada, kun annetaan plussia oikealle ja vasemmalle.... Mihin oikeat numerot ovat kadonneet? Vai eivätkö opettajat enää osaa arvostella? Tai vaihtuvatko he niin usein, ettei kukaan näe kokonaisuutta, jonka voisi arvostella?

Kyllä tässä täytyy muistella sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloin kuusijuhlat järjestettiin ihan oikeaan aikaan - aamulla normaaliin koulunalkamisaikaan. Juhlittiin hartaasti, jaettiin todistukset, joulukortit ja joulupussit ja päästiin kotiin viettämään joululomaa. Ja todistuksessa oli ihan oikeat numerot!

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/juhlat.htm

Kun muistelen kuusijuhlia, en muista kuin yhdet. En ole varma, olenko koskaan muulloin juhlissa esiintynyt vai miksen muista muita juhlia... Mutta se oli ensimmäisellä tai toisella kansakoululuokallani. Olin lumihiutale valkoisissa vaatteissa ja hopealaménauhaa koristeena. "....Hei leijailkaa, hei leijailkaa te lumihiutaleet. Ja vaipan alle verhotkaa jo maat ja mantereet. Nyt joulu saa, nyt joulu saa. Siis valkeaksi maa......."

Joulukuusi liittyy erottamattomasti jouluun. Lapsuudestani muistan sen, kun kuusi oli sulamassa pirtissä ja siitä lähti aivan ihana tuoksu. Valitettavasti omien lasteni allergiat ovat vieneet jo parikymmentä vuotta sitten meiltä aidon kuusen. Mutta eipä ole tarvinnut siivota neulasia nurkista vielä juhannuksenakin, kuten monissa muissa perheissä. Pari päivää sitten vaihdoin taustakuvaa koneelleni ja löysin niin kauniin kuvan jouluisista katajanoksista, että sellaiset voivat tulevaisuudessa ihan hyvin korvata joulukuuseni.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- valokuvia siitä kuusijuhlasta, jossa esiinnyin. :) Ja mitähän lapseni opettaja sanoisi, jos menisin pyytämään itselleni sellaisen vanhan ajan kauniin joulupussin, jossa olisi joulutorttu tai -pipari, kortti, omena, pieni rusinarasia ja lakupötkö? :)

Yön hiljaisuudessa (klo 02.30) joululauluja kuunnellen

Jouluenkeli

06.12.2004

Itsenäisyyspäivä

Kahdessa sodassa haavoittuneen sotainvalidin ja -veteraanin tyttärenä tämä on mielestäni ainoa oikea juhlapäivä, jota kannattaa viettää. Vappu, isänpäivä,  äitienpäivä tmv.  eivät ole mitään tämän päivän rinnalla.

Minulla on ollut tapana pukeutua kotioloissakin juhlavasti ja olen aina saanut mahdollisesti kyläilemään tuleville selittää syytä siihen. Useimmiten he ovat luulleet minun olevan lähdössä johonkin.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Lapsuuskodissamme lippu vedettiin aamulla salkoon ja me lapset usein lauloimme siniristilippua katsoessamme pirtin ikkunasta sen nostoa. Iltakuudelta sytytettiin joka ikkunalle kaksi kynttilää. Niitä poltettiin yhdeksään asti.

Kun lippu tuotiin sisälle, se haisi kummalliselta. Jo poisotettaessakin huolehdittiin siitä, ettei se kosketa maata missään vaiheessa.

http://www.juhlitaan.net/itsenaisyyspaiva/

Nykyisin näkee kuvia urheilijoista, jotka kääriytyvät voittonsa jälkeen maansa lippuun. Onneksi suomalaiset eivät, tietääkseni, ole samaa tyyliä ottaneet. Sehän on lipun häpäisemistä, ainakin minun mielestäni.

Samoin liputuskulttuuri on vähän niin ja näin. Välillä näkee repaleisia ja likaisia lippuja saloissa, varsinkin keskustojen liikkeiden seinissä. Siellä kaiken maailman mainosviirien ja -lippujen joukossa. Riisuisivat ne mainoskrääsät pois edes itsenäisyyspäivänä......

Monet nuoret eivät taida edes tietää tai tajuta, miksi itsenäisyyspäivää vietetään. Miksi muutoin he vastustaisivat esim. presidentin juhlavastaanottoa? Tässä maassa ei ole paljon sodankäyneitä enää juhlimassa, mutta toivon mukaan heidän tarinansa ja kärsimyksensä eivät tulevilta polvilta unohdu.

http://www.sotainvalidit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=sotainvalidit

http://www.yle.fi/linnanjuhlat/

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- pöytämallinen Suomen lippu, koska omaa pihaa ja lipputankoa ei ole. Eikä kutsu illan puhutuimpiin juhliinkaan olisi vastenmielinen. ;)

Juhlavasti päivää viettäen

Jouluenkeli

07.12.2004

Seitsemäs auki sutjakasti...

Mitä olisi kuusi ilman koristeita?

http://www.keskiespooseura.fi/sanomat/4-2001.htm#joulupuu

Meidän lapsuudessamme kuusi oli lähes keskellä pirtin lattiaa, että sen ympärillä pääsi pyörimään piiriä. Kynttilät olivat niitä ihan oikeita metallisissa nipsuissa. Kun oikein kaivan muistilokeroitani, muistan esim. enkelikarkit. Valkoisen, kiiltävän, ohuen, ryppyisen paperin sisällä oli karkki tai pahvinpala, se oli hapsutettu päistään. Niissä oli koristeena tumma- ja vaaleahiuksisia enkeleitä. Tummana omin ne tummakutriset ja isosisko oli se vaalea. Ja voi kauheaa, jos toisia oli enemmän kuin toisia! :)

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp12_02/isokohmo.htm

Lippurivistöt kuuluivat tietenkin asiaan. Muistan niitä tuodun Ruotsista, koska siellä ne olivat tavanomaisempia kuin meillä Suomessa  50-60 -lukujen vaihteessa. Niinpä niissä oli eniten Ruotsin lippuja ja sitten meitä muita pohjoismaita suloisena sekamelskana. Nyt jos sellaisen haluaisi, ei taatusti löytäisi mistään. Joskus 70-luvun alussa niitä vielä sai jonkun lehden mukana, että saattoi itse askarrella nauhan.

http://www.nicehouse.fi/keittio/juhlat/joulu/kuusi.htm

Oksilla oli pumpulia lumena, myöhemmin vasta tulivat lumetusaerosolit. Tiedän suolaliuosta käytetyn lumena, mutten muista, oliko sitä meidän kuusissamme lapsuudessa.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

60-luvulla askarreltiin siitä askartelupaperista, jossa oli liimaa toisella puolella, värikkäitä paperiketjunauhoja. Niitä on tullut aikoinaan tehtyä metritolkulla. Kun ei riittänyt, että niitä laitettiin kuuseen, niitä piti laittaa myös ikkunoihin, kun oikein innostuttiin askartelemaan. Mutta silloin olikin sitten jo sähkökynttilät kuusessa. :)

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Silloin "ennen vanhaan" kuusessa oli myös jääpuikkoja. Ne olivat kuin venytettyjä vietereitä, mutta ihan jääpuikon muotoisia. Ties mistä rautalangasta ne oli tehty, mutta kuuseen ne kuuluivat.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

60-luvulta muistan erityisesti yhden koristeen, jonka aina laitoin oksanhankaan lähelle vartta. Se oli piipunrassin näköisestä, mutta paksummasta, taivutettu tonttu oksalla. Punainen huopainen tonttulakki päässä tonttu istui kuusenoksan muotoisella alustalla. 

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Lapsuudesta en muista yhtään himmeliä tai olkikoristeita. Itse niitä olen hankkinut 80-luvulla. En tosin himmeliä. Joskus harjoittelin sen tekemistä mehupilleillä, mutta ei tuntunut olevan minun juttuni se.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Latvassa on ollut jos jonkinlaista koristetta. Useimmiten se perinteinen tähti, jossa on enkelinkuva. Sitten kerran meillä oli lasinen, ihan väärinpäin käännetyn piipun näköinen hökötys, joka taitaa olla lapsuuskodin varastoissa yhä vieläkin. Ruotsista taisi sekin tulla.... Omissa jouluissani on ollut mm. iso sininen rusetti, sininen enkeli, valaistuja tähtiä ja ties mitä muuta. Muistaakseni kerran jopa tyttäreni hieno nukke, kun hän niin halusi.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Entä sitten laménauhat? Kummin päin niiden pitäisi olla? Pitkittäin vai poikittain? Itse tykkään spiraalin muotoon laitetuista ja lapseni pitkittäin laitetuista. Etsi siitä sitten kultainen keskitie.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- enkelikarkkikoristeita ja jääpuikkoja, niitä vieterimäisiä.

Hipsutellaan hiljaa huomiseen...

