2013 Vuodatus hukkasi kaikki valokuvat blogeista, joten ne puuttuvat tästä kalenterista, koska en ole jaksanut kaivaa niitä esille monen mutkan takaa - ainakaan vielä.

 

09.10.2006 Annan yhden joululahjan Teille jo etukäteen.

 Täältä voitte kuunnella aivan kertakaikkiaan ihania joululauluja

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

               Olen tässä tunnelmoinut, kun Elvis,  Branda Lee, Il Divo, Maria Callas ja monet, monet muut minulle taustalla laulavat.

   Olkaa hyvät ja nauttikaa musiikista ja joululauluista!

30.11.2006 Hyvää joulunodotusaikaa!

Joulun tekee tunnelma,
kun ulkona on pimeää
ja voi kynttilän sytyttää.
Joulun tekee tuntuma,
kun lähellä on aatto
ja pukin joulusaatto.

Joulun tekee tuoksut,
kun paistuu uunissa pipari
ja rapisee illoin paperi.
Joulun tekee juoksut,
kun tontut hiipii nurkissa
ja on pitkät jonot kaupoissa.

Joulun tekee värikkyys,
kun kaikki kimaltaa
ja hyväks mielen saa.
Joulun tekee hämäryys,
kun yksin hiljentyy
ja jouluun syventyy.

Joulun tekee tähtönen,
kun katsot taivahalle
ja näet syvemmälle.
Joulun tekee lapsonen,
kun löydät hiljaisuuden
ja koet joulun uuden!

-Jouluenkeli-54

14672

 

 

Joulukuun 1. päivä vuonna 2006

 

 

 

Minun nimeni on Hipsu. Isäntäväki puhuu vain kotitontusta. Oikeastaan hekin tietävät, kuka olen, kun aina puhuvat, että kotitonttu taas hipsutteli nurkissa. Mutta he eivät tiedä tietävänsä. *tirsk*

 

Olen tässä miettinyt, että voisikohan minusta tulla joulutonttua? Että mitähän eroa meillä on? Minusta tuntuu, että joulutonttu tekee töitä vain kuukauden vuodessa. Pääsee kauhean helpolla. Minulla on töitä joka päivä. *huoh!*

 

En minä valita, olen itse valinnut kotitonttuilun. Tämänkin perheen mukana olen kulkenut jo kymmenessä muutossa. Eivät ole hennoneet minusta luopua ja aina muistuttavat viimeisen kuorman lähtiessä ovea aukipitäen, että tulepas nyt kotitonttu kyytiin, ettet jää kuormasta.

 

Tänä vuonna ajattelin kokeilla joulutonttuna oloa. En tiedä, miten se tehdään, mutta voinhan aina yrittää.

 

Emäntä hosuu puolelta toiselle. On hakenut kellarista isoja pahvilaatikoita. Kurkistin niihin ja siellä oli joulutavaroita. Ei nyt vielä ole joulu, mutta jotain hän etsii.

 

 

 

Kas, kas. Hän otti sieltä pienen kuusen ja laittoi sen eteisen peilin eteen seisomaan. Näyttää kauniilta ja peili heijastaa valoa moninkertaisesti. Siinä on pikkuinen tähti latvassa, oksilla pari palloa, enkeliä, tonttua ja lumiukkoa. Lameet roikkuvat oksilla kimaltaen pikkuisten värillisten kynttilöiden loisteessa. Hän kuuluu sanovan, että pikkujoulukuusen pitää olla iloinen ja värikäs, eikä hartaankaunis, kuten oikea joulukuusi. Mitä lie tarkoittaa. En noista joulujutuista niin ymmärrä. Vaikka nyt pitää olla koko ajan korvat höröllä, että oppisi. Siis jos aion joulutontuksi ruveta.

 

Joulukalenterit. Höh, mitä nekin ovat? Menenpä tutkimaan. Emäntä on laittanut seinään kuvia. Tuossa on iso joulukylä ja siinä numeroita. Ja enkeleitä toisessa. Mitähän nuo lumilyhdyt ovat? Nyt poika avaa yhden luukun joulukylästä. Ja emäntä kimaltavasta enkelikalenterista. Lumilyhtyä kuulema raaputetaan illalla. Hassua. Mutta ihmiset ovat hassuja, näin kotitontun näkökulmasta.

 

 

Sitä minä olen ihmetellyt, että miksi emäntä on laittanut jo viime kuussa pojan huoneeseen pyykkinarun, ostanut 12 paria sukkia ja ripustanut ne punaisilla pyykkipojilla narulle roikkumaan? Kun eivät ne ole märkiä, niin etteivät ne kuivumassa ole. Kävin kokeilemassa kerran.

 

Oh! Näissähän on jotain sisällä. No, nyt minä humpsahdin sukkaan. Sen siitä saa, kun on utelias. Mutta miksi narulla roikkuvissa sukissa on tavaroita?

 

Tässäpä minulla onkin täksi päiväksi mietittävää ja uutta opittavaa.

 

Terveisin

 

Hipsu

 

 

Joulukuun 2. päivä vuonna 2006

 

Hipsuttelen keittiöön. Täällä haisee ihan omituiselta. Hyih! Joku väkevä haju. Mitä ihmettä tuo emäntä oikein tekee?

 

Pöydällä on kulho, johon hän paloittelee hedelmiä. Nyt hän kaataa tuosta pullosta siihen kulhoon. *plup-plup-plup* Sekoittaa. Peittää muovikelmulla ja laittaa jääkaappiin. Sanoo naureskellen pojalle, että nyt hän laittoi ne hedelmäpalat juopumaan.

 

Kurkkaan tuonne pöydälle. Pullossa lukee "Cognac". Ja tuossa on joku leivontaohje. Jouluinen hedelmäkakku. Ai, emäntä aikoo leipoa. :)

 

...illemmalla....

 

Nyt emäntä on leiponut pitkiin vuokiin joitain kakkuja, joihin myös laitettiin sitä haisevaa nestettä. Se kuulema säilyttää kakut paremmin ja niistä tulee paremman makuisia. Niillä oli joku hassu nimi... mikäs se olikaan?... Ai niin, hiekkakakkuja. Hihhiii, ei niitä kyllä hiekasta tehty, minä katselin vieressä ja tarkistin asian.

 

Nyt taikinakulhossa sekoitetaan niitä juopuneita hedelmäpaloja. Vähän tätä ja tuota ja joukkoon ripaus sitä. Tuoksuu hyvältä! *nuuh* Tuonne se sujahti uuniin. Hipaisenpa vähän kielelläni tuosta kulhon reunasta. Eivät he huomaa minua, kun oikein pikaisesti pyrähdän... 

 

Aikovat leipoa pipareita. Ei vielä niitä joulupipareita... tai kyllä, mutta nyt tehdään kuulema kuusi ja reki. Emäntä osti kaupasta valmista taikinaa niihin, kun hänen oma taikinansa on siihen liian pehmeää. Kaupan taikinasta tehtyjä pipareita ei niin helposti kukaan syö, kun kaikki ovat tottuneet täällä niihin ihaniin pehmeisiin maukkaisiin omiin pipareihin. Että siksi se kuusi ja reki pysyvät koristeina helposti.

 

Ensin kaulitaan taikina ja otetaan ihan hirmuisolla tähtimuotilla kaksi piparia pellille ja laitetaan uuniin. Sitten tehdään kaksi vähän pienempää piparia ja taas kaksi pienempää niin kauan, että on noin 16-20 piparia. (Tai sitten voi ostaa valmiin kuusisetin.) Emäntä tekee itse. Kun piparit on paistettu ja ne ovat jäähtyneet, ne kootaan valkoiselle lautaselle. Se on muka lunta. Jokaisen piparin väliin laitetaan korotukseksi englantilaisia lakritsikonvehteja, myös sinne kuusen sisälle, ettei se painu kuopalle,  ja kuusi kootaan isoimmasta pienimpään, koristellaan valkoisella sokerikuorrutuksella ja pölysokerilla. Kuuseen voi laittaa hopeapalloja,  sydämiä ja tähtiä koristeiksi. Niitä kakunkoristeita. Sitten se on ihan kuin oikea kuusi.

Reen ohje löytyy täältä

 

  tai sen voi piirtää itse voipaperiin ja leikata kaavojen mukaan. Tuossa reessä minä voinkin sitten huilailla ja vetää päiväunia. Siinä tulee varmaan ihan jouluinen olokin.

 

Vaan mitähän joulutontun tehtäviin oikein kuuluu? Pitäisikö minun tehdä jotain sillä välin, kun nuo leipovat? Sen olen kuullut, että pitää tarkkailla kiltteyttä. Vaan mistä tiedän, mikä on tuhmuutta, kun olen nähnyt vain kiltteyttä? Täytyypä miettiä huomiseen..... 

 

Terveisin

Hipsu

 

5545

 

Joulukuun 3. päivä vuonna 2006

 

1. adventtisunnuntai

 

Nyt on sitten ensimmäinen adventti. Niitä on kuulema neljä. Emäntä laittoi oranssin, paperisen adventtitähden ikkunaan. Sanoi saaneensa sen joltain kiltiltä ihmiseltä, joka oli näiltä sivuilta lukenut, ettei hän ole semmoista löytänyt. Se oli oikein kiltisti tehty.

 

Tänään laitetaan valot ikkunoihin. Ne valaisevat tietä joululle. Kyllä täällä ainakin näkee, kun joka ikkunassa on valoja ja niitä on parvekkeella ja roikkuu katosta ja on pöydällä. Ja siinä pikkujoulukuusessa.

 

Harmi, ettei voi tehdä lumi- ja jäälyhtyjä. Niissä kynttilänvalo näyttäisi niiiiiin kauniilta pimeässä illassa ja yössä. Mutta jos me kaikki oikein kovasti toivomme, kenties enkelit aloittavat tyynysodan. Kun tyynyt repeävät, maassa sataa lunta.

 

Emäntä vääntelee radiota ja joka puolella lauletaan Hoosiannaa. Hänen on pakko kuulla se laulu monta kertaa päivän aikana. Illalla vielä jostain vesperistä kuuntelee ja sitten soittaa kasetilta. Kukahan se Anna on? Se Hoosin Anna, kun siitä niin paljon lauletaan? Vai onkohan se tonttu? En ole tavannut sen nimistä tonttua. Vaan jospa se onkin kirkkotonttu.... Kun kerran kirkoissa sitä Annaa lauletaan.

