Mukavaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!

Sunnuntaina 30.11.2008
Ensimmäinen adventti
Onnea Antti, Antero, Atte, Anders, Andreas, Andre ja Andrea!

 Jouluradio adventista loppiaiseen.



Hyvää ensimmäistä adventtia!

Minä olen se, joka kulkee kanssanne joulukalenterissa aattoon asti. Olen etsimässä Jotain, joka kuuluu jouluun. Mikä tai mitä se on, se selviää matkan varrella.

Odotan jo innolla yhteistä matkaamme Jouluun.

Nähdään huomenna
toivoo
Tonttutyttö nimetönnä, kunnes joku Teistä antaa minulle oikean nimen



178181

1. joulukuuta

JOULUKALENTERI
01.12.2008

Onnea Oskari ja Oskar!

Tässä luukussa alan etsiä sitä jotain. En ole varma, mistä se tai sitä löytyy, mutta niinhän sitä sanotaan, että etsivä löytää.

Kuljeskelin tänään siellä täällä tutkimassa. Mietin ja mietin. Katselin. Tutkin.



Minusta tuntuu, että täällä sitä ei ole. Ei, vaikka nuo kukat ovatkin kauniita ja ne tuoksuvat hyvälle. Tämä löytyi tiskipöydältä. Ei kai missään ole kielletty koristamasta tiskipöytää? :) Pöytä näyttää heti paaaaaljon kauniimmalta.

Jatkoin matkaani ja menin toiselle pöydälle.



Vähän minusta tuntuu, että täällä sitä jotain on vähäsen... Enkeli tuossa vasemmalla tanssii ja toisella puolella on pukki muorinsa kanssa. Hyasintin tuoksu on ihana ja melkein pyörryttävä. Mutta kyllä, sitä jotain on pakko tässä olla.



Jatkoin taas matkaani hypähtäen ikkunalle. Ikkunassa leijailevat kymmenet lumihiutaleet ja enkeliorkesteri soittaa joulumusiikkia. Taitaa sitä jotain tässäkin olla.
Jäänpä tähän odottamaan huomista, orkesterin musiikkia kuunnellen. Siihen on hyvä vaikka uinahtaa välillä.



Tonttutyttö jouluun kulkee,
salaisia ovia sulkee.
Menee yhdestä, tulee toisesta.
Kuka kiinnostuu moisesta?

Tontun matka tästä alkaa
kulkekaamme yhtä jalkaa
kohti suuren suurta juhlaa,
joka lahjojansa tuhlaa.

Kilinää ja kimallusta,
värejä ja touhotusta.
Paljon kaikkea kuuluu tähän
matkaan, odota siis vähän.

Kenties kohta tietää saat
tai sen pian arvaat,
mitä tonttutyttö etsii,
tarinoillaan viestii.
-Jouluenkeli-54


178475

2. joulukuuta

02.12.2008
Onnea Anelma, Unelma, Beata ja Beatrice!



Ikkunan takana sadepisarat säestivät enkeliorkesteria jo aamusta alkaen. Onpa mukavaa olla sisällä lämpimässä!
Koko päivän kuuntelin Jouluradiota ja joku osti kaksi uutta joululevyäkin. Ne varmaan kuunnellaan ensi yönä.
Katselin avattuja kalenteriluukkuja ja kasaa kortteja. Sieltä silmiini sattui tämä:




Onkohan tuossa sitä jotain? Katsotaanpa tarkoin. Hatut ja myssyt, koira, lumiukko... No, taitaa tuossa olla ihan pikkuriikkisen verran. Toisella tavoin ajateltuna taas paljonkin.:)



Seurasin sivusta, kuinka kassiin sijoiteltiin 24 pikkupakettia sekä lähetettiin ruskeaan paperiin kiedottuna parillakymmenellä vanhalla joulu- ja muilla postimerkeillä kaunistettuna jollekin, jolla ei ollut vielä kalenteria. Joku saa avata pari luukkua kerralla, kun tuo on perillä huomenna.
Ja tuossa sitä jotain on kyllä toooosi paljon!