 Jouluenkeli

Kurkistus kahdeksanteen

08.12.2004

Piirileikit kuuluivat ennen jouluun. Itsekin olen pyörinyt kuusen ympärillä laulaen Kettu juoksi yli järven, Tonttujen jouluyötä tiptapeineen, Hei tonttu-ukot hyppikää, Kello löi jo viisi jne. Koulussa opittiin lisää lauluja kuten Tontut ja keijut.

Aaton kamalin laulu oli se Joulupukki, joulupukki valkoparta vanha ukki.... Susikauluksinen, lammasturkkinen, karvalakkinen, huopatossuinen "äijänkuvatus" tuli pyöreärillisenä ryhmysauvaa kolistellen sisään. Voitte arvata, mistä juontaa juurensa se päätös, että omia lapsiani en moisilla pukeilla säikyttele. Enkä ole säikytellyt.

Aattoaamuisin herättiin keittiöstä kuuluviin ääniin, kun äiti laittoi ruokaa ja isä toi kuusen sisään sulamaan. Saunassa käytiin kymmeneltä, että ehdittiin laittaa jouluvaatteet ylle ennen joulurauhan julistusta. Iltapäiväkahdelta alkoi radiossa soida Kuusta koristeltaessa ja silloin alettiin koristella omaa kuustamme. Neljältä keittiössä oli kuumaa kuin pätsissä, kun hella hohkasi lämpöä ja viimeisiä paketteja sukulaisille paketoitiin. Käytiin pikapikaa viemässä lahjat sukulaisille ja naapureille ja tultiin kotiin syömään jouluateria. Pitkän odotuksen jälkeen iltakahdeksan ja kymmenen välissä pukki vihdoin päästi meidät piinasta ja saimme lahjat.

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pukki.htm

Oli ihanaa riisua juhlatamineet pois ja pukea ylle uusi flanellipyjama, ottaa uusi lahjakirja käteen ja alkaa lukea sitä joululauluja kuunnellen. Lukutoukkana saatoin lukea aamuun asti, kunnes simahdin ja sitten nukuinkin iltapäivään. Mutta jouluna sai aina valvoa niin kauan kuin jaksoi. Ja syödä yölläkin. :) Joulupäivänä ei saanut mennä mihinkään kyläilemään, joten päivän sai viettää sisällä pyjamassa kulkien.  Silloin kun saimme 1001 yön tarinat, aika kuluikin rattoisasti. Ja koska se oli yhteinen lahja isosiskon kanssa, joka tietysti vanhemman oikeudella senkin sai omakseen, ostin samanlaisen kirjasarjan pari vuotta sitten itselleni. Ja aion ne kirjat myös lukea uudelleen.  Hihii, arvatkaa myös, mikseivät omat lapseni ole koskaan saaneet minulta yhteisiä lahjoja? :D

Perinteisiin tuli myöhemmin myös tapa, jota yritän yhä jatkaa. Jouluna koko perheen lahja oli iso palapeli. Sitä koottiin aina ohimennen ja yleensä se oli uudeksi vuodeksi saatu valmiiksi. Aikomukseni on raivata näihin pieniin tiloihimme joku soppi, jonne voin laittaa vanerilevyn ja palapelin koottavaksi. Saamme (taas) uuden taulun. :)

Nykyisin ostan joulun tienoiksi ristikkolehden. Sitä on mukava täytellä ja  ratkoa pähkinöitä. Ja ovat kuulema oivaa aivovoimisteluakin. Tosin pidän eniten kryptoista. Aika hyvin olen saanut jälkikasvunikin hurahtamaan ristikoiden täyttöön... jopa nuorin täyttää mielellään kryptoja.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- lasten laulama joululaulukasetti, jossa olisi noita perinteisiä jouluisia piirileikkilauluja.

Liukastellen huomiseen, mutta varoen

kulkee myös

Jouluenkeli

 

Yllättäen jo yhdeksäs luukku!

09.12.2004

Kun kaivoin varastojeni kätköistä mennävuosien lahjapaperirullia, sain surukseni huomata niistä suurimman osan jo revenneen. Miksi ihmeessä nykyajan joulupaperit ovat niin haperia, että ne repeävät jo melkeinpä pelkästä kosketuksesta????

Tämä kalenterin teko on siitä "paha" juttu, että tulee välillä eksyttyä vaikka mille sivuille etsiessä tietoja. :) Kuten tulette huomaamaan tänään, olen nostalgisoinut joulupapereitten hurmaavassa maailmassa ihmetellen, missä ne vanhanajan kauniit ja kestävät paperit oikein luuraavat.

Täältä löysin kaksi samanlaista mallia kuin oli ennen....

http://www.paperdreams.fi/Joulupaperit/

Missä ihmeessä nuokin mallit ovat? Kait sitten kauppojen pakkaustiskillä niissä hirmusuurissa rullissa. Joku sanoikin kerran, että kannattaa hankkia sellainen kotiin, vaikka se sitten kestääkin seuraavat 10 joulua ja kaikki ehtivät kyllästyä aina samanlaisesti paperoituihin lahjoihin.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Mutta paketit voi tehdä joskus hieman eri tavallakin. Valkoista paperia ja koristeena kultainen tai punainen leveä nauha. Ruskeaa käärepaperia ja joulunpunaista ja vihreää niininauhaa tai paperinarua. Kultaista paperia. Itsetehtyä paperia. Koristeena pelkästään iso ruusuke tai rusetti, mansetti, joulukukka, käpy, tonttu, enkeli tmv. Kaunis paketti on kiva saada, se tuo esteettisen elämyksen jo ennen avaamista.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012) 

Tosin nykypaperit ovat niin heikkolaatuisia, että niitä ei auta säästellen avata, repeävät ne kumminkin. Harmi, ettei paperin laatua tiedä sen kamalan muovikääreen alta, eikä näe paperin paksuutta, vahakerrosta tai sen puuttumista.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006) 

Noin 15 vuotta sitten oli sinertävää joulupaperia, jossa on metsäinen maisema tonttuineen ja bambeineen. Pidin paperista niin paljon, että leikkasin siitä tauluja, jotka yhä laitan seinille joulun alla. Sinitarrojen, teippien ja nastojen jäljet rumentavat reunoja vuosien myötä, mutta sitten vain saksitaan reunaa niin kauan kuin on mitä saksia.

Taidan mennä kauppaan ja hankkia sitä kiiltävää "metallista" paperia. Jospa se kestäisi paremmin, vaikka onkin niin inhottavan liukas teipattaessa... kulmissa karkaa käsistä. :)

http://www.oldberg.se/julpapper/

Vauu! Tuossa on sitä vanhan ajan tunnelmaa! Tuollaisia joulupapereitten pitäisi olla.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- sitä joulupaperia, jossa tonttu istuu puurolla.

Hunajateellä ja yrttiliköörillä flunssantuloa torjuen

Jouluenkeli

 

Kymmenes luukku

10.12.2004

Tänään ollaan niin makeita, että!

Makeaahan voi olla erilaista, ei välttämättä karkkia tai suklaata. Lapsuuden jouluista en ensimmäisiltä vuosilta muista karamelleja, vaan rusinat. 60-luvulla jouluuni tulivat ne karkit, jotka aina yhdistän jouluun: kirsikkaiset konvehdit, olivatkohan nimeltään Cherrie tai Cherry? Niitä oli sellaisessa kapeassa rasiassa, jossa oli kirsikoiden kuvia kannessa. Pitäisi kait käydä vaatehuoneen nurkassa lojuvan pahvilaatikon uumenissa katsomassa, mitä siinä oikeasti lukee... Itse säilytän yhdessä tyhjässä rasiassa vanhoja lastenkorujani.

60-luvun lopussa alkoivat tulla isot konvehtirasiat kuviin mukaan. Niissä oli montaa eri makua kahdessa tai kolmessa kerroksessa. Jostain syystä yhdistän ne rasiat pankkeihin. :)

Ja mitä olisikaan ollut joulu ilman Ruususuklaata?

70-luvulla oli muotia tehdä riisisuklaata. Niitä ainoita oikeita teki mielestäni vain pikkuveljen vaimo. Tai kenties se johtuu siitä, että hänen tekemänsä olivat niitä ensimmäisiä, joita sain syödä ja siksi vain ne tuntuivat oikeilta. :) Terveisiä Elinalle! Olikohan hänellä takataskussaan joku salainen mauste, jolla hän sai niihin erilaisen maun kuin muut?

Wiener nougat oli myös jees! Niistä harmahtavista rasioistaan huolimatta...

80-luvulla jouluun tulivat isot tonttutikkarit, joita aikuiset antoivat toisilleen, kun eivät muuta keksineet. Mutta ne olivat niin ällömakeita, että yhtä tikkaria sai nuoleskella viikon, eikä siitä siltikään meinannut eroon päästä....

Lasten ja heidän allergioidensa myötä jouluun jäivät lopulta vain itsetehdyt marmeladit, ruotsalaiset Polka-karkit ja Vihreät kuulat. Ja hyvin tuo joulu on silti aina tullut, ollut ja mennyt. :)

Joulunamujen ohjeita on viime vuoden kalenterissani päivittäin.