Puoliltaöin alkoi soida  Jouluradio

 

ja kerran tunnissa siellä huudellaan sen Hoosin Annan perään. Toivottavasti se löytyy, ettei enää huomennakin tarvi sitä kuulla...

 

Tänään laitetaan ensimmäiset joulukoristeet esille ihan luvan kanssa, sanoi emäntä pojalle. Kuulema perinteisiin kuuluu leipoa nyt joulutorttuja. Tässä talossa ei kyllä luumusosetta näy, kun he haluavat parempia torttuja. Mansikkaa ja hillaa ja aprikoosia. Joulutorttuja voi tehdä tähdiksi tai tuulihyrriksi tai vaikka puolikuuksi, kolmioksi ja pyöryläksi. Onkohan se joulu pelkkää leipomista? Ja mitä minun oikein pitäisi tehdä? Mistä löytäisin joulutontun, jolta voisin kysyä? Kun ei ole luntakaan enää, että näkisi jäljistä, missä ne tontut liikkuvat. Kotitonttuna minun tarvitsee vain katsoa isäntäväkeni perään, sammuttaa valoja, sulkea aukijääneitä ovia, pitää heistä huolta. Mutta joulutonttu... tekeekö se tonttu joulua vai onko avustaja ihmisten joulun tekemisessä vai mitä? *huoh*

 

Olohuoneen pöydällä on kullanvärisellä lautasella neljä punaista kynttilää. Tänään niistä poltetaan vain yhtä. Niillä kaikilla oli omat nimetkin. En oikein tahdo muistaa. Käynpä kurkkaamassa viime vuoden kalenterista. Joo, ne ovat toivo, rauha, rakkaus ja ilo. Eli nyt poltetaan toivon kynttilää.  Mutta jos se toivo palaa, onko sitten enää toivoa?

 

Voivoi, on tämä joulutonttuna olo outoa. Mahtaako minusta olla siihen? Minun täytyy varmaan mennä miettimään tuonne pöydälle joulutähden alle ja sieltä voin katsella, kun se toivon kynttilän liekki lepattaa. Katson, miten toivo palaa. Vai näkeekö sitä? Hmmmh, toivo palaa pois vaiko toivo palaa takaisin? *tirsk* Tämä suomenkieli on siitä hassua, että sama sana voi tarkoittaa kahta ihan erilaista asiaa.  

 

Mietiskelyterveisin

 

Hipsu

6229

 

 

Joulukuun 4. päivä vuonna 2006

 

Hohhoijaa. On alkanut uusi viikko. En kyllä saanut eilen selville, miten sen toivon kävi. Minä kun nukahdin sinne kukkasen alle.Hyasintti tuoksui vieressä ja sitä nuuhkiessa tuli mieleen kesä, kukkaset, perhoset ja tuoksuva tuuli.... Valkoista amaryllistä katsellessa taas valkoiset pumpulipilvet ja sitten sitä humpsahti uneen.

 

Tämän päivän puuhiin kuuluu jouluisten seinätaulujen esiin laitto. Emännällä on ihan kauhean paksu käärö paperisia ja kankaisia tauluja. Betoniseiniin laitetaan paperiset taulut sinitarralla kiinni ja kankaiset laitetaan semmoisilla hassuilla nupeilla, jotka ovat kuin kaapinoven nuppeja. Ja niitten pitää olla taulun väriin sopivia, sanoo emäntä. Siniset taulut laitetaan seinään sinisillä nupeilla. Eihän se nyt sovi, että ne punaisilla iskettäisiin kiinni. Eihän?

 

Mitähän mongerrusta noissa oikein on, kun en ymmärrä? Monessa taulussa lukee samalla tavoin, että God jul. Poika kysyi samaa ja emäntä kertoi hänelle, että kun hän pienenä asui kaukana Lapissa Ruotsin rajalla, heiltä käytiin naapurimaassa ostoksilla. Sieltä sai erilaisia joulukoristeita kuin Suomesta. Ja tietysti niissä luki hyvää joulua ruotsiksi. Sellaisia oli hänen lapsuuskodissaan ja siksi emäntä ei osaa kuvitella vieläkään muunlaisia seinätauluja kuin ruotsalaisia. Ei silti, mahdetaanko niitä Suomessa tehdäkään?

 

Nuokin taulut ovat aina samoissa huoneissa. On ruokatonttuja keittiöön, puunkantajatonttuja eteiseen, juna- ja pyörätonttuja lastenhuoneeseen, metsätonttuja makuuhuoneeseen, tupatonttuja olohuoneeseen ja mitä kaikkia niitä onkaan. Kynttilä- ja olkikoristekuvat ovat sohvan takana. Ne näyttävät ihan niiltä 60-luvun joulukorteilta. Ja ihan varmasti näin emännän tänä vuonna katselevan kaihoisana kasaa vanhanaikaisia joulukortteja, joita hän ei ole koskaan raskinut kellekään lähettää. Kun kukaan ei kuitenkaan tykkäisi niistä kuin hän. Lapsetkin sanoivat hänelle, että ne ovat ihan mummokortteja. Että älä ainakaan niitä kenellekään laita.

 

Vaan silti ne lapset käydessään kuitenkin tykkäävät, kun ympärillä ovat juuri ne kaikki "mummokoristeet", jotka ovat heidän jouluihinsa kuuluneet jo yli 20 vuotta.

 

Niin se on.... Vaan olisi se jo mukavaa tavata oikea joulutonttu ja kysyä, mitä he  tekevät näin joulun alla. Jossain laulussa lauletaan, että ne hiipivät ikkunoiden takana kurkkimassa. Mitä työtä se semmoinen muka on? Vakoilla nyt ihmisiä. Hyihyi! Eikö se ole väärin? Vai onko oikein tehdä väärin joulun alla? Pitääpä miettiä sitä tämä päivä. 

 

Terveisin

 

Hipsu

  6745

    

 

Joulukuun 5. päivä vuonna 2006

 

Tänään tuo emäntä on taitellut kaikki mahdolliset muovikassit kolmion muotoisiksi.   Hän löysi varastosta vanhan punaisen postilaatikon. Sinne hän työntää kolmiomaisia pusseja. Se on kohta täynnä.

 

Nyt hän nosti sen keittön työpöydälle nojaamaan seinään ja jättää kannen auki. Mitä ihmettä? Hän laittaa sinne joulukortteja! Ahaa, huijaa! Nyt kaikki luulevat hänen saaneen koko laatikollisen kortteja.

 

Hänen makuuhuoneensa kaapissa on isohko laatikko, jossa on jokaisen vuoden joulukortit erikseen nauhalla sidottuina. Niitä hän tuijottaa näin joulukuussa, lukee  ja muistelee. Monien lähettäjät ovat jo poissa, mutta heistä on jäljellä monta korttimuistoa.

 

Kun poika oli ekaluokalla, emäntä kertoi vanhempien sisarusten kouluajasta opettajalle. Että jokaisessa luokassa oli iso, joulupaperilla päällystetty pahvilaatikko, jonka kannessa oli reikä. Siihen lapset saivat tuoda joulukortteja toisilleen ja opettajille. Se avattiin luokan pikkujoulupäivänä ja kortit jaettiin. Mutta he muuttivat tänne isoon kaupunkiin, eikä täällä ehditä semmoisia tekemään. Eivät taida edes pikkujouluja viettää.  

 

Joka aamupäivä odotan eteisessä, että postipoika toisi postin. Kipitän äkkiä kurkistamaan postiluukusta, josko hänellä olisi joulutonttu mukanaan. Kai ne tontut nyt niitä kortteja kuljettavat? Kertovathan ne kortit yleensä heistä, joulutontuista. Vai kuuluuko se sittenkään joulutontun hommaan?

 

En ole onnistunut näkemään vielä yhtään joulutonttua. Missä kummassa ne oikein ovat?

 

Radiosta kuulin, että niitä olisi ikkunoiden takana kurkkimassa. Mutta miten ne tänne yläkerroksiin kiipeävät? Vai onko niillä siivet? Sitten siellä sanottiin, että Korvatunturin pajassa tehdään lahjoja. Onkohan siellä kolmivuorotyötä liukuhihnalla? Vaihtavatko tontut hommia keskenään, että kaikki saavat vuorollaan kurkkia ikkunoista tai tehdä lahjoja? Sitten on kirjuritonttuja ja viestitonttuja ja mitä lie. 

 

Jos lähettäisin kirjeen joulutontulle, kuka siihen vastaisi? Ja saisinko postitse vastauksen siihen, mitä joulutontun tehtäviin kuuluu? Taidanpa ryhtyä tuumasta toimeen, etsin kynän ja kirjoitan....

 

Kirjoitusterveisin

Hipsu

7222

Joulukuun 6. päivä vuonna 2006

Tänään tuntuu olevan jotenkin erilainen päivä. Ulkona liehuvat liput saloissa. Emäntäkin on pukeutunut kuin olisi juhliin menossa.

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

http://en.wikipedia.org/wiki/Maamme

Pöydällä on sinivalkoinen kukkakimppu ja kaksi kynttilää. Ja pojan tekemä pöytälippu.

Radiossa puhutaan vain vanhoista sodista, soitetaan marsseja, ollaan vakavia. Jos nyt on kerran Suomen syntymäpäivä, miksi ollaan niin vakavia? Eikö silloin pitäisi nauraa ja syödä kakkua ja iloita?

Minähän sanoin sen jo kerran aiemmin, ihmiset ovat outoja!

Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Jotain uutta tapahtuu. Emäntä kiipeää keittiöjakkaralle ja laittaa kattoon siniset ja hopeiset köynnökset. Ne on aina laitettu itsenäisyyspäivänä. Pikkuhiljaa koti muuttuu jouluiseksi.

Sain vastauksen Joulupukilta Korvatunturilta. Hän sanoi antavansa kirjeeni kirjuritonttujen vastattavaksi. En sitten tiedä, ehtivätkö he minulle vastaamaan.