Kävin ulkonakin. Siellä oli tuhruisen harmaata ja kolttuni kastui yltyvässä sateessa. Sehän on vain vettä, mutta kun on joulukuu, toivoisi kunnon lumisadetta. Voisi nähdä muiden tonttujen jälkiä ja katsoa, missä ne kulkevat. Veteen ei jää jälkiä.
Tuossa ilmassa ei ollut sitä jotain, ei sitten yhtään!



Jään kuivattelemaan helmojani kynttilöiden loisteeseen.
Huomiseen!

Joulu sydäntä lämmittää,
rauha mielen täyttää.
Silmät lasten säteilee,
tontut, enkelit hymyilee.
-Jouluenkeli-54

179109

3. joulukuuta

03.12.2008
Onnea Vellamo, Meri ja Urda!




Täällä on laitettu joulua jo joka huoneeseen. Kun koristelaatikot tuotiin yhtenä yönä kellarikomeron nurkista ylös asuntoon, kukaan ei edes muistanut tuon valaistun köynnöksen olemassaoloa. Tuohon verholautaan oli suunniteltu ostettavaksi sellainen tähti-valoverho-nauha. Onneksi ei ehditty ostaa, kun tuo oli valmiina. Koko laatikkoa ei vielä ole pengottu pohjia myöten ja hukassa sen syövereissä on mm. eräältä Jouluihmiseltä lahjaksi saatu oranssinen adventtitähti. Se laitetaan tuvan ikkunaan heti, kun se vain vastaan sieltä laatikosta tulee.

Muistattehan ne valtavat telkkarilaatikot, joita ennen vanhaan oli? Yhdessä sellaisessa on tämän talouden joulukoristeet. Tai no... suurin osa.;) Kaikki eivät mahdu edes siihen. *wirn*



Kyllä tuolla tutkimista riittää ja siellä on sitä jotain. Ihan varmasti! Ja paljon!



Täällä on kylässä joku hieno kukkaprinsessa. Se antoi minulle yhden kukistaan ja tässä me nyt olemme yhdessä. Sillä on niin hieno nimi, etten edes muista kuin osan. Nopsis. Se se loppu siitä nimestä oli. Sen muistan siitä, että muistelin Nopsa-poroa.

Taidanpa lähteä päiväksi kiipeilemään oviköynnökseen. Siellä on hyviä piilopaikkoja, joissa voi ottaa pienet unoset.



Mitähän huomenna touhutaan? Sen näkee huomenna.
Hei siihen asti!
sanoo Tonttutyttö

Lunta hiljaa satelee
maan se peittelee
alle valkohunnun
tuo meille juhlan tunnun.

-Jouluenkeli-54



179657

4. joulukuuta

04.12.2008
Onnea Airi, Aira, Barbara ja Barbro!



Tänään kävin ihailemassa ulkoapäin jouluikkunoita tästä talosta. Mutta kun siellä koko ajan satoi, en uskaltanut ottaa kameraa esiin ja kuvata, miltä se näyttää. Kamera kun voisi suuttua, jos se kastuu ja sitten en saisi enää yhtään kuvaa. Eihän se käy, joten sille pitää olla kiltti.



Isoja vesipisaroita taivas heittelee. Mutta voin kertoa salaisuuden: minulla on tuttuja enkeleitä tuolla ylhäällä ja he ovat luvanneet alkaa tyynysotasille ennen aattoa, että tänne tulisi valkoinen joulu. Ne lumihiutaleet kun ovat enkelityynyjen höyheniä. Luotan siihen, että he muistavat leikkiä ajoissa....
 
Istahdin myös erääseen pyöreään koristukseen. Sepäs olikin pehmoinen. Vetelin siinä parin tunnin tirsat, kun minut herätettiin. Kummaa, kun ei saa nukkuakaan rauhassa.



Oveen pitää kuulema saada uusi kranssi joka viikko. Sukelsin siis isoon kassiin penkomaan. Tutkailin, mallailin, mietin, valikoin ja sitten se jo olikin valmis. Saanko esitellä tämän viikon kaunistajan:



Minä en kyllä jää tuohon, kun sitten pitäisi majailla koko ajan käytävällä.

Postiluukusta rapsahti iso kasa mainoksia. Ne kyllä menevät suoraan roskiin, joskin joitain kauniita kuvia laitetaan talteen. Niillä voi päällystää pikkuisia lahjarasioita, liimata paperiin ja tehdä itse rasioita tai valmistaa niistä kirjekuoria.