Mitähän muuta makeaa? Piparit, lusikkaleivät, täytekakku... ja hillasoppa kermavaahdolla, njam!! Tai jääkarpalot. Taatelikakku, konjakkinen hiekkakakku. Onhan noita suun makeaksi saavia olemassa.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- niitä kirsikkakonvehteja tietysti!

Mutta nyt menen jatkamaan uniani, joita aloin katsella jo iltayhdeksältä. Ajattelin jättää tämän luukun väliin, mutta kun heräsin puoli yhdeltä, päätin sittenkin tehdä tämän..... isosisko kun kumminkin aamulla katsoo, mitä nyt olen kertonut menneisyydestämme. :) Ja naapurin Kaija ennen töihin lähtöään. Ja kenties joku muukin.

Hyvää yötä, huomenta, päivää, iltaa.... kunnes on taas uusi huominen ja uuden luukun aika!

Jouluenkeli

(menee katselemaan makeita unia klo 02.30)

Se on sitten yhdestoista luukku vuorossa

 

11.12.2004

 

Yritin katsoa, josko Tanelista olisi mitään sanontaa, jouluun liittyen.... Mutta terveisiä nyt kumminkin pikkusiskon pojalle ja varsinkin hänen pikkuveljelleen, omalle kummituspojalleni! :) Vaan tuskinpa he näitä lukevat.

 

 

Tänään aion vähän tutkia, miksi me niitä lahjoja oikein annamme. Kaivan netin laareja, josko sieltä jotain löytyisi muille jaettavaksi.

 

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/lahjat.htm

Mistähän ihmisille on tullut sellainen kuva ja käytäntökin, että jos annat lahjan minulle, minun pitää antaa vastaavasti sinulle? Ei kait se ole tarkoitus.... Jotkut kokevat kärsivänsä vääryyttä, jolleivät saa vastalahjaa ja jotkut taas antavat haluamattakaan itselleen mitään vastineeksi.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Sitten taas sanonta "Köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei paljostaankaan" pitää valitettavan usein paikkansa. Köyhä tietää, miltä tuntuu ilahtua, kun saa jotain. Siksi hän haluaa ilahduttaa toisia, vaikka lahja olisi kuinka pieni tahansa. Antaessaan saa, sanotaan myös. Rikas kai ajattelee vain sitä, mitä se maksaisi, jos jotain toiselle antaisi. Hullunkurista. Luulisi rikkailla olevan varaakin antaa, mutta heistä tulee rikastumisen myötä ihan outoja. On ihan omakohtaisia kokemuksia ns. Nokia-miljonääreistä, jotka lakkasivat pitämästä mitään yhteyttä rikastumisensa jälkeen. Aivan kuin olisimme jotain toista kastia heidän rinnallaan. Toisaalta, mitäpä sellaisilla "ystävillä" tekisikään, jotka eivät tajua ystävyyden oikeaa merkitystä. Sitä ei voi ostaa millään rahalla, se on ansaittava ihan muin keinoin.

 

Jos rikas ei anna omastaan, tulee oikeutetun vihan jumala Nemesis lopulta kostamaan ahneuden ja itsekkyyden, muistuttaa muinainen kreikkalainen taru. Tällaisen lauseen löysin jostain. Taitaa pitää paikkansa sanonta, että jokainen saa lopulta ansionsa mukaan. :)

 

 

Nytpä vasta kivan linkin löysin. Lahjan päivänä saa kuulema lahjoa itseään! Mutta niin saa joulunakin. Tuleekohan elokuuhun toinen jouluaatto? Vaiko lahja-aatto?

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Ja löytyihän se tyhjentäväkin vastaus:

(valitettavasti linkki ei enää toimi, linkki poistettu 12.11.2007)

 

Lahjojen hankinta saa aikaan aivan ihmeellisiä asioita. Päivänä muutamana kävelin iltamyöhällä töistä kotiin. Takanani taivalsi äiti pienen poikansa kanssa. He olivat käyneet kaupoissa ja äidin käsistä roikkui monia kassillisia paketoituja lahjoja. Kait ne kassit painoivat, kun äiti porhalsi hirmuista vauhtia ohitseni ja kotia kohti. 5-vuotias kulki puolijuoksua vierellä, jäi välillä jälkeen ja huusi, että äiti, odota minua. Äiti vain kehotti tulemaan perässä, että kyllä sinä kotiin osaat. Niinpä pikkuinen juoksi äitinsä kiinni, jatkoi puolijuoksua äitinsä vierellä ja valitti, että hänellä on hiki. Kait sitä hiki toppahaalareissa tulee, kun joutuu juoksemaan! Jos äidillä oli niin kiire, olisi jättänyt lapsensa kotiin tai vienyt jonkun muun hoidettavaksi. Tai olisi sopeuttanut kulkunsa lapsen mukaan. Niin tavalliset äidit tekevät. Ne, jotka osaavat ajatella lapsen parasta, eivätkä ajattele vain omaansa. Minun kävi sääliksi poikaa, mutten uskaltanut sanoa mitään. Ties millaisen syytösryöpyn olisin saanut niskaani. Toivoin vain, että se koti olisi lähellä. En tiedä, miten matka jatkui, koska käännyin eri suuntaan. Mutta saisi niitä aivojakin joskus käyttää.....

 

Itse yritän aina kulkea sen mukaan, miten lapsi jaksaa. Ei pidä lähteä liikkeelle lasten kanssa, jollei ehdi kulkemaan heidän vauhtiaan. Kiireen voisi jättää kotiin ja tavarataloissakin muistaa riisua lasten vaatteita vähemmäksi, etteivät he ui hiessä kassajonoissa odotellessaan.

 

Nyt mentiin jo ohi päivän pääasian, mutta kun tuo vain kiukutti minua niin kovin.... Tulipahan sanottua. :)

 

 

 

 

Lahja, jonka haluaisin juuri nyt:

 

- hyvän ja rauhallisen yöunen.

 

Aamulla saan sen miellyttävän hetken, kun lapsi tapansa mukaan kömpii viereeni peiton alle. Hän tietää minun nukkuvan = torkkuvan pitempään lauantaiaamuisin. Se on niitä hetkiä, jolloin sekä saa että antaa. Lapselle turvallisuuden tunnetta ja itselle hyvää mieltä siitä, että pystyy sen antamaan.

 

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

 

 

Hyvää viikonloppua!

 

toivottelee Jouluenkeli

 

 

 

P.S. Meni taas myöhäiseksi, kun jouduin tekemään kaksi kertaa. Yhteys katkesi ekalla kerralla, onneksi ehdin tallentaa tekstit wordpadiin. Oli helpompi tehdä uudestaan. Mutta nyt kello tikittää jo aikaa 02.45. Aamulla tosiaan taidan torkkua pitempään. ;)

 

 

 

 

Jo kolmas adventtisunnuntai

12.12.2004

Tähän alkuun tuttu laulu/runo erilaisella suomennoksella

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Katselin taas läpi joulukirjojani. Onneksi en nyt ole minkään kirjakerhon jäsen, muutoin tulisi hankittua lisää kaikenlaisia kirjoja. Kun nytkin niitä on ihan valtavasti pieneen kotiin. Mutta kun ne ovat kuin ystäviä! Ei niitä voi antaa pois tai myydä kirpputorilla. :)

Hyllyissäni kirjat ovat aihepiireittäin. On joulukirjat, kukkakirjat, tieto- ja ristikkokirjat, runokirjat, romaanit, käsityö- ja askartelukirjat jne. Lastenkirjoja on viisi, vai oliko se kuusi?, hyllyllistä lapsen huoneessa ja loput, jotka eivät sinne mahtuneet, minulla. :) Keittiössä puolestaan ovat keitto-, leivonta-, drinkki-, jälkiruoka-, mikroruoka-, kattaus- yms. kirjat omassa hyllyssään. Sen hyllyn aion tänään siivota ja yrittää saada esim. allergiaruokaohjeet yhteen nivaskaan, jouluruoat toiseen, pääsiäisruokaohjeleikkeet kolmanteen jne. Ja heittää kaikki epämääräiset ruokalehdet pois, joista ei meille ole hyötyä. Mutta joita jostain syystä on tullut säilytettyä kenties vuosikymmeniä.....

Vuosikymmenten aikana on tullut hankittua peruskirjasto joulusta. On ennen vanhaan-joulua, askartelukirjoja ja -lehtiä, on kodin joulukirjaa, koristelukirjaa, lasten joulukirjaa. Katselin netistä, kuinka paljon erilaisia jouluaiheisia kirjoja mahtaa ollakaan. Kirjastojen sivut ovat hyviä vertailukohtia. :) Vaikka taitaa sitä edes yksi uusi joulukirja laukkuun mahtua, kun seuraavan kerran kirjakauppaan suunnistan.