Tänä iltana emäntä aikoo istua tietokoneen vieressä ja katsella kuvia Linnan juhlien puvuista. Ja kuuntelee samalla radiosta, kuinka melkein 2000 ihmistä kävelee ovista ja kättelee presidenttiä ja joku kertoo mitä kenelläkin on päällä ja kuka tulee kenenkin kanssa. Ja sitten siellä haastatellaan ihmisiä ja tanssitaan. Monta tuntia jotain noin tylsää. Vuodesta toiseen samat jutut. *huoh* Kyllä nuo ihmiset ovat TOSIomituisia. Ei kukaan tonttu tuommoista kestäisi kuunnella neljää tuntia. Ja sitten niitä samoja ihmisiä on jokainen lehti täynnä seuraavan viikon ajan.

Taidan mennä huushollin takimmaiseen nurkkaan nukkumaan ihan rauhassa, sillä kyllä tuo isäntäväki huolehtii nyt itse sen ajan kynttilöitten turvallisen palamisen ja muut jutut. Eihän tänään ole mitään tekemistä joulutontulle, edes tällaiselle harjoittelijalle. :) Jotenkin joulua ei tunnu tässä päivässä. On jotain juhlallista, muuta. Jospa huomenna sitten....

Terveisin

Hipsu

7312

 

Joulukuun 7. päivä vuonna 2006

 

Katselin ulos ikkunasta, että näkyisikö niitä tonttusia. Ei näkynyt kuin harakoita ja variksia naapurintontin roskiksen kimpussa. Kesällä täällä sirkuttaa ja tirskuu joka puolella, kun pääskyt lentää suhahtelevat katonrajan pesiinsä ja metsikössä pesivät linnut ruokkivat poikasiaan.

 

Nyt kuuluu iltaisin vain kauhea meteli, kun sadat naakat etsiytyvät pallomaisten pajujen oksille yöksi. Tai harakat tappelevat roskisherkuista.  

Syksyn tietää tulleen, kun parvekkeen kaiteelle ilmestyvät talitintit. Siinä ne katselevat ihmetellen, että tullako ovesta sisään vai etsiäkö siemeniä kukkaruukuista vai mitä tehdä. Pikkuhiljaa ne katoavat metsikön kätköihin.

Kun tulee joulu, pikkulinnut tulevat esiin jostain kuin taikaiskusta. Talojen pihoihin ilmestyy lyhteitä ja talipalloja ja taas kuuluu sirkutusta ja tirskahduksia. Minä tykkään eniten punatulkusta. Tietysti. Sillä kun on tontunpunaista yllään.

Mitähän tapahtuisi, jos veisi ulos piparitalon? Laittaisi sen täyteen siemeniä. Söisivätkö linnut pelkät siemenet vai popsisivatko talonkin saman tien? Onkohan kukaan kokeillut?

Aikanaan emäntä ruokki tipusia pihallaan pähkinämurskalla ja auringonkukansiemenillä. Vähän ajan kuluttua kaura tms. ei enää kelvannutkaan, kun piti olla vain parasta. Siivekkäät oppivat saamaan hyvää ja huonompi ei kelvannut. Vaikka sanotaan, että nälkäinen syö vaikka pikkukiviä, niin ei onnistunut. Ei, vaikka kuinka jätti pelkkää kauraa tarjolle. Silloin tipuset lensivät naapuripihoille herkuttelemaan kuin sanoen, että pidä kaurasi. *tirsk* On ne aikamoisia veijareita nekin.

Mutta saipahan emäntä komeita auringonkukkia monta ämpärillistä seuraavana kesänä. Kun osa siemenistä jäi syömättä ja hautautui kuorien alle.

Kunhan kaikki vain muistaisivat ruokkia tipusia joulun jälkeenkin. Ei se talvi ja ruoantarve jouluun lopu!

Taidan mennä ikkunaan katsomaan, näkyykö tonttuja. Tai edes tipusia.

Terveisin

Hipsu

7628 

 

Joulukuun 8. päivä vuonna 2006

Onkohan tuo emäntä nyt seonnut lopullisesti? Laittaa lattialle kymmeniä paperinpaloja, leikkaa, liimaa, piirtää, koristelee.

Ensin leikkasi vihreästä kartongista koristesaksilla palasia, taittoi kaksinkerroin, sitten piirsi jokaiseen reunat hopeakynällä. Leikkasi kymmeniä punaisia kolmioita ja valkoisia puolikuita. Pumpulipussikin tuossa odottaa.

Mutta nyt hän liimaa ne puolikuut paikoilleen lattialla kontaten paperilta toiselle. Ja nyt ne kolmiot. Hei, tuohan alkaa näyttää tontulta! Puolikuu on tontun naama ja se kolmio on pipolakki!

Nyt hän pyörittelee käsissään pumpulista pikkuruisia lumipalloja. Eikun ne ovatkin pipon tupsuja.

Tuossa ne tontut nyt kuivuvat. Emäntä plaraa runokirjaa ja etsii sopivaa runoa korttiin....Helisikö jossain tiuku, kilisikö kulkunen?...

Nyt kortit ovat kasana pöydällä ja jokaiseen tehdään tontunsilmät. Sitten vaihdetaan punaiseen kynään ja tehdään hymysuu.

Hopeakynällä kirjoitetaan runonpätkä ja toivotukset. Käsihän tuossa väsyy...

Vielä jouluiset kirjekuoret, joihin pitää kirjoittaa vastaanottajan tiedot. Osaan laitetaan kirje mukaan, toisiin valokuvia.

Vielä kortit kuoreen ja liimatarralla kirje kiinni. Sitten postimerkit paikoilleen, tarroja kuoren koristeeksi ja kasa pöydällä kasvaa.

Kohta koko korttiurakka on ohi. Liukuhihnatyötä.

Pian voi alkaa odotella joulukortteja ja saa katsoa, mitä uutta ihmiset ovat keksineet.

Emäntä huokaa pojalle, että nyt se on ohi. Vielä on siivoushommat ja sitten voikin vetäytyä hyvinansaitulle levolle. Kas, kun vierähti aikaa  tuossa korttishowssa. Huomenna kirjekuoret suhahtavat postilaatikkoon ja sitten vain jäädään odottamaan seuraavaa kertaa.

Minä kyllä tässä mietin sitäkin, että miten olisin voinut auttaa. Jos olisin tepastellut jossain maaliastiassa ja sitten tepsutellut jokaiseen korttiin reunat. Minun askelistani ne polut voisivat olla vähän vinksinvonksin, kun en osaa varmaan tikkusuoraan kävellä. Mutta olisi ainakin ollut erilaista. Toisaalta, olisinko jaksanut kävellä niiiiiin pitkään kuin olisi tarvittu, että jokaisessa kortissa olisi koristereunat?

Taisi sittenkin olla parasta, että olin hiljaa, enkä tehnyt muuta kuin katselin sivusta. :)

Tepsutteluterveisin

Hipsu

7974

 

Joulukuun 9. päivä vuonna 2006

On niin pimeää, että tekisi mieli vain nukkua. Mutta kun pitää miettiä niitä tontun tehtäviä. Kirjuritontut eivät ole vastanneet kirjeeseeni. Pitää itse yrittää keksiä vastaukset. On tämä sitten vaikeaa.

Tänään emäntä hakee kukkakaupasta annansilmän. Siitä on tullut uusi jouluperinne. Hänelle se on ystävyyden kukka. Sitä sanotaan myös joulubegoniaksi, jääkoivuksi ja pikkubegoniaksi.

Punaisista ja valkoisista kukista tuleekin oikein kaunis ja jouluinen asetelma. Nehän ovat jo itsessään kuin joulutonttu ja lumiukko.

Tämän perheen perinteisin kuuluu myös antaa nimipäiväkortti jokaisena nimipäivänä. Emäntä sai semmoisia jo lapsuuskodissaan, joten sitä perinnettä on jatkettu. Ja sen pitää olla kukkakortti. Vanhanaikainen.

Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan. Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Onkohan olemassa tontunkukkaa? Olisi mukavaa, jos meillekin olisi ihan oma kukka. Se olisi tietysti punainen ja sen kukka olisi kuin hiippalakki. Hmmmh, mikähän se voisi olla? Hyasintit ovat liian monimutkaisia. Niissä on niin paljon kukkia yhdessä varressa. Annansilmä on punainen, mutta se on aivan väärän muotoinen. Amaryllis? No se voisi nupussaan olla kuin hiippa, mutta kun se aukeaa, sehän on aivan kuin keijun hame. Ei, ei se voi olla amaryllis.

(Täällä tietoa joulukukista, eri vuosikymmeniltäkin.)

Joulutähti sojottaa joka suuntaan, eikä tontunlakki sitä tee. Atsalea? Ei, ei! Tulilatva? Ei käy sekään.

No nyt minä sen keksin! Sehän on tietysti tulppaani! Punainen on tontunmyssy ja keltainen on kynttilänliekki.

No niin, nyt on virallisen epävirallinen koti-, eikun siis joulutonttujen kukka nimetty.

Mitähän puuhaa tälle päivälle keksisi? Ulkona sataa, tuulee ja on pimeää. Joulupukin on pakko tulla tänä vuonna helikopterilla, sillä lunta ei näy mailla halmeilla.

Lähdenpä tästä tarkastuskierrokselleni ja katson, löytyykö mistään tontunkukkia.

Kukallisin terveisin

Hipsu

    8297

 

Joulukuun 10. päivä vuonna 2006

On toinen adventti ja tänään poltetaan kahta kynttilää. Mutta nyt en kyllä aio katsella niitä liekkejä, etten taas nukahda kesken kaiken! Pöydälle on tosin ilmestynyt lisää kukkia. Vaaleanpunainen joulutähti, kun sininen hyasintti lopetti kukintansa. Se on tuoksuton. Niin etten uneksisi kesäkukista, mutta kumminkaan en ota riskiä, että nukahtaisin.

Emäntä sanoi, että tänään on aika ottaa pikkuruinen jouluseimi esille. Onhan se jo aika kulahtanut. Katosta hileet hiipuvat vuosi vuodelta ja tähti on kadonnut aikoja sitten tallin katolta. Mutta sillä on oma paikkansa. Se on yhä ostorasiassaan, mukana Suvituulen hintalappu 14,90 mk.