Kävimme ostoksilla. Mitä ihmettä näistä kaikista aineksista mahtaa tulla?
Jään miettimään sitä huomiseen
sanoo Tonttutyttö (joka on yhä nimetönnä)



Piparin makea tuoksu,
tontun jalkojen juoksu,
ne kertovat joulusta.
Kynttilän kaunis valo,
koristeltu talo,
ne kertovat joulusta.
Syntymä seimen lapsosen,
tapahtumat ajalta sen,
ne kertovat joulusta.

-Jouluenkeli-54

180249

5. joulukuuta

05.12.2008
Onnea Selma!



Ollaan taas nähty valkoisia hahtuvia putoilevan taivaalta.
Olen tässä miettinyt, että kun jouluna toivotaan valkoista maisemaa, niin miksi sitten joulukuuset ovat vihreitä, eivätkä valkoisia?? Jos joulukuusen veteen laittaisi valkoista väriä, muuttuisiko kuusi valkoiseksi vai vaaleanvihreäksi? Ajatelkaa, jos olisikin sinisiä, punaisia, ruskeita, violetteja, mustia, keltaisia, oransseja, sateenkaaren värisiä joulukuusia. Minkä niistä ottaisit?
Tämmöisiä kysymyksiä tontun väsyneessä päässä liikkuu.

Kun ulkona satoi oikein valkoisenaan lunta, joululaulut soivat ja tunnelma oli jouluinen, katselin, kun täällä kirjoitettiin joulukirjeitä. Ne printattiin hienolle jouluiselle paperille ja laitettiin kuoreen, jossa on Petteri Punakuonokin. Kirjeet lähtevät lentokoneella ulkomaille ja niihin liimattiin tarroja ja postimerkkejä päälle.



Tänään olen myös siivonnut ja siivonnut. Imuroinut, pessyt, siirrellyt tavaroita ja huonekaluja.
Kuusi otettiin paketistaan ja siinä se surkeana seisoi.



Levitin maton nurkkaan ja laitoin kuusen siihen. Kiipeilin oksilla sinne tänne, hypin ja pompin, että sateenvarjo-oksat aukesivat. Sitten oioin oksia ja asettelin niitä nätimmin. Alkoi näyttää paremmalta.



Suuresta laatikosta poimin koristeita ja nyt on pikkujoulukuusi valmis. Siellä voin viettää yöni aattoon asti ja kenties kotitonttu tai jotkut muut tontut tulevat minua katsomaan.



Tuli vähän hämäriä kuvia, mutta sehän kuuluu joulun aikaan. Hämäryys, pimeät nurkat ja salaperäisyys.

Olen niin väsynyt siivoamisesta, etten jaksa edes ajatella leipomista. Onneksi taikina säilyy jääkaapissa. Ja kun vielä ei leivota, voin salaa napsia palasia marsipaanista ja syödä sokerihelmiä ja tähtiströsseliä.  Älkää kertoko kellekään.

Tämä tonttutyttö hyppää nyt kuusen oksille leikkimään ja nukkumaan ja keräämään voimia seuraaviin koitoksiin.

Huomiseen!



180513

6. joulukuuta

06.12.2008
Onnea Suomi!
Onnea Niilo, Nikolai, Niko, Niklas ja Nils!




Vihdoinkin pääsin leipomaan. Minulla on oma pieni kaulinkin. Rullasin sillä eestaas, eestaas ja takaisin vaikka kuinka monta kertaa. Sitten mittailin ja suunnittelin ja leikkasin taikinasta palasia pellille. Yhtäkkiä toinen siinä vieressä kiljahti, että ne ikkunalasit unohtui. Mitkä ihmeen ikkunalasit? Hän laittoi äkkiä vaatteet päälle, otti kassin mukaan ja niin sitä mentiin marketin karkkihyllylle.



Ostettiin karkkeja ja lisää taikinaakin.



Nalleparat leikattiin palasiksi ja laitettiin niihin kohtiin, joissa on ikkuna-aukko. Ne sulavat uunissa ikkunalasiksi.



Tässä on palaset paistettu ja alkaa miettiminen, miten sen saisi koottua.