Joululaulukirjat ovat sitten asia erikseen. Onneksi niitä ei ole montaa suomeksi! Mutta tuo yksi alkaa jo hajota liimauksistaan, kun siitä on niin paljon laulettu.

Joulukirja voi tarkoittaa myös sitä kirjaa, joka hankitaan joka joulu. Isä saa varmaan taas jonkin sotakirjan, äiti uusimman Utrion tai Hietamiehen, pikkuveli taitaa myös lukea isän sotakirjat. Poikani lukevat jouluisin Guinnesin ennätyksiä tai MitäMissäMilloin. Jos vain saavat ne lahjaksi. Riippuu tontuista.

Eilen juuri plarasin joulumainoksia läpi ja ainut, joka pöydälle jäi, oli kirjakaupan mainoslehti. :) Kun siellä oli taas niiiiin ihania Robertsin ja Steelin kirjoja, hauskoja vitsikirjoja, koottuja runokirjoja.... Mutta mieli tekisi sittenkin ostaa kokoelmiin kaunis Pienen tontun ihmeellinen joulu-niminen kirja. Se näyttää kauniilta jo ulospäin. Ja taidanpa kirjakaupassa tarkemmin tutkia myös, mitä pitää sisällään kirja, jonka nimi on arvoituksellinen Naiset eivät syö retiisejä.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- mukava, romanttinen ja viihdyttävä romaani, joka olisi mahdollisimman paksu, että olisi pitkäksi aikaa luettavaa.

Huomiseen!

Jouluenkeli

Iltapäivällä: Jostain syystä tämä oli jäänyt luettelon viimeiseksi, vaikka nostin ihan paikoilleen illalla. No, jos nyt onnistuisi nosto. Kun konekin on ollut 16 h kiinni, joten ei tullut tarkistettua....

Lucian-päivä

13.12.2004

Tänään on se vähiten tunnettu joulunalusjuhlapäivä.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lucia.html

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Minulle tämä on kolmannen elämäni alkamisen vuosipäivä. Olen saanut elää taas yhden vuoden lisää.

Tähän päivään kuuluvat tietysti Lucian-pullat.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

http://www.matoppskrift.no/sider/oppskrift3924.asp

Vuoden pimeintä aikaa, Lucian päivää t. lucianpäivää (luciadagen, lucia) valaisee Lucian kulkue (luciatåg, lussetåg).Valkopukuinen, kynttiläkruunuun somistautunut Lucianeito (Lucia, lussebrud), "valon tuoja", laulaa päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, sairaaloissa ja vanhainkodeissa yhdessä neitojen (tärna), tähtipoikien (stjärngosse), piparkakku-ukkojen (pepparkaksgubbe) ja tonttujen (tomtenisse) kanssa. Monessa kodissakin on oma Lucia, joka tarjoaa aamuvarhaisella unesta herääville kahvia ja syötävää. Päivän erikoisuutena on Lucian päivän sahramipulla eli luciapulla (lussekatt, lussebulle)
Kieliviesti 4/2004 Hannele Ennab

Kynttilät siis kuuluvat päivään. Niitä voi valaa itsekin.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Olen aivan hulluna kauniisiin kynttilöihin. Kauneimmat kynttiläni ovat ollet ne kierteiset, jotka pikkusiskoni oli koristellut hilein. Melkein 20 v. säästin niitä kirjahyllyssä, koska ne olivat liian kauniita poltettaviksi. Taisi olla nuorimmaisen kastepäivä, kun ne vihdoin poltin.

Joulu pari sitten sain miniäkokelaalta kynttilöitä ja niitä poltin vasta viime keväänä. Tyttäreltäni sain joskus ison joulupukkikynttilän, muttei sitä voi polttaa. Miltä näyttäisi pukki ilman päätä? Niinpä se on jokajouluisen tonttukylän itseoikeutettu pukki. Ja onhan siellä pojaltani saatuja kuusikynttilöitä puina...

Töissä minulla palaa vaniljantuoksuinen kynttilä työpöydälläni. Kotona taas glögin tai hyasintin tuoksuinen. Tänään vien töihin lisää kynttilöitä kahvipöytää koristamaan.

Kynttilän liekki on kaunis. Sen katsominen rauhoittaa. Ja kun ei näe takkatulta, on tyydyttävä pienempään tuleen. :)

Lahja, jonka haluaisin juuri nyt:

-paljon kaikenlaisia kynttilöitä.

On taas unirytmi niin sekaisin, että saatte tyytyä tähän lyhyeen versioon tänään. On pakko mennä nukkumaankin välillä.

Kurkistellaan huomiseen!

Jouluenkeli

10 yötä jouluun

14.12.2004

Jouluna laitetaan jouluiset verhot ikkunaan. Punaista, vihreää, kultaa, sinistä tai mitä kukanenkin nyt haluaa. Meillä sattuu olemaan niin kylmä asunto tätänykyä, että pidän kultatähtiset valoverhot visusti piilossa paksujen kuparinväristen satiiniverhojen takana. En avaa verhoja edes päiväksi, pysyy tämä vähäinenkin lämpö paremmin tallessa. Toisaalta, ulkona on niin mustaa, ettei paljon huvita sinne katsellakaan. :) Että jouluverhot saavat olla ihan rauhassa komeron ylähyllyllä! Jos niitä muuten enää onkaan, kun olen antanut lapsilleni aika paljon vuosikymmenten aikana kertyneistä tavaroista...

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

 

Lapsiperheessä on turha laittaa kankaista pöytäliinaa ennen aattoa. Joten jouluinen kerniliina saa kelvata siihen asti. Vaikka kelpaa sitä siltäkin poronpaistia ja hillaa syödä, jollei jaksa kangasliinaa etsiä.

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012)

En muista lapsuuskodissa olleen erikseen jouluverhoja, vain talviverhot. Pöytäliina oli äidin itse kutoma pellavainen. Vaikka näin jälkikäteen sitä ihmettelee, miksi sellainen hieno liina laitettiin 7 lapsen sotkettavaksi, edes jouluna. :)))

Itse olen käyttänyt niitä kertakäyttöisiä, iloisenkirjavia, ohuita muoviliinoja kerniliinojen lisäksi. Nyt voisi olla jo aika ottaa paremmat käyttöön, kun nuorimmainenkin on ylittänyt 10 vuoden maagisen rajan. Sotkeentuu se liina isommallakin, jos niikseen sattuu. Itse voin innoissani kumota sille vaikka rosollin. Tosin en tänä jouluna, sillä tarkoitus on nutrata ensi lauantaista kaksi viikkoa eteenpäin. Ihan vain itseni kiusaksi. Teen vain ne pakolliset ruoat, joita lapseni voi syödä. Eli ei livekalaa tai muutakaan vesielävää, ei maitoa sisältävää, ei munaa, ei herneitä, ei porkkanaa, ei suklaata, ei kanaa, ei....... Tekeillä on juuri ruokalistat loppiaiseen asti. En hanki mitään sellaista, jota itse söisin. :) Kaikki tofut, yosat ja alprot ovat vain pikkuiselleni. Antaa muiden muualla syödä itsensä ähkyiksi, minä en sitä tee.

Kunpa pukki toisi ministepperin..... sille olisi nyt käyttöä.

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012)

Ensin oli paperisia seinätauluja jouluksi, sitten tulivat kankaiset. Mutta koska paperiset olivat ensin, ne ovat niitä oikeita jouluun kuuluvia! Ilman niitä joulu ei tunnu joululta. Niitä sai pakkauksessa, jossa oli myös paperisia kaitaliinoja ja niitä tonttu-, enkeli- tai kuusirivistöjä. Vanhat kaitaliinat olen leikannut tauluiksi. Pitänee etsiä uusia, vanhanaikaisen tuntuisia tauluja ja liinoja ja rivistöjä.

Joulukuusen alle kuuluu myös matto. Ja sen on oltava säkkikankainen, ei se muuten tunnu oikealta. Taitaa olla aika uusi keksintö.. Eikä meillä ihan näin hienoa ole

 http://www.margaretha.net/Butik/docs/avdelning.asp?orderid=182308326&dept_id=FI-55

Pyyheliinoja saa myös nykyisin jouluisina. Meille ovat ne ihan tavalliset vielä riittäneet. Aikamoiset säilytystilat saisi olla, jos säilyttäisi joulupyyhkeitä ja -lakanoitakin nurkissaan.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- paperisia kaitaliinoja.

Lauhtuvassa säässä liukastellen huomiseen!

Jouluenkeli

15.12.2004

Joulu ilman kukkia... mahdoton ajatus! Silloin, kun en voinut pitää oikeita kukkia kodissani lasten allergioiden takia, meillä oli silkkikukkia. Tai sitten niitä tehtiin itse. Kuten hyasintteja silkkipaperista rypistämällä ja liimamalla pahvirullan ympärille. Lehdet kreppipaperista.

http://www.nicehouse.fi/puutarha/huonekas/hyasint.htm

Kun allergikot muuttivat pois kotoa, muistan, miten ensimmäisenä jouluna ostin joka huoneeseen hyasintteja ja pidin kimppua yöpöydällänikin nauttien niiden tuoksusta. Joulun jälkeen jopa keskellä kesää voin polttaa hyasintin tuoksuista kynttilää. Ihana tuoksu!