Onhan emäntä yrittänyt etsiä isompaa ja parempaa kaupoista ja kirppareilta, muttei mikään ole ollut tarpeeksi hyvä. Tai muuten kelvannut. Kun sen pitää olla juuri "oikea".

Mikäs täällä kilisee? Ahaa, emäntä on sytyttänyt kynttilät enkelikelloon. Entisinä aikoina se kilisi pöydässä lasten synttäreinä, kun siinä on mukana karusellikuviotkin. Välillä oli pitkiä aikoja, ettei sopivia kynttilöitä saanut mistään, joten sitä ei käytetty.

Kalentereita on tehty kauan telkkarissakin... Ja täällä (Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011) on pari askarteluohjetta vanhaan malliin. Noita punatulkkuja emäntä kai aikoo tehdä ihan nostalgian vuoksi tänä jouluna.

Tonttusia ei ole näkynyt, kuin maa olisi ne niellyt. Eikä kirjuritontuista kukaan ole vastannut. Joulutontuilla on kai kiire... Mutta kun en tiedä, mitä niiden touhuihin kuuluu, tyydyn seuraamaan sivusta isäntäperheen jouluvalmisteluja. Tosin nekin menevät sitä vanhaa totuttua latua.

Nyt minun on taas aika lähteä tarkkailukierrokselleni ja katsoa, että kaikki on kunnossa.

Terveisin

Hipsu

8521

 

Joulukuun 11. päivä vuonna 2006

Joka paikka on täynnä lankoja ja taas lankoja. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Emäntä näköjään tekee inventaariota. Etsii lankojen joukosta valmiita töitä. Osa niistä on päättelemättä ja kaikki pitäisi saada valmiiksi. Hih, kyllä näissä setvimistä onkin, kun on kaksi suurta pajuarkkua täynnä lankoja ja valmiita tai puolivalmiita töitä. Kaikki pitää järjestää, että löytää oikeat lahjat kullekin.

Viime aikoina hän on tehnyt kaikkein pehmeimmistä langoista ponchoja, kolmiohuiveja ja kaulaliinoja. Tuossa on säärystimiä ja villasukkia monta kassillista.

Olohuoneessa on pajukori, jossa on virkkuutöitä ja parikymmentä liinaa. Kirjahyllyn reunassa notkuu muutama pipo ja pöydän alla sukankudin. Kyllä tässä siivousta tarvitaankin ennen joulua!

Vaan nyt sitten etsitään tonttulankoja. Pöydällä on joku ohje. Mitähän siinä lukee? Näin: Leikkaa valkoisesta kartongista 10-senttinen ympyrä ja tee sen kehään 23 reikää rei´ittäjällä. Leikkaa valkoisesta villalangasta kymmenen 22 sentin pätkää. Taita jokainen lanka yksitellen kaksinkerroin, pujota taittopäätä vähän reiästä läpi, pujota langanpäät lenkistä ja kiristä. Tontun parta tulee kymmenestä langasta. Sitten tehdään myssy. Leikkaa kolmetoista 50 sentin pätkää ja pujottele ne rei´istä samalla tavoin kuin äsken teit parralle. Sido langat päästään lyhyellä langanpätkällä tupsuksi. Piirrä tontulle silmät ja suu ja niin tonttu onkin valmis.

Sitten niitä punatulkkuja. Eilen oli jo yksi ohje...

Ja kun emäntä oikein innostuu, alkaa syntyä vaikka mitä. Tämmöisiä enkeleitäkin. Lisää ja lisää.

Sitten minun onkin aika mennä penkomaan villalankakeriä. Kun hyppään sinne pehmeään, kukaan ei löydä minua. :) Pompsis! Humpsis! Kylläpä on pehmeää, kuin lunta. Tämä onkin hyvä piilopaikka tai nukkumapaikka. Pehmeä ja lämmin. Jospa pujahdan sukkaan nukkumaan. Ai mutta, olisiko minulle jotain hommaa joulutonttuna? Hmmm, kun vielä en ole oikeaa tonttua nähnyt, joka olisi kertonut, mitä pitää tehdä, niin nyt voinkin vielä päättää ihan itse. Siispä nukkumaan!

Unisin terveisin

Hipsu

8755

 

Joulukuun 12. päivä vuonna 2006

Nyt on joka huoneessa jouluverhot paikoillaan. Ja valot koristamassa niitä. Ikkunan välissä vilistävät tontut ja yhdessä lentävät enkelit. Pukki matkaa reellä, lumiukko vilkuttaa, tähdet kimaltavat ja loistavat.

Vuosien varrella on ehtinyt nähdä monenmoista verhoa ja koristetta. Mm. 80-luvun alussa isäntäväellä oli metrinen puhallettava pukki. Kävin aina välillä kaatamassa sen. *tirsk*

 

Lasten leluja oli mukavaa käynnistää, kun he eivät niillä leikkineet. Täytyyhän tontunkin saada leikkiä.

Emäntä laittoi tonttuliinan pöydälle. Niitäkin on kertynyt erilaisia. Yritän aina arvailla, minkä liinan he valitsevat minäkin vuonna. Tonttuja, lumiukkoja, joulutähtiä vaiko marja- tai -koristeoksia. Kun heillä on ollut aikanaan piiiitkä pirtinpöytä, liinat on leikattu kahdeksi ja kun nyt on pyöreä pöytä, tarvitaan vähän kekseliäisyyttä, että saa ne sopimaan. Nytkin liina on taitettu kahtia ja se roikkuu kunnolla vain siltä reunalta, joka näkyy ovelle. Eihän sieltä ikkunan ja patterin välistä kukaan muu näe asiaa kuin minä. :) Mutta minä olenkin tarpeeksi pieni menemään minne vain.

 

Olohuoneen pöytä peittyy kokonaan liinan alle, joten voin mennä sinne alahyllylle koska vaan piiloon nukkumaan tai muuten vain salaa oleilemaan.

 

Sitten yö- ja kukkapöydillä on lasten koulussa ja kerhossa itse tekemiä liinoja, joissa on sydämiä, tonttuja tai piparkakkuja. Paina sinäkin oma joululiina: 

 

Leikkaa säkkikankaasta sopivan kokoinen neliön muotoinen pala.
Hapsuta liinan reunat.
Ompele reunat yliluottelupistoilla, esimerkiksi joulunpunaisella langalla.
Paina kangasväreillä ja sopivalla leimasimella liinan reunoihin kuvat. Leimasinta ei ole pakko käyttää, vaan kangasvärejä voi käyttää sormivärienkin tapaan ja piirtää kuvia. Kangasvärin kuivuttua silitä kuvat varovasti, jotta väri jää kiinni. Lue huolellisesti värin oma ohje!

Nykyisin saa jouluisia kynnysmattojakin. Emäntä osti kaksi ja arvatkaa missä ne ovat kesäisin? Parvekkeella. Hän sanoi, että turhaa hyviä mattoja on käyttää vain pari viikkoa vuodessa. Ja kun ne siten kuluvat loppuun nopeammin, saa pian ostaa uudet. Aika ovelaa...

Ulkona sataa aina vain. Vettä. ..tiptiptip... Joulukuu kohta puolivälissä, eikä lunta näy! Pitäisiköhän meidän kotitonttujen ja muidenkin aloittaa kunnon lumisadetanssi?

 

miettii

Hipsu

9106

Joulukuun 13. päivä vuonna 2006

Tänään on Lucianpäivä, sanoi emäntä. Ja hänen uuden elämänsä 6-vuotispäivä. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Ei pieni tonttu kaikkea ymmärrä ihmisten elämästä.

Lucia on tulossa jo suomenkielistenkin joulunodotukseen. Mikäpä siinä, kaunishan tuo on kynttilät kutreillaan tähtipoikineen, lauluineen ja kulkueineen. Tuo valoa tähän pimeään ja mustaan joulukuuhun.

Miten ihmeessä ne kynttilät pysyvät palamassa ulkona? Ovatkohan ne taikakynttilöitä? Ja miksei mukana ole yhtään tonttua? Jos se kerran liittyy jouluaikaan, eikö silloin pitäisi olla edes yksi tonttu mukana?

Ja sitten ne lussekatit, ovatko ne kissoja? Eivätkös katit ole kissoja? Emäntä aikoo tehdä Eetvartti-enon muistoksi saframipullaa. Sitä ei tehdäkään muulloin.

 

Meidän saframipullat (Lussekatter)

 

50 g hiivaa
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
2 dl öljyä tai maidotonta margariinia
5 dl Oatly kaurajuomaa (37 ºC)
800 g (n. 15 dl) vehnäjauhoja
1-2 pss (pss 0,5 g) sahramia (maun mukaan)
2 rusinaa / pulla

 

Murenna hiiva astiaan ja lisää sokeri. Sulata ne yhteen. Lisää suola, öljy ja kaurajuoma, sahrami ja lopuksi jauhot. Vaivaa taikina niin että se irtoaa astian reunoista. Kohota peitettynä n. 40 min.

 

Vaivaa taikina sileäksi, jaa kahteen osaan, pyöritä tangoiksi ja leikkaa kumpikin tanko 12 palaksi, pyöritä palat n. 20 cm:n tangoiksi ja muotoile kahdeksikon muotoon, paina rusinat lopuksi pyörylöiden keskelle.

Kohota vielä 30 min leivinliinalla peitettynä. Voitele pullat kahvilla ja paista n. 225 asteessa suunnilleen 10 min.

Täällä alkaa olla jo aika jouluista. Siis koristelun puolesta. Mutta jotain puuttuu, jollei ulkona ole valkoinen joulu. Kuluu paljon kynttilöitä, jos yrittää saada aikaan saman valkeuden kuin lumi. Emäntä uhkaa peittää kaikki ikkunat joululumella. Siis sillä, jota suihkutetaan pullosta. Että kun ikkunat näyttävät lumisilta, voi kuvitella, että ulkonakin on. :) Ovathan he ennenkin viettäneet mustaa joulua. Silloin pidettiin kaihtimet alhaalla ja kuviteltiin, ettei ulkona ole mustaa ja vesisadetta ja kura roisku ja ole monta astetta plussaa. Onnistuuhan se niin kauan kuin ei avaa ulko-ovea.