Näppärältä tonttutytöltä se onnistui paremmin kuin hyvin ja kohta oli lyhdyssäni valo palamassa.



Olen oikein ylpeä itsestäni, sillä ei tuo noin vain onnistu heti ekalla kerralla kaikilta. *tirsk* No, ei lyhtyni nyt suurennuslasitarkastelua kestä, mutta hyvä tuo on aloittelijalle, vai mitä?



Vaan nyt minun on kiiruhdettava. Pitää etsiä pöytälippu, tehdä kahdesta sinisestä hyasintista kukka-asetelma, etsiä illaksi sinivalkoisia kynttilöitä pöydälle ja vaikka mitä.
Kattoon viritetään sinihopeiset köynnökset.

Oikein rauhallista ja juhlavaa itsenäisyyspäivää!
180678

7. joulukuuta

07.12.2008
Onnea Sampsa, Agata, Agda ja Ågot!



Kaikenlaista sitä on taas tehty. Kun ne sinihopeiset härpäkkeet saatiin kattoon, ruvettiin vaihtamaan tupaan lamppua. Ennen siellä oli kolmihaarainen kissankellolamppu ja nyt laitettiin viisihaarainen kielolamppu. Eihän siinä vaihdossa kauaa mennyt, mutta kun siihen vanhaan oli kiedottu metritolkulla semmoista metallilankanauhaa, jossa on tekokristalleja. Arvatkaa vaan, saiko tämä tonttutyttö muutamankin kerran hypellä johtojen, koukkujen ja muiden lampunosien yli, ali ja ristiin rastiin, että sai sen pois?!

Nyt tuvassa näkee hyvin puuhastella, nurkan nojatuoleissa lukea ja muuta semmoista. Tosin näin joulun aikaan ollaan paljon pelkkien kynttilöiden valossa, kun se on niin kivaa.

Siihen on muuten hyvä laittaa jouluksi tonttukuvia roikkumaan. Tuolla isossa laatikossa oli semmoisia karkkitonttuja ja omenatonttuja ja kuperkeikkatonttuja ja muita.


Arvatkaapa, millaiset ne kaksi kynttilää olivat, joita ikkunalla poltettiin kolme tuntia? Olivat oikeita turvakynttilöitä. No kerronpa. Ensin otettiin kaapista kaksi sinistä viinilasia ja niihin laitettiin tuikut palamaan ja vietiin ikkunalaudalle. Ja ne tuikut olivatkin muovisia ja toimivat pattereilla! Ihan se liekki heilui kuin oikeassa kynttilässä, että ei sitä kukaan kaukaa katsoen huijausvaloksi tiennyt. *tirsk* Ei ainakaan kukaan polta itseään, eivätkä ne varmaan tulipaloakaan saa syttymään.

Yritin ottaa niistä kuvaa, mutta kamera sanoi olevansa väsynyt ja meni nukkumaan ja akkuja kuulema lataamaan. Että täytyy etsiä netistä tänne koristuksia. Vaikka sain kyllä ihan tarpeekseni netistä, kun se oli tuntitolkulla auki ja sieltä tuli jotain kättelyä. Koko ajan kulki ihmisiä jonossa ja kätteli joitakuita ja sitten piiiiitkän ajan kuluttua siellä vähän aikaa pyörittiin lattialla ja joku nainen lauloi ja siltä meinasi mekko pudota pois päältä.



Tänään on toinen adventtisunnuntai ja poltetaan taas niitä kahta kynttilää. Vaikka tuolla tuvan pöydällä kyllä taitaa palaa se vaniljantuoksuinen iso kynttilä, kun emäntä siinä nurkassa tuolissaan istuu ja kuuntelee joululauluja ja lukee.

Olen viime päivinä ollut niin touhuissani, etten ole edes muistanut kertoa, että milloin sitä jotain on ollut. Tässä päivässä sitä on vain vähän.


Tämä nimetön Tonttutyttö lähtee nyt tonttuilemaan. Torsti ja Tuure kyllä kehottivat minua juoksentelemaan tuolla katon rajassa köynnöksissä....;)
Maistelen tuota yhtä nimiehdotusta vielä ennen kuin nimen otan.