Aloin taas miettiä lapsuutta. Milloin ne joulukukat oikein tulivatkaan? 60-luvun alussa, väittäisin. Joulukukkiin liitän monia "ihmeellisiä" asioita. Ja miten monin eri tavoin ne ovatkaan saaneet alkunsa! Kun mummini kuoli, hänet haudattiin uudenvuoden alla. Tädilläni taas oli silloin syntymäpäivä ja jotenkin liitän nämä kaksi asiaa valkoisiin tulppaaneihin aina, kun niitä näen. Minulle ne ovat hautajaiskukkia, sillä mummin hautajaisissa niitä oli koristeena ja niiden jälkeen osa annettiin tädilleni. Olisihan se ollut harmi heittää niitä poiskaan, mutta... Mieleeni vain on jäänyt se, kuinka ajattelin pienessä lapsen päässäni, että nuo kuuluivat mummille. Mummi oli minulle rakas ja säilytän yhä yhtä ohutta, häneltä saamaani hopeaketjua, vaikka se on monessa solmussa ja taitaapa olla poikkikin. Lisäksi mummi ja vaari ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäni käkikellon kautta, jonka he antoivat vanhemmilleni sinä jouluna, jolloin synnyin. En osaisi kuvitella tätäkään kotiani ilman taustalta kuuluvaa tuttua ja turvallista kellonääntä. Kukkumisia en aina edes huomaa, yövieraat taas valvovat niiden takia. :) En osaisi nukkuakaan ilman käyntilehden nakutusta. Olisi liian hiljaista.

http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/kauppapuutarhaliitto/kplry.nsf/0/E819CDCBC98FF3A3C2256DF30023AC7E?opendocument&nid=Tietoa_kukista

Atsalea taas tuo mieleeni jokajouluiset kukkakorit yhdeltä sedältäni. En tajua, kuinka äiti saa ne joka vuosi niin kukoistamaan. Olen yrittänyt, huonolla menestyksellä, selvitä edes uuteenvuoteen.... Enää en niitä osta, en myöskään syklaamia. :)

Joulutähti kuuluu tietenkin jouluun ja nykyisin niitä saa mitä kauneimmissa väriyhdistelmissä. Minitähdet ovat suloisia, sellaisen vein tytöllenikin pikkujouluna. Äidillä nekin kukoistavat... minun tähteni taas ovat helmikuun alkuun mennessä pelkkiä varsia ilman lehtiä.... Kun en muista kastella tai pidän ikkunaa auki liikaa tai.... (onneksi on vielä noita silkkikukkia jäljellä).

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

80-luvulla annansilmä astui jouluuni, kun eräs ystävättäreni piti tapanaan tuoda sellaisen joka vuosi Annan-päivänä. Häntä muistan annansilmiä nähdessäni.

Jouluruusu kuului lapsuuden satuihin. Mietin aina, millainen se mahtaakaan olla, kun se niin usein saduissa mainittiin. Luulin sen olevan jotakin aivan ihanaa. No, kun sitten näin jouluruusun kukkakaupassa, se olikin perin vaatimaton kukka, joka tarvitsee ympärilleen paljon muuta näyttääkseen näyttävältä. Minusta se oli jotenkin orvon näköinen yksinään.

http://www.penan.net/puutarha/jouluruusu.html

Valesypressi tuo mieleen mukavia muistoja. Yhtenä jouluna koristelin sellaisen karamellein, jotka todellisuudessa olivat lappusia, jotka sisälsivät joululaulutoiveita. Lähetin sen paikallisradioon ja siitä tehtiin oikein juttu lehteen ja ohjelma radioon joulukalenteriksi otsikolla Soiva joulupuu. :) Myöhemmin sain itse olla kyseisessä radiossa töissä 2,5 v ja tehdä ihan oikeitakin joulukalenteriohjelmia.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Tulppaanit kuuluivat 80-lukuun. Niistä tein lukemattomat määrät jouluasetelmia. Ne oli niin helppo laittaa hiekalla täytettyyn pesuvatiin ja viedä viileään. Ne hoitivat itse itsensä jouluun.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Yksi joulukukkahaave minulla vielä on; saada joskus kieloja jouluna. Niissä on aivan ihana tuoksu, joskaan en tiedä, tuoksuvatko joulukielot yhtä hyviltä kuin kesäiset vai ovatko ne joitain viljeltyjä tuoksuttomia versioita. Olen kyllä lukenut siitä, kuinka jotkut merkkaavat metsään kielopaikan, käyvät jossain vaiheessa loppusyksyä kaivamassa kielonjuuria ylös ja hyötävät niitä jotenkin jouluksi.

Jouluamaryllis on kukka, jonka minäkin saan onnistumaan. Silloin, kun vain muistan ajoissa sen hankkia. En tänä vuonna.... on ollut kai liikaa työkiireitä, että pääsi jotenkin unohtumaan.

http://arkisto.sll.fi/tiedotus/harr/KansallisKielo.html

Mutta minulle joulukukka on ehdottomasti sininen hyasintti (se kun tuoksuu eniten!). Joulun jälkeen käyn läheisessä kukkakaupassa ostamassa ison, kirjavan hyasinttikimpun uudeksivuodeksi. Niiden tuoksusta nautin niin pitkälle kuin voin. Ja olen varmaan ensimmäinen asiakas, joka jo lokakuun lopulla käy kysymässä niitä. Pitääkin käydä taas hankkimassa uusi kukka työpöydälle.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- sinisiä hyasintteja vaikka talo täyteen.

Joulutuoksuista nauttien huomiseen!

Jouluenkeli

16.12.2004

Nyt on sitten tämän vuoden kuusijuhlat juhlittu. Monenkin open suusta käytävillä kuului viesti lapsille, ettei se silti sitä tarkoita, että loma jo alkaisi. Aamulla taas kouluun klo 8. Miksi ihmeessä niitä sitten pitää viettää näin paljon ennen aikojaan? Sitä pohdimme ovensuussa porukalla.

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012)

Sali oli kuuma, kuin sauna. Vain vihta puuttui... :) Tänä vuonna onneksi tajusin mennä sellaisen oven viereen, mistä pääsi käytävään haukkaamaan happea. Juhla oli sopivan lyhyt (kerta se on ensimmäinenkin!), mutta jäimme kaipaamaan lasten itsensä soittamaa ja laulamaa musiikkia. Miksi niin paljon taustanauhoja? Pääseehän niin toki helpommalla, muttei tullut ollenkaan sellaista tunnetta, että tässä on kuusijuhlat menossa. Vaikka toisaalta, niiden oikeiden kuusijuhlien aikahan olisikin vasta viikon päästä.

http://www.helsinki.fi/kasv/nokol/runoja2.html

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Tästä päästäänkin hyvin aasinsiltaa pitkin päivän aiheeseen eli joulumusiikkiin. Oma löytöni ovat tänä jouluna olleet eurolla myytävät kortit, joissa on cd mukana. Nyt vain pitää hankkia korteista irrotetuille levyille oma kotelo. Ostin viime kuussa aivan hulvattoman hauskan joululevyn ja minun suosikkini on ehdottomasti Mikko-sika Mallorcalla. Jaakko Teppo sen niin hersyvästi laulaa. Sitä laulamme kilpaa pojan kanssa, välillä nauraen kippurassa. Yhtenä päivänä kirjoitin sen sanatkin ylös, että voimme opetella laulun ulkoa.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Makuja on monia, mutta en voi sietää niitä oopperalaulajien kirkumalla esittämiä joululauluja. Pilaavat kauniit laulut....

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Lapsikuoron esittämiä joululevyjä ei ole tainnut ilmestyä aikoihin tai sitten ne ovat niin paikallisia, ettei niitä valtakunnallisesti myydäkään. Sain jouluna 2000 kummipojaltani heidän luokkansa tekemän joululevyn ja sitä kuuntelin tänä vuonna kortteja kirjoittaessani. Samalla se on karaokeversio, sillä levyn lopussa kaikki laulut ovat vielä soitettuina. Hyvä keksintö.

http://192.194.49.150/kulttuuri/joululaulu/sivut/perinne.html

Minulla on pieni joululaatikollinen kasetteja, joissa on joululauluja. Valmiita ja itsenauhoitettuja. Ja LP-levyjä... muutama. Kirppareilla hinnat ovat nousseet, sillä älppärit ovat palaamassa. Muutkin ovat huomanneet, ettei se cd olekaan mikään autuaaksi tekevä kapistus. Sehän jää jumiin paljon useammin kuin kunnon LP! Itse ostan cd-levyjä vain pakon edessä eli jos muita ei ole saatavilla.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- levy tai kasetti, jossa olisi lapsikuoron laulamana lempijoululauluni Tuikkikaa, oi, joulun tähtöset.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Laulaen huomiseen!