Nyt minun täytyy lähteä katsomaan, ettei missään majaile ylimääräisiä katteja.

Terveisin

Hipsu

9311

Joulukuun 14. päivä vuonna 2006

Onpas tuossa tonttuja! Emäntä on tehnyt pitkän senkin päälle tonttukylän. Siinä on kuusia ja monenmoista tonttua. Ja joulupukki; se on tosivanha lyhty, johon voi vaihtaa joko joulukuusen tai pukin koristeeksi. Kun lamppu lämpenee, se alkaa vilkkua. Se on 40 vuotta vanha jo. Osa tontuistakin on arvokkaassa 20 vuoden iässä, kun siinä on lasten kerhossa tekemiä tonttuja. Pullero tonttu laskee jäätelötikkusuksilla. On oksasta sahattuja tonttuja, munakennotonttuja, langasta ja tupsuista tehtyjä. Ja Käpytonttuja! Toimimaton linkki poistettu 21.09.2011

Emäntä rakastaa käpyjä. Mitä isompia, sen parempi. Vuosia sitten he keräsivät kävyn tai pari kulkiessaan yhden koulun ohi. Sen nurmikolla oli aina isoja sembramännyn käpyjä. Nyt niitä on iso kassillinen. Ja ne on tuotu parvekkeelle, että niistä tänä vuonna muistetaan tehdä käpytonttuja. Käpyjä voi myös suihkuttaa maalilla valkoisiksi, kullan- tai hopeanväriseksi tai vaikka koristella kimalleliimalla. Kultakävyt ovat aika nättejä joko kuusessa, kranssissa, kukka-asetelmassa tai vaikka parvekeruukussa vihreissä oksissa koristeena.

Kaikki alkoi varmaan jo lapsuudesta, kun emäntä teki käpylehmiä kesäisin. Mutta sembramännynkäpyihin hän hurahti joskus 80-luvun puolivälissä, kun sai silloiselta hoitolapseltaan joululahjaksi ison kävyn, jossa oli punaisia joulutähtiä koristeena ja pitkä samettinauha ripustamiseen. Näkyy se nytkin roikkuvan keinutuolin lähellä.   Sivukaupalla käpyaskartelua. Tuo linkki oli vuosia sitten jossain joulukalenterissa näillä sivuilla, mutta ainahan niitä tarvitaan. Siis ainakin, jos on yhtä "käpyhurahtanut" kuin emäntä.

Parvekkeen ovi kävi ja käpykassi pääsi sisälle lämpenemään, että suomut aukeavat. Äänistä päätellen kuumaliimapistoolia etsitään ja punaista huopaa tontunlakeiksi.

Emäntä näki jossain käpykortin ja miettii nyt kuumeisesti, miten se oli tehty. Todennäköisesti painettu isolla kävyllä, mutta miten? Se sopisi hyvin itsetehdyn kortin aiheeksi, kun ei tarvitsisi leikata koko ajan. Kun hänen kätensä eivät oikein enää jaksa sellaista. Mutta onhan hänellä vuosi aikaa selvittää käpykortin salaisuus. Siis jos aikoo ensi jouluksi niitä tehdä.

Taidan mennä seisomaan tuonne tonttukylään. Huomaakohan kukaan, että yksi tontuista onkin elävä? *tirsk*

Hihitellen, terveisin

Hipsu

9590

Joulukuun 15. päivä vuonna 2006

Keittiössä oli kranssi, jossa oli lumiukko ja enkeli. Tottakai menin siihen keskelle katsomaan, miltä maisemat sieltä näyttävät. Kun emäntä tuli hakemaan sitä viedäkseen sen ulko-oveen, kipitin äkkiä piiloon. Olisin jäänyt oven taa, jos olisin vielä istunut siinä. Kun kerran olen kotitonttu, en koskaan lähde pois kodista. Paitsi kun muutetaan. Enkä siis osaa kulkea avaimenrei´istä tai ovien läpi, kuten jotkut tontut tekevät. No, postiluukusta voisin kulkea...

Joulutarvikelaatikossa oli monta valmista kranssia. Muovisia puolukoita, värikkäitä tilpehöörejä, käpyjä, joulukelloja ja mitä kaikkea siellä olikaan. Sitten emännällä on kaksi meriheinäistä puolikaarta ja kaksi pajukranssia, joihin vaihdetaan yhtenään tavaroita ja rusetteja ja muuta. Ai niin, juurihan tällä viikolla kauppareissulla matkaan tarttui uusi meriheinäkranssi. Se pääsee tänä jouluna eka kertaa oveen punakultaisin koristein ja rusetein.

Olisi varmaan kaunis sellainen kranssi ovessa, jossa olisi kukkia, siis ihan oikeita. Vaan eivät ne kauaa pysyisi hyvinä. Paitsi jos ovat kuivakukkia. Voi siihen laittaa omenoitakin! Tavallisestakin kranssista saa jouluisen, kun laittaa siihen meitä tonttuja istumaan tai ison punaisen rusetin.

Vaan oletteko koskaan nähneet tilkkukranssia? Emäntä teki niitä joskus päiväkodin myyjäisiin. Harkkosaksilla leikataan pieniä 5x5 cm:n  kokoisia neliöitä vihreistä kankaista ja muutama punaisesta. Sitten ne pistellään styrox-kranssiin vieriviereen puutikulla, kunhan se keskikohta on kasteltu ensin liimassa. Niin se tilkku jää kiinni. Ja ne punaiset tilkut ovat sitten siellä välissä kuin marjoja. Kaukaa katsoen se on aivan havu-marjakranssin näköinen.

Kranssiin voi laittaa käpyjä, enkeleitä, marjoja, kukkia, kuivakukkia, hedelmiä, tonttuja, tähtiä, pipareita, mausteita, heiniä, oksia, pikkupaketteja, höyheniä, leluja, koristeita, nauhoja, lankaa, valoja ja vaikka mitä!

Huhhuijaa, alkaa jo väsyttää tämä kransseilu. Taidan mennä lepäämään johonkin niistä. Muistapa ohimennessäsi katsella, josko näet minut jonkun ovikranssissa lepäilemässä. Jos tulet oikein lähelle, voit vaikka kuulla minun laulavan tai.... no, kuorsaavan. ;)

Terveisin

Hipsu

6870

Joulukuun 16. päivä vuonna 2006

Tohina se vaan kiihtyy. Emäntä kävi kellarissa hakemassa laatikon, jossa on laatikoita. Juu-u, tosi se on. Hän kun kerää vuoden aikana kaikki sellaiset pienet ja söpöt laatikot talteen, joihin voi pakata lahjoja.

Muistuupa mieleen sekin kerta, kun joulupaketista löytyi laatikko ja sen sisältä laatikko ja sen sisältä laatikko ja sen.... En enää muista, montako laatikkoa niitä oli, mutta monta. Tuommoista joulujekkua ei voisikaan tehdä ihan kenelle vain, koska kaikkien huumorintaju ei kestäisi. ;)

Tänä vuonna emäntä etsi punaista sellofaania. Olisi pakannut kaikki sellaiseen. Vaan ei mistään löytänyt. Ties vaikkei sellaista olekaan. Hän kun saa aina ihmeellisiä ajatuksia ja päähänpistoja. Taitaa olla vähän tonttujen sukua.....

Minusta tuo paperin rapina, teippirullan suhahdukset, saksien vingahdukset lahjanarua kiemuralle vedettäessä kuulostavat mukavilta. Ihan joululta. Tänään kuulin radiosta laulun, jossa sanottiin kuinka kaikki alkaa näyttää joululta. Mutta voihan kaikki myös kuulostaa joululta. Eikö voikin? Ainakin tontun korvaan.

Saa nähdä, millainen joulumuoti tänä vuonna on. Kun joskus on vanhahtavia papereita, joskus leikkisiä, joskus yksinkertaisia. Tuleekohan sekin vanha tyyli joskus takaisin, että paperi on ruskeaa voimapaperia, ympärillä paperinarua ja punaista on vain sinettilakka? Sitä minä mietin, että miksi ne lahjat kääritään kauniisiin paketteihin, kun ne paperit kuitenkin revitään pois? Katsooko kukaan, että oi, onpas kaunis paketti? Jouluaattona kuusen tienoilla on paperivuori.

Lahja voi olla myös erilainen. Toimimaton linkki poistettu 22.09.2011

Minä taidankin lähteä tästä. Kun emäntä paketoi lahjoja, minä kiikun ja keinun niissä kiemuraisissa lahjanaruissa, että viuhhhh, vauhhhh.... Kopsis! Tipahdin lattialle. Mutta ei se mitään, kiipeän uudelleen ja aloitan alusta. Eihän pikkuinen kotitonttu, siis joulutonttuharjoittelija, anna periksi!

Pakkausterveisin

Hipsu

10138

Joulukuun 17. päivä vuonna 2006

Nyt on kolmas adventtisunnuntai. Saamme siis nauttia kolmen kynttilän valosta ja liekkien leikeistä. Mutta ollaan sitten varovaisia tulen kanssa, jookos?

Emäntä kaipasi parvekkeelle kuusiaihiota, johon voisi laittaa valoja. Mietti ja mietti, miten sen toteuttaisi. Ja sitten se tehtiin ihan salaa. Mentiin lähimetsään, jossa oli kaadettu risuja. Sieltä hän otti muutamia suorimpia oksia mukaansa miettien, ettei se voi olla kauhean väärin. Koska ne pajut oli karsittu ja jätetty sinne. Kotona sitten laittoi ne parvekkeen isoon kukkaruukkuun pystyyn ja taivutti niin, että sai sidottua narulla latvat yhteen.

Siihen kun laitettiin havuköynnöksiä kiemurtelemaan ja niihin valot, se näytti ihan oikealta joulukuuselta.

Kukkien tukikepit varmaan ajaisivat saman asian, muttei niitä löytynyt tähän hätään tarpeeksi. Kun emännällä on noita kukkia sen verran, joihin niitä tarvitaan. Ei kannata kaataa köynnöskukkia sen takia. :)

Joulukuusien myyntipaikoiltakin saisi irtonaisia oksia, joita voisi laittaa pystyyn kukkaruukkuun. Saisi minikuusia.