Poltelkaa varovasti niitä kynttilöitänne!
toivoo Tonttutyttö
180835

8. joulukuuta

ma 08.12.2008
Onnea Kyllikki, Kylli, Magnhild ja Magna!


Isäntäväki nukkui pitkälle iltapäivään, joten minun piti kuluttaa aikaani.

Laitoin jouluiset lautasliinat koteloon ja harjoittelin taittamista. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi sitä tein ja nytkin meni pari kertaa pieleen ennen kuin sain sen tehtyä oikein. Tämmöinen siitä tuli:



Tuohon keskelle voi jouluna laittaa sinappiastian. Lusikkaa en nyt löytänyt, mutta jos se jouluksi löytyisi.

Sitten hain enkelikellon, kokosin sen, laitoin pöydälle ja sytytin kynttilät. Kyllä se onkin kaunis!



Nappasin pöydältä lankaa ja aloin kutoa. Muistelin neuvoja, joita olin saanut: Kerros pitää aloittaa nostamalla eka silmukka neulomatta, ettei työn reunat mene rullalle.



Aika kauan sain puikkoja heiluttaa, kunnes se tuli valmiiksi. Neulaa ja virkkuukoukkua apunakäyttäen sain sen viimeisteltyä.
Mutta sitten pitikin miettiä, miten sen pakkaan.
Tulostin netistä lahjalaatikon kaavat.



Hiukan kului aikaa, kun etsin isosta laatikosta sopivaa paperia. Kun se löytyi, aloin liimata.



Liimasin joulupaperin ja tuon mallipaperin nurjat puolet vastakkain.



Etsin sakset ja klip-klip-klip.... Kyllä oli helppoa leikata, kun oli ne tulostuksen viivat mallina. Tuommoinen siitä tuli ja sitten vähän pähkäilin, miten se kootaan. Kun olin taittanut kaikki vaaditut sivut, vääntelin ja kääntelin ja kokeilin. Oikea järjestys löytyi aika pian ja sipsissupsis liimaa muuutamaan kohtaan ja rasia oli valmis.



Tässä on kutomani laukku ja tekemäni rasia. Kohta laukku menee rasiaan ja siitä tulee lahjapaketti.



Näin hieno siitä tuli! Oi, kun olen ylpeä itsestäni. Mutta... en tiedä ollenkaan, kenelle laukun laitan lahjaksi. Tiedätkö Sinä, kuka sen haluaa?

Tässä päivässä oli aika paljon sitä jotain.

Huomenna onkin jännä päivä; minä saan nimen!
Siihen asti hei, hei!
sanoo Tonttutyttö

181018

9. joulukuuta

ti 09.12.2008
Onnea
Anna, Anne, Anni, Anu, Annikki, Anneli, Annukka, Annika ja Annette!

Nyt minulla on nimi! Arvatkaapas mikä? Enpäs kerro vielä... Emäntä tuumasi, että pitäähän minulla olla oma kakku. Piparkakku tietysti, kun tontusta on kyse.




No olkoon menneeksi. Kerrotaan sitten, että Saana on kummitätini ja hän antoi minulle nimen Pipariina. Olen siis virallisesti Tonttutyttö Anna Pipariina.

Aamulla kävimme kävelyllä. Ulkona oli kirpakka pikkupakkanen ja kun yöllä oli ollut sumua, puut oli sokerikuorrutettu. Kävelimme tuonne vähän matkan päähän isoon taloon, jossa oli kymmeniä valaistuja ikkunoita. Olimme siellä tunnin ja tulimme takaisin kotiin.

Kuuntelin sitten päivän mittaan paaaaljon joululauluja.



Tuossa on vain osa kaikista levyistä ja kasetit ovat omassa joulurasiassaan. Yhden päivän aikana ei ehdi kuuntelemaan puoliakaan kaikista.

Sitten etsin kynttilöitä joulua varten.



Mahtaako joulusta tulla vaaleanlila? Luulenpa, että punaista ja kultaa on tänä vuonnakin.

Koska huomenna täytyy taas tehdä uusi ovikranssi siivoojan iloksi, sukelsin isoon kassiin etsimään sopivia tykötarpeita.