Jouluenkeli

 

17.12.2004

Seitsemän yötä aattoon

Mitä sinulle tuo mieleen sana joulukirkko? Itselleni ensimmäiseksi tulee mieleen isovanhempieni kotona pirtin pöydällä jouluisin ollut puna-valkoinen soittorasia. Se oli lähes samanlainen kuin syntymäkuntani kirkkokin on. Siinä oli valot sisällä ja se soitti jotain joululaulua. En muista enää, oliko se Jouluyö, juhlayö vaiko joku muu. Kenties se on siellä nytkin enojeni huomassa....

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Sitten tulee mieleen leikkilaulu Joulukirkkoon, jossa oli niin mukavia sanoja. Virsta, tepsuttele, ja miten se talo voi törröttää?? Jouluisin potkuteltiin potkurilla kotitietä ja laulaa kailotettiin, kuinka Miina kulki kirkolle. Mistä lie kuvasta sekin mielleyhtymä aikoinaan tuli, että potkurillahan se Miina...

Ikinä en muista käyneeni joulukirkossa. Mitä nyt televisiosta joskus äidin kanssa katseltiin, kun piti kuulla Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis.

Sitten tuosta mainitusta sanasta tulee mieleen kertomus siitä, kuinka sai alkunsa maailman kauneimmaksi sanottu joululaulu Jouluyö, juhlayö. Se esitettiin joskus televisiossa joulukertomuksena. Oli muuten ikimuistettava ohjelma.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

-puisen seimen, johon voisin kerätä vähitellen pieniä posliinihahmoja.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

         

Minulla on yksi minikokoinen seimi, mutta siitä on tähti kadonnut, hileet tippuneet ja hahmojen maalit haalistuneet.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Vaelletaan huomiseen!

Jouluenkeli

18.12.2004

Se hiipii yhä lähemmäs, se joulu...

Joulunpyhinä olisi aikaa tarttua kynään ja kirjoittaa kerrankin kunnon vanhanaikaisia kirjeitä. Nykyisin mailit ja e-kortit, tekstarit yms. viuhuvat ilmojen halki ja jo pelkkä postikortti voisi ilahduttaa kolahtaessaan postiluukusta.

http://www.posti.fi/postinumeroluettelo/

Kyllä minä ainakin kaipaan niiden tuloa. Kerään vuosittain samaani kortit johonkin oveen (tänä vuonna ja tässä asunnossa vaatehuoneen oveen eteisessä), eikä kovin montaa ole vuoden aikana tullut. Suurin osa kun on lapsen 10-vuotiskortteja. Riisun oven tänään puhtaaksi ja jään odottamaan sitä ensimmäistä joulukorttia. Miksiköhän posti panttaa noita kortteja jossain tänä vuonna? Yleensä yksi sukulaiseni lähettää kortin joulukuun ekalla viikolla, mutta nyt ei ole näkynyt korttia.....

Joulukortit kerään ovesta loppiaisen jälkeen, sidon nauhalla kiinni ja laitan laatikkoon, jossa ovat kaikki samaani joulukortit 70-luvun alusta lähtien. Sitten jään odottamaan seuraavan vuoden korttisaalista.

Miksi ihmisillä on nykyisin niin kiire, ettei ehditä kirjoittamaan edes pientä korttia ihan muuten vain saati kirjoittamaan kirjettä? Jospa otan itseänikin niskasta kiinni ja kirjoitan jouluna kirjeet esim. kummilapsilleni. :) Olen ollut huono kummi siinä suhteessa, he ovat kaukana, enkä näe heitä kuin korkeintaan kerran vuodessa, jos silloinkaan. Voi, kun olisikin ollut mahdollisuus esim. varata heille viikko kesästä yhdessäoloon!

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Yhtenä jouluna sain jostain idean joulukirjeestä. Minusta se oli hieno ajatus; kertoa kerran vuodessa kerralla koko vuoden tapahtumat. Lähetinkin niitä, välillä tuli tauko. Mutta nyt tein taas pienen kirjeen. Kaikki aina kiittelevät, kuinka kivaa on saada korttejani, kirjeitäni, muistamisiani... Mutta miksei kukaan tee samoin? Miksi toisilla ei ole yhtä paljon aikaa kiireen keskellä kuin minulla? Luulisi, että kaikilla meillä on samat 24h/vrk..... vai??

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Niinpä odotan innolla tätä joulua, josko joku olisi valaistunut ja tarttunut härkää sarvista. Minustakin olisi mukavaa lukea mitä heille kaikille, joille kirjeitä ja kortteja lähettelen, kuuluu ja mitä heille on vuoden mittaan tapahtunut! Yhtenä vuotena tein lakon, enkä tehnyt kortteja. Ajattelin, etten lähetä kenellekään, kun eivät he kuitenkaan muista minua. Miksi siis muistaisin heitä? Mutta joulun lähetessä tulin katumapäälle ja lähetin lähimmille sukulaisille kaupasta ostetut kortit. Tosin poistin postituslistalta monia, jotka eivät edes "velvollisuudesta" enää muistaneet. :) Ja niin aion tehdä myös ensi jouluna. Olen antanut muutamille niin monta vuotta armon aikaa ottaa yhteyttä ja kertoa kuulumisia. Jolleivät he tänäkään jouluna sitä tee, koen sen merkiksi siitä, etteivät he halua olla kanssani tekemisissä. Joten annan heidän jäädä omaan rauhaansa.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Ei se kortin kirjoittaminen niin kauhean paljon aikaa vie. Kirje vaatii enemmän, mutta mikä olisi sen mukavampaa kuin tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja löytää kirje oveltaan? Sitten lukea se rauhassa teekupposen äärellä. On kuin kävisi toisen luona vieraisilla.

Missähän kirjelehtiöni ovatkaan? Pitää etsiä ja kirjoittaa niitä kirjeitä sitten, kun joulutohina rauhoittuu. Tosin omaan jouluuni kuuluu nyt kaksi projektia, jotka vievät oman aikansa. Kahden viikon nutraus ja "uuden toimistokielemme" kertauskurssi. Tuosta kouluenglannista kun on 35 vuotta... kielioppi on hukassa ja uusi tietokoneajan sanasto on outoa. Mutta jospa norjistun ja viisastun ennen vuodenvaihdetta. Toivossa on hyvä elää.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- paljon joulukirjeitä.

Kirjoittamisiin!

Jouluenkeli

19.12.2004

On neljäs adventtisunnuntai

Neljä kynttilää... ja tonttuja. :) On aika rakentaa tämän vuoden tonttukylä. Siinä on lasten koulussa ja kerhoissa aikoinaan tekemiä puisia tonttuja, käpytonttuja ja vaikka mitä.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Missähän vaiheessa ne harmaanuttuiset tonttupuvut muuttuivat punaisiksi? Kun ensimmäinen lapseni vietti ekaa jouluaan, hän sai tädiltään tonttupuvun. Se oli harmaa, pusero tosin punanuttuisia tonttukuvia täynnä. Samasta kankaasta sai myöhemmin eskarilainen uuden puseron. Sitä sitten kaikki neljä ovat käyttäneet.

Yhtenä jouluna ostin kaikille tonttupuvun housuineen, nuttuineen, lakkeineen. Ja jalkaan harmaat jouluiset pörrösukat. :) Nyt tonttuni ovat jo kasvaneet ulos tonttupuvuista ja uskosta pukkiin. Ei meillä taida muut uskoa joulupukin olemassaoloon kuin minä..... tonttu kun olen.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Finntrion laulama Tonttu on yksi kauneimmista joululauluista. Tonttu Toljanteri taas on aivan ihastuttava.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006) 

Tein ulko-oveen taas viikoksi uuden asetelman pajukranssiini. Jouluna muutan sitä. Ja uudeksi vuodeksi erilainen ja... Hain ison joulukoristelaatikon kellarista ylös ja olisi tarkoitus koristella talo valmiiksi jouluun. Illalla haen varmaan kuusen tekeytymään, että saan aina ohimennessäni vääntää oksia oikeaan asentoon. On sitten kaunis tiistai-iltana, kun koristelemme sen. Taidan jättää tontut pois kuusesta ja tehdä jälleen kerran sini-hopeisen kuusen. Vaikka kotitontulle on aina tilaa.

Kuka teistä uskoo tonttuihin? Kun asuu sellaisen kanssa, siihen on pakko uskoa. Olisi outoa, jollei jossain nurkassa rapsahtelisi, valoja sammutettaisi tai ovia avattaisi ilman meidän apuamme. Mutta niinhän se oli entisaikaankin, että oli kotitonttu, riihitonttu, tallitonttu, saunatonttu, navettatonttu ja mitä kaikkia niitä onkaan.

(Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012)

Pitäkää huolta tontuistanne! :)

Muistan kerran lapsena joulun alla olleeni hyvin huolissani siitä, että tuoko joulupukki ihan varmasti minulle sen mitä toivoin, kun en ollut edes kirjoittanut joulupukille. Vanhempani vakuuttivat, että kyllä tontut tietävät, ovathan ne kurkkineet ikkunoista ja seuranneet touhujamme. Mutta olin niin huolissani, että minut vietiin portaille ja pyydettiin huutamaan toiveeni tontuille, ne kyllä veisivät viestin joulupukille. Niinpä huusin portailta haluavani saada helmitaulun. Kuulivatkohan tontut ihan varmasti? Menin pihalle ja huusin liiterin suuntaan vielä kovemmin. Minulle vakuutettiin, että varmasti tontut kuulivat. Ja sainhan sitten aattona ihanan, punaisen helmitaulun, jossa oli monenvärisiä pulleita helmiä. Taisin olla ekaluokkalainen ja täyttää sinä jouluna 6 vuotta.

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- sen kuusen oksalla istuvan tonttu-koristeen

Tonttuillen huomiseen!

Jouluenkeli

20.12.2004

Ei enää kovin montaa yötä

Yöllä satoi vähän räntää ja päivällä lisää. Vaan mahtaako pysyä musta maa piilossa? Jouluradio soi taustalla, kynttilät palavat ja iso kasa tekemättömiä töitä odottaa tekijäänsä.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Täytyy pyytää, että enkelit alkavat tyynysotasille. Ne höyhenet ovat sitten lumihiutaleita, jotka putoavat maahan ja peittävät mustat pellot kauniilla peitolla. Näin jollekin lapsistani koulussa tai tarhassa joskus kerrottiin.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Olen siivonnut rankalla kädellä pois tarpeettomiksi käyneitä tavaroita. En ole vielä päättänyt, lähetänkö osan lapsuuskotiini säilytettäväksi ja/tai käytettäväksi vai laitanko keräyspisteeseen. Enää en aio muuttopuuhissa vaikertaa sitä, kuinka paljon turhaa kamaa mukana kulkee vuodesta toiseen, paikasta toiseen... Lapset ovat vieneet omiin koteihinsa sen mitä halusivat, loput jäivät minulle. Mutta mitä minä niillä tekisin?  Esimerkiksi jätesäkillinen, vuosia kellarissa olleet pehmot; ei niitä jaksa pestä, kuivata, korjata ja viedä mihinkään päiväkotiin tms. Ne heitän kylmästi roskiin. Jos joku sitä penkoo ja ne haluaa, ottakoon.  Pitäisiköhän lähettää nuo sadat ja taas sadat kirjatkin isän kirjaston kokoelmiin? :)

Miniältä saamani enkeli saa vartioida hyllyn päällä, poikien paloauto ja hinausauto näyttää komeita kylkiään, kun ovat niin isojakin. Vanhat säästölippaat miettivät vielä paikkaansa roskiksen ja keräyspisteen välillä. Kun kaikkia on monin kappalein. Apua, mitä teen neljällä possulla, roopeankalla, kolmenkokoisilla hipoilla, maapalloilla, jääkarhuilla jne.? Kultapossut ja oman 50-luvun vihreän possuni säilytän.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Sininen enkelini saa kiivetä valkopukuisen ison enkelin viereen ja keräilynukkeni seisoa jalustoillaan samalla korkeudella. Päivän aikana aion koristella huoneet joulukuntoon mahdollisimman pitkälle.

Toivon mukaan posti tuo jo ensimmäisen joulukortinkin. Ikinä ennen posti ei ole kortteja näin kauaa pantannut. Vaatehuoneen ovi odottaa koristeitaan. Montakohan enkelikorttia tulee tänä vuonna?

Lahja, jonka haluaisin juuri nyt:

-valokuituenkelin. Minua harmittaa vieläkin, etten vuosia sitten ostanut sitä, jonka yhdessä kaupassa näin. Sillä oli oikeanmuotoiset siivetkin ja niissä valo vaihtui kauniisti. Nykyisin olen nähnyt vain sellaisia enkeleitä, joilla on joko perhosensiivet tai puoliympyrä siipinään. Ja kyllä kaikkien nyt pitäisi tietää, millaiset siivet enkeleillä on. :)

Nyt aion mennä peiton alle ja nukkua kuin pieni enkeli. Kerrankin luukku aukeaa oikeaan aikaan puolenyön maissa...

Lumihiutaleita toivoen

Jouluenkeli

21.12.2004

Kolme yötä jouluun on......

Tänään on talvipäivänseisaus ja Tuomaan risti on aika laittaa esille. Tätini mies veisti sellaisia aikoinaan. Ne olivat kuin pitsiä. Vähän vanhempana toivoin aina jouluisin saavani sellaisen omaan kotiini, vaan en saanut. Kunnes pyysin joulupukilta ja sen sain. Juuri äsken laitoin sen hyllyn päälle. Ja koristelin kuusen valmiiksi. Tonttukylä on tehty ja tyttärelle viety joulukoristeita.

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006) 

Kattoihin on ripustettu köynnöksiä ja oviin kransseja. Ulko-oveenkin tein taas uuden sommitelman.

(toimimaton linkki poistettu 12.11.2007)

Uudet sähkökynttilät on koekäytetty ja laitettu kuuseen sen viimejouluisen valaistun tähden kera. Tosin sytytän valot vasta aattona. Tai kenties jo aatonaattona. :)

Olen nukkunut työväsymystä pois. Vaikka minun piti aamulla ruveta siivoamaan, kun poika lähti kouluun. Vaan toisin kävi, nukahdin uudelleen ja heräsin klo 11.05. Mutta kaikki tälle päivälle suunniteltu on tehty. Voin hyvillä mielin lukea pätkän kirjastosta hakemaani kirjaa. Ja kenties kuunnella englanninkurssia. Kunhan ensin vaihdan tyttären cd-soittimeen paristot. Tai opettelen istumaan jonkun töpselin vieressä, jotta sähköjohto yltää...

Yöradiot ovat aika kitsaasti tarjonneet joulumusiikkia. Miksi niitä pihdataan? Vähän kuin posti joulukortteja... vieläkään en ole saanut ainuttakaan. Tai sitten kukaan ei vain muista minua enää.

Joulunviettotapoja on monia. Jotkut menevät etelään. Asia, jota en jaksa ymmärtää, sillä siellä kuumassakin lauletaan joululauluja, syödään jouluruokia, vietetään joulua. Ja silti mennään muka pakoon jouluhössötystä!

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011 

Jotkut lähtevät risteilemään. Siis suomeksi sanottuna ryyppäämään. Toinen asia, jota en ymmärrä. Miksi juhla pitää pilata? Jollei omaansa niin toisten eli kanssaeläjien. Vai luulevatko he, että kaikilla on kivaa, jos heillä on?

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Onhan noita vaihtoehtoja: mennä hotelliin, täysihoitolaan, kylpylään, vuokrata mökki tai mennä omaansa, vaeltaa sukulaisiin tai kutsua heitä luokseen. Tai voi olla töissä.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Tai sitten voi olla hiljaa omissa oloissaan ja nauttia yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Minä aion nauttia nuorimmaiseni seurasta, pelata pelejä, leikkiä, lukea, ulkoilla, kenties opettelen pelaamaan hänen koneillaankin. Tähän mennessä en ole niihin uskaltanut koskea. Ties vaikka jäisin koukkuun johonkin peliin ja siitä sitten murinaa tulisi, jos pitäisi olla pelivuorot äidin kanssa! :)))

Lahja, jonka haluaisin juuri nyt:

- valkean joulun ja kirkkaan tähtitaivaan. Lunta on tullut ja toivon mukaan huominen myrsky tuo sitä lisää. Nyt näyttää siltä, ettei lumi ehdi sulaa....

Nautiskellen huomiseen!

Jouluenkeli

22.12.2004

Kaksi yötä....

Mistä syntyy joulumieli? Miten ihmeessä se voisi syntyä kaikesta turhasta hössöttämisestä, siivoamisesta, kokkaamisesta? Joulu on mielestäni mielen tila. Siihen ei vättämättä tarvita siivottuja nurkkia, lahjakasoja tai herkkuja notkuvaa pöytää. Mutta valkea joulun on oltava. Ja jollei ole, sitten kuvitellaan, että se on. Suljetaan verhot, eikä kurkita ulos ollenkaan. Ollaan kotona kuin pesässä, turvassa, lämpimässä.

Minun jouluni alkaa siitä, kun kuulen ensimmäisen kerran lapsikuoron laulamana lempijoululauluni Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Ilman sitä joulu ei tunnu joululta. Koska pari joulua jouduin olemaan ilman sitä, olen varmistanut laulun kuulemisen ostamalla kasetin, jolla se on. :)

Joulu on se hiljaisuus, joka valtaa tienoon illan vaihtuessa yöksi. Radio, LP tai kasetti soittaa taustalla joulumusiikkia, loikoilen peiton alla ja luen kirjaa (tänä vuonna haen varmuuden vuoksi kassillisen kirjoja kirjastosta, jollei kirjaa satukaan olemaan lahjalistalla), lapsi leikkii omilla peleillään kuulokkeet korvillaan. Kuusi kimaltaa koristeissaan, kynttilät lepattavat, hyasintit tuoksuvat.