Joulun koristeita voi tehdä itse. Emäntä surffaa netissä ja nappaa idean sieltä ja toisen tuolta. Kun ei kieliä ymmärrä, voi joskus löytää sivuja, joiden kuvista jo näkee miten ne tehdään.Tai sitten tekee itse vähän sinne päin ja saa uusia oivalluksia. Ei kaiken tarvitse aina mennä prikulleen. Muuten kaikki näyttäisivät aina samanlaisilta, eikä se olisi kivaa.

Emäntä tykkää sellaisista katossa pidettävistä muhkeista ja värikkäistä köynnöksistä. Hänen lapsuudessaan niitä tuotiin joulun alla Ruotsista. Ensin ne olivat erivärisistä papareista leikattuja ja toisiinsa liimattuja, sittemmin foliota. Mutta kaikkein mukavimmat ovat semmoiset ohuet spiraalimaisesti taivutetut foliosuikaleet, jotka laitetaan nastalla kattoon seinän viereen ja ilmavirta pyörittää niitä. Lapsena hän sanoi niitä poranteriksi ja sen näköisiä ne ovatkin.

Emäntä joskus ihmettelee, miksi nuo köynnökset välillä tippuvat alas toisesta päästä. Älkää kertoko hänelle, että minähän se siellä pompin, hypin, keinun, juoksen ja temppuilen. Joskus oikein riehaannun, kun ne ovat niin pehmeitä ja kivoja. Silloin voi tapahtua ´vahinkoja`. Mutta pidetään se meidän välisenä salaisuutena. Muuten hän jättää ensi jouluna ne laittamatta ja missä minä sitten juoksisin ja keinuisin?

Nytkin tuolla eteisessä on niin herkullisen värikäs köynnös, jossa on rusetteja ja pukkeja... menen vähän voimistelemaan. Älkää sitten kertoko hänelle. Ettehän?

Terveisin

Hipsu

10328

Joulukuun 18. päivä vuonna 2006

Voi kun täällä tuoksuu hyvältä! Mitä ihmettä tämä on? Pöydällä on iso punainen kulho, jossa on päällä pyyheliina. Nostanpa vähän reunasta ja kurkkaan. Jotain ruskeaa.... tahmeaa... tuoksuvaa... Uskaltaiskohan? *pälyilee ympärilleen* Nam, maiskis! Jotain hyvää. Hei, tämä taitaa olla piparitaikinaa!

Emäntä siis sittenkin teki taikinan, kun eilen puhui, että kohta sen voi tehdä. Kun jouluun on sen verran vähän aikaa, ettei sitä kaikkea ehditä syödä. Ehditä syödä taikinaa? Mitä kummaa? Eikö sitä paistetakaan tähdiksi, possuiksi ja muiksi kuvioiksi?

Jopas on kummaa touhua. Mutta, mmmmm.. on tämä hyvää. Ei ihme, jos tätä syödään jo ennen paistamista. *slurps* Huih, nyt piiloon. Emäntä ja poika tulevat leipomaan. Levittävät valkoista jauhoa pöydälle ja pyörittävät jollakin puisella putkilolla taikinan ohueksi levyksi. Nyt sitten painavat niillä possunkuvilla jälkiä taikinaan. Noin monta possua! On siinä piparisikala. Tähtiä, kukkia, sydämiä, ukkoja, akkoja.... Monta pellillistä hyvää.

...Myöhemmin....

Nyt ne on paistettu. Ne ovat iiiiisossa savivadissa limittäin ja lomittain. Muutama oikein kaunis pipari on laitettu pöydälle ja niihin puristetaan putkilosta valkoista ja punaista, sinistä ja vihreää väritahnaa. Sitten vielä laitetaan karkkeja ja nonparelleja koristeiksi. Ne jätettiin pöydälle kuivumaan, kuulin sanottavan. Pitäisikö vähän maistaa tuosta reunasta? Siinä on jotain punaista. Hyh, onpa tahmeaa. Mutta se maistuu... sokerilta! *nams* Parasta juosta muualle. Näkevät vielä. Vaikka kai he ihmettelevät, kenen hampaanjäljet tuossa piparissa on. Mutta sehän voi olla vaikka piparihiiren syytä. ;) En minä ainakaan......

Maassa on jotain valkoista, lunta, ja on vähän pakkasta. Kuuluvat toivovan, että ehtisi sataa paljon lunta parin päivän päästä. Ei ole tonttusia näkynyt, ei jälkeäkään. Eivätkä kirjuritontut minulle vastanneet. Mutta kai tämä piparinmaistaminen nyt kuului joulutonttujen tehtäviin? Mistäs sitä muuten tietäisi, että taikina onnistui ja piparit maistuvat hyviltä, jollei niitä maista? Minusta se kuuluu joulutontulle. Eikös vain?

Ei makeaa mahan täydeltä, emäntä aina varottaa poikaa. Menenkin tästä tuonne piparirekeen lepäilemään. Pikkuisen tontun massu tulee niin äkkiä täyteen piparin maistamisesta. On aika levätä ennen uusia touhuja.

Makoisin terveisin

Hipsu

10512

Joulukuun 19. päivä vuonna 2006

Jotain tähtiä tuolla nyt tehdään. Vai ovatko ne tuulimyllyjä? Tortuiksi sanovat. Kummaa, miten sellaisesta neliöstä voi tulla tuollainen tähtihäkkyrä.

Nyt niiden päälle pölytetään jotain valkoista. Ihan kuin sataisi lunta. Emäntä aikoo kokeilla jotain uutta. Laittaa vaaleanpunaista pölyä mansikkatähtitorttujen päälle.

Emäntä alkoi askarrella. Kun löysi leivinpaperilaatikosta kakkupapereita. Nyt syntyy enkeleitä ihan liukuhihnalta. Mihin ihmeeseen nuokin laitetaan? Jospa hän vie ne jonkun toisen kuuseen....

Nyt hän alkoi kirjoittaa listaa. Ja toistakin. Toiseen kirjoittaa eri päivät tästä päivästä tapaninpäivään ja sitten kirjoittaa siihen, mitä minäkin päivänä syödään. Siis ruokalistaa tekee. Toiseen hän kirjoittaa ne tarvikkeet, jotka pitää kaupasta tuoda. Kuuluu sanovan, ettei hän mene jonoihin seisomaan, vaan hakee jo nyt kaiken valmiiksi.

Onneksi kauppa on lähellä, eikä hänen tarvi niitä kaukaa kantaa. Jospa hyppäisin hänen reppuunsa ja lähtisin mukaan katsomaan maailmaa. Kenties sieltä löytäisin vihdoin edes yhden joulutontun, joka kertoisi, mitä he oikein tekevät. Minusta alkaa tuntua, että ne kaikki ovat yhtä salaisia kuin agentit. Kuulin radiosta laulun ja siinäkin sanottiin, että tonttu Torvinen on salainen ja pukin tärkein alainen...

Tuo joulutonttuasia on varmaan ihan Joulumaan salaisuus. Muuten joku olisi vastannut tiedusteluuni tai jossain näkyisi joku tonttunen. Vai onko kotitontulla erilaiset silmät, ettei hän näe muita tonttuja? Vai pitääkö niitä tihrustaa salaa pimeällä ikkunoista? Vai tietävätkö joulutontut, että olen täällä ja siksi pysyvät piilossa?

Tuumiskeluterveisin

Hipsu

10819

Joulukuun 20. päivä vuonna 2006

Nyt on tuoksua tulvillaan koko koti! Kaikenvärisiä hyasintteja, tulppaaneita, joulutähtiä, tasetteja, kynttilöitä, rusetteja, multaa, koreja yms. Aiotaanko tänne perustaa kukkakauppa?

Emäntä rakastaa kukkia ja niitä pitää jouluna olla joka puolella. Eteisen pöydälle hän tekee hyasinttikimpun. Valkoiset hörselöt ja kimaltavat huurreoksat ovat koristeina. Keittiössä on kori, jossa on joku valesypressi (on siinäkin nimi!), pieni joulutähti ja tulilatva. Sitten on joitain kauhean teräväkärkisiä hilekoristeltuja oksia, joita pitää tontunkin varoa. Se kun pistää ja viiltää kipeästi. Korissa istuu koristetonttuja ja sangassa on iiiiiso rusetti.

Sänkynsä viereen hän ottaa pikkukorin, jossa on sininen hyasintti (kun se tuoksuu eniten), tulppaaneja, kimalleoksa ja rusetti. Pojan huoneeseen sai viedä vain joulutähden ilman krumeluureja. Olohuoneen pöydällä on isoon kulhoon tehty asetelma. Siinä on koristeina pitkiä, ohuita kynttilöitä, joita emäntä osti varmaan 20 vuotta sitten varastoonkin. Vielä niitä on keittiön yläkaapissa. Ei hän niitä joka vuosi polta, pitää koristeina vain ja käyttää uudelleen.

Yleensä hän laittaa myös viherkasvejaan "täytteeksi". Kun ei enää ole pieniä lapsia talossa, ei tarvitse varoa, vaan voi ottaa kaikkia kukkia.

Yhdelle tarjottimelle on kerätty hassuja kynttilöitä Omenoita, ruusuja, lehtiä. Tietenkin joulunvärisiä. Ne täytyy pitää kaukana toisistaan, jos aikoo polttaa niitä. Ennen emäntä säilytti kaikki kauniit kynttilät, eikä raskinut polttaa ollenkaan, mutta nyt hän on oppinut jo, että polttamista varten ne ovat. Ainahan saa uusia. Ja mihin ne uudet mahtuisivat, jos joka paikka olisi täynnä vanhoja?

Ulkona on vain ihan pikkuisen lunta. Ei taideta tänä vuonna nähdä lumi- tai jäälyhtyjä kuin kuvissa.