Ulkona pyryttää ihanasti, kiitos enkelit!, joten käymme varmaan kävelyllä. Kyllä taitaa olla syytäkin, sillä näin, että emäntä osti suklaarasian juhlapäivämme kunniaksi. Aion viettää nimipäiviä samana päivänä kuin hän. Anna Pipariina on hyvä nimi.

Sukelsin myös pehmeään koriin. Se on täynnä lankoja ja sieltä etsin yhden valmiin työn, joka pitää pingottaa. Autan emäntää, jotta se saadaan tehtyä.



Nyt menen ikkunaan katsomaan, kuinka lumi tanssii tuulen mukana.



Lumipyryisin terveisin
Tonttutyttö Anna Pipariina eli tuttavallisesti vain Pipariina


181261

10. joulukuuta

10.12.2008
Onnea Jutta ja Judit!




Minä ja emäntäni kiitämme nimipäiväonnitteluista!
Heti aamusta huomasin, että kukkavana on lykännyt neljä nuppua esiin. Mahtaako se kukkia jo ennen joulua?



Kävimme ulkona kävelyllä, kun pyrytti niin mukavasti lunta. Tuolla edessäpäin näytti olevan kuin putki, jossa on valoa, joten sinne me menimme katsomaan.



Pelotti katsoa hämärässä ympärille. Kaikki oli niin aavemaista. Muista tontuista ei näkynyt jälkeäkään. Olisi tehnyt mieli tarttua noista oksista kiinni ja vähän ravistaa. Hihiii, olisi ollut oma lumisade.



Menin äkkiä piiloon taskuun, kun tuo tuli vastaan. Ei kai se ole joku laskeutuva ufo? Huiiiih!



Vähän matkan päässä uskaltauduin jo ulos ja lumeen. Sitä on niin paljon, että melkein humpsahdin sinne kokonaan. Kävelimme eteenpäin ja menimme portista Hiljaiseen maahan.



Näimme Ralle Rusakon, joka kertoi siellä olevan hyvin hiljaista ja rauhallista vielä tähän aikaan. Kun yritin ottaa siitä kuvan, se loikki pakoon ja jäi vain jäljet.



Koska kukaan muu ei ollut siellä kulkenut, saimme tehdä omia polkujamme. Kuljimme sinne tänne lyhtyjä katsellen. Kappelin takaa löysimme - joulukuusen!! Sen vieressä oli hirmuisen iso risti, mutta kun se ei ole valaistu, siitä ei saanut kunnon kuvaa.



Nyt voisi melkein pistää pystyyn arvauskilpailun etsi minut kuvasta. :) Kyllä minä siellä olen, keinun oksalla ja ihailen kuusta.



Kiersimme koko Hiljaisen maan. Siellä oli kaunista, niin kaunista. Paljon lunta oksilla, lyhtyjen valoja tuikki pimeässä.



Kotona sitten tein uuden kranssin oveen. Vihreää, punaista ja kultaa. Viikoksi uutta katseltavaa.
Laitoin myös joulukoristeita paikoilleen.
Mutta kerron niistä huomenna lisää.

Tässä päivässä on melko paljon sitä jotain.
Huomiseen!
huikkaa Pipariina



181516

11. joulukuuta

11.12.2008
Onnea Taneli, Tatu, Daniel, Dan ja Daniela!




Olin mukana laittamassa jouluyllätyksiä kahdelle pienelle kiinalaistytölle. Mahtavat olla innoissaan, kun saavat postia Joulupukin maasta. Yksi isompi tyttö saa vain kortin.



Emäntä laittoi loput karkit nojatuoliin ja se tuoksui niiiiiin hyvältä, että siihen kasaan oli ihan pakko mennä makoilemaan ja haistelemaan. Siinä tuoksui mansikka, banaani, nougat ja suklaa tietysti.

Kävimme kaupungilla. Kamerakin oli mukana, mutta siellä oli niin liukasta, että piti keskittyä kävelyyn, eikä ollut aikaa kuvata. Seurasimme ihmetellen, miten meillä oli noin 13 cm lunta ja keskustassa vain puolet siitä.
Kävimme kirpputorilla katselemassa kaikkea jouluista. Emäntä osti jotain pientä, josta tuunaa uutta. Hassu sana tuo tuunaus, mutta se on kuulema jotain järkevää.