Perinteisesti jouluyönä saa valvoa niin pitkään kuin haluaa. Taitaa tulla eka joulu, jolloin pikkumieheni ei sammu ennen yhtätoista. :) Nyt hän jo jaksaa valvoa pitempään. Ennen oli mahdoton ajatus saada häntä pysymään hereillä edes puoleen yöhön. Joten nyt jouluyöni ei ole niin yksinäinen kuin menneinä vuosina, kun pikkuiseni valvoo nyt kanssani.

Joulumieli.... Se on se ilo, jonka kuulee soittajan äänessä, kun hän kiittää tekemästäni kortista ja kertoo kuulumisiaan. Tai se on se iloinen ilme, jonka näkee jonkun silmissä, jolle on antanut aivan yllättäen jotain lahjaksi. Itsestäni on kivaa yllättää. :) Antaessaankin saa.

Joulumieli on tunne siitä, että on tärkeä jollekin. Että joku muistaa. Että joku ajattelee edes kerran vuodessa, jouluna. Jotenkin en tykkää niistä kynttilämeristä hautausmailla. Tietysti ne ovat kauniita katsoa, mutta.... Miksi niitä kukkia ja kynttilöitä viedään haudoille? Eivät vainajat niitä enää näe. Itse ainakin ottaisin kaikki kukkaset ja kynttilät vastaan mieluummin jo nyt, kun olen vielä elossa ja voin niistä nauttia. Itse nähdä kynttilän lepattavan liekin ja nuuhkia kukkasten tuoksua. Ei minun haudastani tehdä kansainvaelluspaikkaa, ei palvota kiveä. Jos mahdollista, minut heitetään tuhkana tuuleen, jotta olen läsnä kaikkialla..... enkä missään.

Jouluyönä aion aloittaa perinteisen palapelin kokoamisen. Sillä jouluyönä ei millään haluta mennä yksin nukkumaan. Sitä valvoo silmät sikkuralla aamuun, jotta voi nukahtaa vasta sitten, kun muut jo heräilevät seinien takana naapureissa. Silloin ei tunnu niin yksinäiseltä. Onneksi minulla on edes tuo pikkuiseni, mutta siltikin....

Kunpa pukki toisi minulle ihan ikioman miehen. Tai edes ison nallen halittavaksi. :))))

Lahja, jonka juuri nyt haluaisin:

- ison kullankeltaisen nallen. Rakkain nalleni oli Kultasöpö ja sillä oli kultainen kiilto turkissaan. Olisi kivaa, jos sängyssä joku odottaisi iltaisin. Edes nalle. :)

Halien huomiseen!

Jouluenkeli

 

23.12.2004

Enää yksi yö!

Tänäänkin syntyy monta joulun lasta, joilla on merkkipäivä vuoden ihanimpaan aikaan. Lapselle se vain ei ole kaikkein paras ajankohta viettää tulevaisuudessa synttäreitään. Kaikilla kun on joulutohinat meneillään, eivätkä ehdi tulla juhliin tai kaverit ovat jo lähteneet joulunviettoon jonnekin.

Ja pahimmassa tapauksessa hän saa kuulla sen saman lauseen, jota itse kuulin lapsena, kun ihmettelin, miksen saa synttärilahjoja, kuten muut. Et sinä tarvitse, kun saat niin paljon huomenna. Joten osanottoni te kohtalotoverini Eeva, Jouko ja Ari! :) Ja onneakin!

(toimimaton linkki poistettu 16.11.2006)

Lasta ei paljon lohduta kuulla äidiltään, että on hänen paras joululahjansa. Arvatkaapa, miksi omat lapseni ovat syntyneet keväällä? :D

..Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaan vuotes tulet tuntemaan. Jos vain joulun
lapsi saa, sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on ...

Maanantaina kävelin kukkakauppaan ja tilasin itselleni kukkakorin! En ole sellaista koskaan saanut keneltäkään, mutta nyt minulla on se.  Tuossa se lattialla kuusen vieressä tuoksuu. Ja sainpa juuri sellaisen kuin halusin.

Toimimaton linkki poistettu 21.11.2015

Taisivat enkelit kuulla lumitoiveeni ja alkoivat oikein kunnolla tyynysotasille. Mutta perässä tulee kuulema vesisade, joka uhkaa lumen viedä. Toivottavasti jäävät heikoiksi kuuroiksi.... haluan valkoisen joulun.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Vihdoin posti toi joulukortteja, tuli kerralla yli 30, joten vaatehuoneen ovi on koristeltu. Tuulikki, enkelikorttisi runoineen oli aivan ihastuttava, kiitos! Parveke on saanut uudet kirkkaat valot tuikkimaan köynnösritilään, kun sininen tähtitaivaani sammui.

Posti toi myös paketin kotopuolesta ja kun luin mukana tulleita Lapin Kansoja, tuli ihan ikävä sinne. Seuraavat täydet kympit saan toivon mukaan viettää siellä. Haluan päästä kotiin! Se minulla on tavoitteena; päästä joskus sinne, missä olen kasvanut ja elänyt ensimmäiset 18,5 vuottani. Sinne, missä kesä on valoisa yöttömine öineen, syksy värikäs, kaamos sininen, joulu valkoinen, talvi kunnollinen pakkastalvi, kevät kirkas. Sinne, missä ei kelloja tarvita ja jossa kiire katoaa.

Kumma juttu, ei oloni ole yhtään sen kummallisempi kuin eilenkään. Mikähän se viidenkympin villitys on ja milloin se alkaa? Minulla tuskin koskaan, enhän ole saanut viisaudenhampaitakaan, joten olen jäänyt tyhmäksi. ;) Sitä vain itsekseni ihmettelen, miten tässä kuoressa voi asua kaksvitonen? Kroppa on vanhentunut, en minä.

Lahja, jonka haluaisin juuri nyt:

- päästä takkatulen lämpöön.

Tuulten tuiverruksessa huomiseen!

Jouluenkeli

24.12.2004

Vihdoinkin jouluaatto!!

Hyvää joulua!

Tätä kirjoitettaessa on vielä valkoinen joulu tulossa, mutta aamuyön lumi-vesi-räntäsade voi kaiken muuttaa. Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Ihana rauha on vallannut tienoon tai ainakin meidän kotimme jo eilen. Olemme vain olleet ja nautiskelleet olostamme. Olen lukenut vanhoja lehtiä ja vienyt sitten roskikseen, siivonnut vanhaa vuotta pois, että uusi voi tulla. Taidan tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, etten enää kerää lukemattomia ja puoliksi luettuja lehtiä keittiön pöydän viereen metrin korkuiseksi kasaksi. :) Vaikkei minulle tule yhtään tilattua lehteä, silti niitä jotenkin kertyy. Omituista.

Sieltä kasasta löysin sen ristikkolehdenkin, jonka ajattelin jouluna viimeistään täyttää ja lähettää osallistumaan kilpailuihin.

Nostin esille kirjepaperit, sillä aion kirjoittaa niitä kirjeitä jouluna. Suunnittelin myös ensi joulun kortteja. Älkää naurako; kun inspiraatio iskee, sitä pitää hyödyntää. Vähältä piti, etten lähtenyt vielä tänään ostamaan kartonkia ensi joulun kortteja varten! :) Yritän pidätellä itseäni ensi vuoden puolelle ja askarrella vasta loppiaisena.

Sytytin jo kuuseen latvatähden ja kynttilät, sillä halusin nähdä, miltä kuusemme näyttää valojen loisteessa. Se on upea, vaikka itse sanonkin. Sinistä ja hopeaa pilkahduksella kultaa.

Tumma, kirkas tähtitaivas,

revontulet loistaa.

Puhtaanvalkea lumihanki

värit kaikki toistaa.

Jouluyön rauha hiljalleen

valtaa koko maan.

Sen myötä Teille toivottaa

Hauskaa joulua saan.

- Jouluenkeli-54

Kiitos Teille kaikille, jotka olette kalenteria seuranneet tänä vuonna, kiitokset kiitoksista ja myös onnitteluista!

Lahja, jonka haluaisin saada juuri nyt:

- kun ei sitä miestä ;) varmaan lahjapaketista löydy, taidan tyytyä  joulumanteliin. Sehän lupaisi hyvää onnea  koko ensi vuodeksi.

Toivossa eläen

Jouluenkeli

Upeaa, ihanaa, nautinnollista, tuoksuvaa, rauhallista, hämyisää, romanttista, kaunista, valkeaa, lämmintä joulua!

 P.S. Joulupukki toi sen miehen jouluna 2007.;) ♥

Tämä sivu ja linkkien toimivuus tarkistettu 28.10.2012

 

Free Web Counter
Free Web Counter

29.10.2012