Eilen emäntä löysi ihan hulvattoman hauskan joulukalenterin netistä. Nauroi niin, että vesi valui silmistä. Tämä pitää kuulla. :) Toimimaton linkki poistettu 28.10.2012

Kun hän katseli tipusten lentoa pihalla, hän mietti, miksei meillä ole kardinaalilintua. Kun se olisi niin kauniin punainen. Sopisi hyvin joululinnuksi. Yrittihän tuo etsiä siitä tietoa, että menestyisikö se täällä, muttei löytänyt. Mutta kun se on aina kuvissa lumen ja jään keskellä, luulisi sen voivan elää Suomessakin. Miksei sitä siis ole täällä? Kyllä hän varmaan sen tiedon jostain etsii... Muuten se jää vaivaamaan.

Terveisin

Hipsu

11133

Joulukuun 21. päivä vuonna 2006

 

Jippiii! Nyt alkoivat onnen päivät. Kuusi tuotiin sisään ja minulla riittää juoksu- ja pomppupaikkoja. Oksat olivat vähän lituskaisia ja menivät pitkin vartta. Mutta ymmärtäähän sen, kun se on seisonut melkein vuoden pussilakanan sisällä kellarin nurkassa, naruilla sidottuna, tiukkana pakettina. Emäntä väänteli ja käänteli koko päivän oksia oikeisiin asentoihin. Ja sitten alkoi koristelu. Nyt on kuusi täynnä palloja, kelloja, enkeleitä, poroja, tonttuja, sydämiä, paketteja, punoksia.

 

Tänä vuonna kaikki on punaista ja kultaa. Niin kuusenkoristeetkin. Enimmäkseen palloja. Niitä on yksi,kaksi, kolme....ainakin 61! On kiiltävää, mattaa ja hienon röpelöistä. Siellä on neljä kilisevää kelloakin. Joku ilta vielä säikytän heidät ja kilisytän yhtä. *tirsk*

 

Eilen jo tein sen, kun lattialla oli kassi, jossa on tonttukylätarvikkeita. Siellä on keinuva joulupukin reki, semmoinen soittorasia. Laitoin sen soimaan. Kyllä emäntä ihmetteli. Ensin luuli, että roikun taas pojan vanhassa, vauva-aikaisessa unisoittorasiassa, joka on kirjahyllyssä  roikkumassa. Sitten huomasi, että se ei olekaan se tuutulaulu vaan joululaulu. Vähän aikaa ihmetteli, että mikä kumma... Sitten muisti ja sanoi, että... "Kotitonttu se taas pelleilee. Ei tuolla lailla saa toisia säikytellä...." *tirsk*

Yksi tärkeimpiä jouluntuojia emännälle on tuomaanristi

 

Se nostettiin huoneen korkeimmalle kohdalle suojelemaan joulunviettoa. Se on oikeaa käsityötä, harva sellaista enää osaisi tehdäkään! Tuomaanristi on aika kevyt, joten yritän pysyä kaukana siitä. Jos pudottaisin sen ja se menisi rikki, emäntä suuttuisi. 

 

Tonttuja ei ole näkynyt. Paitsi minä, kun katson peiliin. :) Kirjuritontut eivät ole ehtineet vastaamaan Korvatunturilta, joten en vieläkään tiedä, mitä joulutonttu tekee. Mutta kun on kuusi ja siinä koristeet ja siellä paljon mukavaa tekemistä... Kai se on tontun tehtävä kokeilla, että kaikki koristeet on hyvin laitettu oksille ja että kellot kilisevät? Luulen niin. Siksi aionkin nyt mennä kokeilemaan, kuinka monelle pallolle pystyn hyppäämään koskematta muihin koristeisiin tai kuuseen. Pompin pallolta pallolle. Ja sitten juoksen kuusen ympäri punoksia pitkin. Ne muuten ovat houkuttelevan näköisiä. Niin pulleita ja pehmeitä. Sitten kokeilen keinua kynttilöiden johdoissa. Mitähän sitten? Voisin laskea, montako sydäntä tai lahjapakettia tai muita koristeita on. Ihan vahingossa voin kyllä kellojakin kilauttaa. *tirsk*

Ilkikurisin terveisin

Hipsu

11474

Joulukuun 22. päivä vuonna 2006

 

Emäntä löysi netistä marttojen joulupuuhalistan ja ihmetteli, mihin semmoistakin tarvitaan. Katseli sitä ja nauroi. Jaa että missä nuo kaikki pyhät vietetään? Kotona tietenkin! Mihin sitä nyt kotoaan lähtisi varsinkaan juhla-aikaan?! Olisi minullakin yksinäistä, jos kaikki lähtisivät pois. Mitäs siinä listassa muuta...

 

Hoida nämä

  • Hanki joulukortit ja postimerkit. Kirjoita ja postita ne ajoissa.  Olikohan se ajoissa, kun ne lähtivät matkaan jo marraskuussa??
  • Tee lahjalista. Mitähän hyötyä siitä olisi? Jokaiselle hankitaan omannäköisensä lahja, kun se vastaan tulee. Vaikka keskellä kesää!.
  • Tarkista lasten ja aikuisten kokonumerot pehmeitä paketteja varten. Tuossa on sentään ajatusta, joskin harvemmin tarvitsee muiden tietoja kuin oman perheensä ja äiti kyllä tietää.... :) Vaikka ei taitaisi tietää kotitontun pipon tai tossujen kokoa. *tirsk*
  • Hanki ja paketoi joululahjat. Piilota hyvin. Onhan niitä hankittu jo tammikuusta lähtien! Ja minä tiedän missä ne ovat!
  • Sovi joulupukin vierailu. Ei käy täällä, ei ole koskaan käynytkään, eikä tule käymään. Joulumuoria joskus odotettiin...
  • Joulumyyjäisistä voit löytää hyviä joululahjoja ja -ruokia. Ja sinnekö muka ruuhkaan ja tungokseen taistelemaan jostain kakusta tai tontusta?!! Sen päivän haluaisin nähdä, että emäntä menee ensimmäisiin myyjäisiin.Turha toivo. 
  • Toimita joulupaketit perille. Tuossahan ne kuusen alla...
  • Käy joulutervehdyksillä lähimmäistesi luona. Hmmh, niinkö, että lähtisivät matkaan 100-1000 km:n päähän tuosta vaan?! Pitäisi olla raketti....
  • Tarkista joulukoristeiden ja sähkökynttilöiden kunto. No mutta, pitäähän sitä jotain jännitysmomenttia aattoon olla. ;) Eivät kai vain johdot kärsineet, kun eilen niissä keinuin? *huolestuu*
  • Hanki kynttilät ja hautakynttilät, muista tulitikut. Kynttilöitä täällä poltetaan ympäri vuoden ja haudoilla ei käydäkään.

Joulutunnelmaa

  • Askartele lasten ja ystävien kanssa joulukoristeita. Hihhiii, jaa että keiden? Hihhiii, minä vähän sekoitan tarvikkeita, kun emäntä askartelee. Siellä kun on kaikkea kiiltävää ja rapisevaa. 
  • Laula kauneimmat joululaulut. Jos ääni kestää, korvat kestävät paremmin ammattilaisten esityksiä. Mutta kyllä Sika raikui aamullakin, ja se helikopterijuttu, kun ei ole lunta kuin nimeksi. Ja sekin on vaarassa sulaa ennen joulua.
  • Ota esille joululaululevyt ja -sanat sekä joulukirjat. Taisi olla esillä jo syyskuussa...

Kokille pohdittavaa

  • Mieti pyhien ruokalista. Kaikkea muuta kuin perinteistä "pakkoruokaa". Poika on toiveensa esittänyt jo aikoja sitten. Chop suey, pizza, poronkäristys, spaghettikastike... 
  • Tilaa kinkku. Ehei, ei tänne.
  • Tee ruokia ja leivonnaisia pakastimeen. Ja kuka ne söisi???
  • Osta säilyviä jouluruokia ajoissa. Mitä turhia, emäntä sanoi, kauppa on parinkymmenen metrin päässä...
  • Muista puuromantelit. Vanhatkin käyttämättä. Myydäänkö jossain yhden mantelin pakkauksia? *miettii*
  • Hanki jouluservetit. Hankittu on. Näin semmoisia punaisia, joissa oli kultaenkeleitä ja sinisiä, joissa on punatulkkuja.

Koti joulukuntoon

  • Puhdista tai kiillota joulukattauksen astiat ja aterimet. Hihhihhiii, siis että tavallisetko eivät kelpaa? Mistä saadaan ne hopeiset aterimet? Kukaan ei ole niitä kerännyt.
  • Puhdista jääkaappi. Nytkö? Miksi? Juurihan sitä.... Sitruunakin sinne viime viikolla vaihdettiin.
  • Puhdista sauna. Missä on lähin? Taitaa olla kellarikerroksessa, mutta ei kai se emäntä viitsi sitä alkaa pestä, kun ei siellä edes käy.
  • Puhdista kynttilänjalat. Nehän puhdistetaan silloin, kun laitetaan säilöön. Vai talisinako ne pitäisi kaappiin tunkea? *höh*
  • Tarkista joululiinojen kunto. Nekin ovat olleet pöydällä jo adventista. Eivät ne mitään kertakäyttöjuttuja ole. Ainakaan tässä talossa. 
  • Tuuleta vuodevaatteet ja vaihda puhtaat lakanat. Ihan varmasti, vaikka sehän nyt tehdään muutoinkin vähintään kahden viikon välein. Minua vain paleltaa silloin, kun niitä raahataan parvekkeelle ja sisään... Tulisi vain pakkastakin, niin annettaisiin pöpöille kyytiä, sanoi emäntä.
  • Tee tilaa joulukoristeille ja joulukuuselle. Vakiopaikat varattu.
  • Vie lehdet keräykseen. Naapuri hoitaa sen viemällä ne jatkokäyttöön puita polttavalle.
  • Imuroi, pyyhi pölyt, pese vessat ja kylpyhuone. *huoh* Juu juu, kun on pakko, huokaa emäntä.
  • Vaihda pyyhkeet. Tuokin tehdään viikottain. Silloin kun vaihdetaan lakanat, lattialla on iso kasa ja saan pomppia ja laskea siinä mäkeä. Pyyheliinoista tulee pienempi kasa. Minimäki tontulle.
  • Pese uuni kinkun paiston jälkeen. No kun sitä ei paisteta ja jos paistettaisiin, niin pussissa ilman sotkuja.