Kun tulimme kotiin lumisateessa, sukelsin pää edellä siihen isoon laatikkoon ja sieltä pohjalta kaivoin esiin tuon kauniin kuusen. Se on niin naisellinen ja nätti.



Kaksi hyasinttia alkavat kohta kukkia ja tuoksua. Se ensimmäinen kuihtuu jo pois. Sen sipuli otetaan talteen ja kun tuo emäntä on "kukkaterroristi", hän käy sitten salaa niitä jonnekin istuttamassa keväällä ja alkukesästä.



Kiipesin yläkaappiin, avasin oven ja pyysin, että nuo enkelit jo vihdoin lentelisivät sieltä alas. Mutta eivät he ihan vielä aio tulla. Pitää kuulema ensin saada nuo lasten muuttolaatikot pois jaloista ja enemmän tilaa.



No, tämä seimi ainakin suostui tulemaan alas ja se löysi paikkansa levysoittimen päältä. Emäntä aikoo askarrella kultaisen tähden seimen yläosaan.

Meillä pyryttää yhä. Lunta on yli 15 cm ja lisää tulee koko ajan.
Ja kyllä, tässäkin päivässä on vähän sitä jotain.


Mutta nyt minun täytyy kertoa yksi tärkeä juttu: tänään Ainasta tulee Elisa, eikä ole varmaa, miten nettiyhteys toimii. Eli jollei minua näy huomenna, emännän on täytynyt lähteä selvittelemään kaapeleita ja piuhoja ja muita semmoisia asioita keskustaan asti.

Mutta eletään toivossa, että kaikki menee hyvin ja pääsen kiusaamaan Teitä taas huomenna
toivoo Pipariina

181730

12. joulukuuta

12.12.2008
Onnea Tuovi ja Tove!


Koko päivän tuo emäntä on kirjoitellut joitain vaihtokortteja ja paketteja ulkomaille. Kun kassi oli niitä täynnä, veimme ne postiin. Sitten otimme kameran ja lähdimme kävelylle. Näin kauniissa maisemissa matka alkoi.



Lunta on ja lammen jää alkaa jäätyä. Siellä ei näkynyt linnun lintua missään. Yleensä koko ranta kuhisee niitä.



Menimme toiseen Hiljaisuuden maahan ja siellä pensailla oli paksut turkit. Joku valo kaukaa kurkki ja luulin sen olevan jonkun lumitraktorin.



Mutta ei, sielläkin oli kuusi kauniine valoineen!



Kun muistopaikan kukkia ja tuoksuja oli ihailtu, lähdimme tuon kuusen ohi kohti pääkäytävää. Silloin säikähdimme. Kaksi isoa koiraako sinne oli päässyt irralleen? Ehei, ne olivat jotain ihan muuta.



Toinen, tuolla oikealla puun takana, mennä vipeltää niin, ettei kuvaa ehtinyt saada. Kuljimme varovasti käytävää kohden ja kaarsimme kappelin ohi. Juttelimme niille ja ne vain katsoivat.
Kun olimme menossa pyöreälle paikalle, metsässä näkyi joku puuta vasten. Kamera äkkiä uudelleen kuvauskuntoon. Mutta zoomin ääni säikäytti sarvipään.:( Kauan sitä odottelimme ja kutsuimme, muttei se halunnut tulla esiin.




Takaisin päin lähtiessä, menimme sivupolulle aidan viereen ja siellä tytöt odottivat. Eivät nuo suostuneet kutsumaan sarvipäätä mukaan kuvaan. No, joku toinen päivä sitten.



Tytöt eivät olleet moksiskaan enää ja kuuntelivat jutteluamme ja antoivat tulla 15 metrin päähän. Emme sentään salamaa uskaltaneet käyttää.



Kotiinpäin tultaessa valot syttyivät ja alkoi sataa lunta. Ihan kuin olisi satumaassa kulkenut.
Ulkoilu vaatii veronsa ja nyt sitten loikoillaan ja vain nautitaan olosta ja joulun odotuksesta.

Olen vieläkin ihan täpinöissäni noista peuroista, että pakko sinne on mennä uudelleen joku päivä ja etsiä se Petteri Sarvipää kuvaan.