Keittiöstä kuuluu kumma surina. Emäntä siellä tekee kakkuja. Sienikakkua. Hmmmh, kyllä jääkaapissa herkkusieniä on, mutta laitetaanko niitä kakkuun???

Eiiii, siitä kakusta vain tulee niin pehmeä ja kuohkea, että se näyttää sisältä aivan sieneltä. Siitä sen nimi on tullut. Siitä tulee täytekakku jouluksi. Tai huomiseksi jo, kun emäntä osti karkkeja ja jätskiäkin ja sanoi pojalle, että niillä herkutellaan vasta huomenna.

Tänään emäntä sytyttää keskiyöllä kuusenkynttilät ja latvatähden valot. Ei kai ne kärsineet pomppimisestani ja keinumisestani? No, se selviää keskiyöllä.

Terveisin

Hipsu

11825

Joulukuun 23.päivä vuonna 2006

Syttyivät ne valot ihan hyvin ja katossa on enkelinkuvavarjot latvatähdestä. Kuusi kimaltaa kauniisti, kultaisena ja punaisena.

Tänään vielä laitetaan viimeiset koristeet paikoilleen. Jotkut kun eivät millään löydä paikkaansa. Niitä pitää siirtää ja kääntää, viilata ja vääntää. Tontut ovat menneet piiloon vaikka minne. Ensin ne olivat tonttukylässä, mutta lähtivät vaeltamaan pitkin kotia. Nyt niitä on kukkaruukuissa, pöydän alla, kaapin reunalla. Jopa kylppärin lasihyllyllä.

Emäntä unohti kokonaan sen yhden laatikon kellariin. Ne "poranterät". Nyt haki sen ylös ja laittaa terät pyörimään ilmavirrassa. Hämärässä nekin kiiltävät upeasti. Niille voi puhaltaa vauhtia. Joskus otan niistä kiinni ja pyörin, pyörin pääni pyörryksiin. *tirsk* Sitten emäntä ihmettelee, miten jotkut poranterät ovat niin venyneitä. Ne ovat semmoisia pliseerattuja pitkiä foliosuikaleita, jotka on kierretty kuin jousi. Ne olivat Ruotsissa suosittuja 60-luvulla. Niitä laitettiin seinänviereen riviin ja siinä ne pyörivät ilmavirran mukana. Olivat kuin elävä ja kimaltava ryijy. 80-luvulla niistä tuli leveämpiä ja lyhyempiä versioita, joita näki usein ikkunoissa pyörimässä. Nyt ne ovat oviaukoissa pyörimässä. Mutta aika moni niistä on rutussa. En tunnusta, että vika olisi minun. :)

Jokohan kaikki koristeet on muistettu ottaa esiin? Osa kukistakin on saanut lameeta oksilleen. Kun kerran juhlitaan ja koristellaan, tehdään se sitten kunnolla, sanoo emäntä.

Tällä viikolla ulko-ovessa on ollut joka päivä eri kranssi. Huomenna laitetaan se, joka saa olla joulun ajan. Mutta uudeksi vuodeksi on jo uusi.

Nyt emäntä alkoi täyttää sitä eilistä sienikakkua. Kostuttaa mansikkamehulla, laittaa väliin mansikkahilloa ja päällekin tulee mansikkaista kermavaahtoa. Mietti kyllä, että ostaisi marsipaania je tekisi siitä joulutähtiä koristeeksi. Hän kun ihastui yhteen joulukakkukuvaan netissä.

Illalla emäntä juo mansikkateetä, leikkaa kakun ja juhlii. Sytyttää kynttilät vesimaljassa. On taas vuosi mennyt. Nyt sitten on kohta aika vain olla ja nauttia. Joulusta.

Terveisin

Hipsu

12064

Joulukuun 24. päivä vuonna 2006

On neljäs adventti ja jouluaatto. Kaikki hiljentyvät joulunviettoon. Aamulla on vielä kiireitä ja juoksua, hälinää ja tuoksua. Keittiöt höyryävät herkkuja. Puoliltapäivin julistetaan joulurauha, matti myöhäiset vielä viipyilevät kaupoissa ennen niiden sulkemista. Kahdelta koristellaan kuusia ja kuunnellaan joulumusiikkia.

Joulupuuhaksi: tee olkitähtiä    

Korista kuusi:  Decorate a Christmas Tree! 

Rakenna lumiukko:  Build a Snowman! 

Neljältä alkavat kynttilät syttyä hautausmailla. Kuudelta alkaa jouluateria ja jossain vaiheessa pukki tai tonttu tuo lahjat. Loppuilta on iloa uusista lahjoista ja hiljentymistä jouluyöhön. Noinhan se joulu yleensä sujuu.

Vaan on niitä erilaisiakin jouluja. Joku kävelee yksinään aattoillassa ja seuraa toisten joulunviettoa ikkunoiden läpi, joku on töissä, joku matkusti ulkomaille joulua pakoon ja joku hiljentyy jouluunsa mökillä ilman koristeita ja lahjoja.

Vaan mitkä ovat joulutontun tehtävät? Ei niitä kukaan kerro. Ei vastannut Korvatunturin tonttu, ei löytynyt nurkista joulutonttua kertomaan. Vaan radiosta kuulin, että tontulla on seitsemän tehtävää aattoaamuna: herättää lapset, valjastaa poro, täyttää reki, virkistää pukki, tarkistaa lahjat, koristaa kuusi ja laittaa manteli puuroon. Muun ajan tontut tekevät lahjoja ja tarkkailevat lasten kiltteyttä. Aivan turhaan olen stressannut, että onko minusta joulutontuksi. Osaan tehdä niin paljon enemmän kuin mitä joulutonttu tekee, että pysyttelen vain omissa hommissani. Minun tehtäväni on pitää huolta isäntäväestäni ja heidän kodistaan, välillä vähän leikkimielisesti kiusata heitä.

Jatkan siis hommiani ja annan joulutonttujen hoitaa omansa. Suutari pysyköön lestissään, sanoo emäntäkin joskus. Olen kotitonttu ja sillä siisti.

Jouluterveisin (tonttulakki päässään)

Hipsu, aito kotitonttu

12228

Tämä sivu ja linkkien toimivuus tarkistettu 28.10.2012

Hit Counter
Hit Counter

29.10.2012


Joulutarinani erääseen joulukalenteriin 2006

Köyhän lapsen joulukuusi

Pikku-Maria katseli alakuloisena ulos pienen tuvan ikkunasta. Ulkona oli kauniin lumista ja olisi ollut niin hauskaa laskea mäkeä vesikelkalla. Mutta tänään ei ollut hänen vuoronsa saada kenkiä. Velipoika oli mennyt isän kanssa lähikartanoon puunhakkuuseen ja tarvitsi kengät. Veikka kantaisi sylittäin puita liiteriin, kun hänen isänsä ensin pilkkoisi ne terävällä kirveellään.

Joulu olisi huomenna ja samoin Marian syntymäpäivä. Hän täyttäisi 6 vuotta. Maria tiesi, ettei saisi lahjoja. Ja jos saisikin, ne olisivat vaatteita; rumanruskeat raappavälihousut ja harmaat pitkät villasukat, jotka pistelisivät jaloissa.

Ei hän toivoisi edes kenkiä joululahjaksi. Hän haluaisi joulukuusen. Ihan pienenkin, kunhan se olisi joulukuusi. Mutta heillä ei vietettäisi samanlaista joulua kuin muualla kylässä. Kartanon keittiöstä isä toisi heille jokaiselle punaisen omenan. Keittäjä antaisi ne herrasväeltä salaa isän taskuun, sillä hän tietää, että ilman niitä harmaan tuvan köyhällä perheellä ei olisi jouluateriallaan mitään muuta kuin laihaa perunapuuroa.

Maria lakaisee luudalla tuvan lattian ja kerää roskat ja pienimmätkin muruset käteensä. Hän menee ovelle, avaa sen ja astuu portaalle. Sitten hän heittää roskat ja murut hangelle ja toivoo, että joku lintu löytäisi siitä edes yhden murusen ruoakseen. Samalla hän kuiskaa ilmaan toiveensa: Lintuseni, tuokaa minulle pieni joulukuusi.

Aatto saapuu. Isä lukee jouluevankeliumin ulkomuistista ennen iltasta. Pikku-Maria menee sen jälkeen ikkunaan ja katselee kaihoten kylää kohti, jossa muu väki juhlii joulua. Hän hyräilee tuttua joululaulua ja puhaltaa reikiä ikkunan jääkukkiin. Sitten hän huomaa harakan ja variksen, jotka kantavat suussaan metsän pienintä ja tuuheinta kuusta. Linnut laskevat sen ikkunan alle. Pian paikalle pyrähtävät kaikki lähimetsän pikkulinnut. Ne tuovat nokassaan jäätyneitä pihlajanmarjoja ja sijoittavat ne nauhaksi kuuseen. Sitten ne istahtavat hetkeksi kuusen oksille ja se loistaa värejä. Sinistä, keltaista, punaista, vihreää... Taivaalta putoaa pikkuinen tähti latvaan ja se ravistaa kultapölyä oksille. Hangelta hypähtää lumikiteitä hopeiseksi koristeeksi ja kuu valaisee koko tienoon saaden pikkukuusen loistamaan. Ja niin loistavat Marian silmätkin. Hän hymyilee onnellisena. Hän sai toivomansa joulukuusen! Ja kuinka kauniin!

Pikku-Maria katselee kuusta ihaillen ja pää nuokahtaa. Havahduttuaan hän katsoo hämärästä tuvasta ulos ja miettii, näkikö hän unta vai oliko siellä pieni kuusi. Innokkaasti hän hankaa jäiseen ikkunaan aukkoa pikkukäsillään kurkistaakseen ulos. Siellä se on, pikkuinen kuusi ja siinä on erivärisiä höyheniä. Kyllä, kyllä sen täytyi olla totta. Linnut toivat sen kuusen kiitokseksi siitä, että hän antoi aina vähistä eväistään pienemmilleen.

Ja voitte olla varmoja, ettei kellään koko maailmassa ole koskaan ollut yhtä kaunista ja yhtä suurella rakkaudella koristeltua joulukuusta!