Huomenna nähdään, toivottavasti!
Pipariina

181990

13. joulukuuta

13.12.2008
Onnea Seija ja Lucia !



Tänään on Lucian päivä. Joku saa kutreilleen kynttiläkruunun. Miltähän se näyttäisi minun päässäni? Pitäisikö kokeilla? Mistä saisin kruunun? Toisaalta, kynttilät voivat olla vaarallisia.



No, minulle kelpaa tämmöinen kruunu. Eikö olekin sievä? Ja turvallinen.

Tietokonepöydän alta on kuulunut ihmeellisiä ääniä. Ähinää, puhinaa, rapinaa, kolinaa. Ja lauseita: Kumpaan tämä johto tulee... koneeseen vai tuohon laatikkoon.... miten ihmeessä se jaetaan... ja asiakaspalvelu on aina varattu, jonoa 8minuuttia.... pääsinpäs läpi... ei osaa auttaa, antoi teknisen tuen numeron... eihän se ole käytössäkään, miksi sieltä väärä annettiin... ja liikkeestä ei kukaan vastaa... täytyykö sinne mennä paikan päälle kysymään, miksei kukaan vastaa edes puhelimeen alan liikkeessä???
Minäkin ihan sotkeennuin johtoihin, kun niitä vedettiin irti, etsittiin opaskirjoja, kokeiltiin noin ja näin ja joukkoon eksyi kameran akkulaturikin, kun niitä säilytetään samassa laatikossa.



Vaan eiköhän tuo soppa selviä ja onneksi edes yksi kone toimii. Muutoin en tätäkään saisi tänne naputeltua.

Mutta se Lucia. Taidan käydä katsomassa, josko löydän sen jostain.

Tänään olen vähän siivoillut. Ja laittanut salaa paketteja valmiiksi. Kohta pitää varmaan leipoa. Emäntä jo ostikin sokeria, mausteita, rasvaa, kermaa, kirsikoita ja muuta hyvää. Ihan kummasti sokerikuulat katoavat pullostaan ja semmoiset eriväriset tähdet. Onkohan täällä jossain sokerihiiriä?


Eivät nuo kyllä syyllisiltä näytä...
Emäntä leipoisi Lussekatteja, mutta kun kädet eivät kestä. Niinpä niitä täytyy ihailla vain kuvissa. Tai mistä sitä tietää, vaikka hän joku yö yrittäisi valvoessaan.;)

Valoisaa Lucian päivää toivottaa
Pipariina

182240

14. joulukuuta

14.12.2008
Onnea Jouko ja Ove!




Minusta tuntuu, että aika on ottanut siivet selkään. Voiko olla jo kolmas adventtisunnuntai??
Saamme katsella jo kolmea kynttilää.



Siivosimme vanhoja videokasetteja laatikoihin. Kolme laatikkoa tuli täyteen. Oli siellä paljon lastenfilmejä. Minua tietysti kiinnostivat nuo jouluiset. Että onko siellä kenties tuttuja tonttuja joukossa.
Laitoimme ne sängyn alle. Siellä oli iso autoratapaketti. Emäntä mietti, miten sen saisi myytyä pois. Vaikka kukapa nyt melkein 20 vuotta vanhaa ostaisi. Hän kun joskus ajatteli tarvitsevansa sitä, kun lastenlapset tulevat isompina käymään. Vaan kun ei ole yhtäkään lasta edes tulossa.... että turha sitäkään on säilyttää. Kenties hän jonain päivänä raskii luopua kaikista duploista, legoista, barbeista ja mylittleponeistakin. Kummaa, miten tavaroihin kiintyy niin, ettei niistä raskisi luopua. (Toisaalta se on hyvä, muuten minäkin voisin olla poistolistalla. Ajatelkaa. Hui! Kauhea ajatus.)



Yritimme siivota keittiötäkin. Sieltä olisi myytävää vaikka kuinka. Astioita kaapit täynnä. Mm. kaksi isoa kattilaa. Niissä on monet soseet ja mehut keitetty oman puutarhan marjoista ja hedelmistä, punajuuret pehmennetty, talkoosopat tarjottu, simat tehty. Vaan ei niillä enää ole käyttöä. Kun lapset ovat maailmalla, eikä kukaan mitään talkoita pidä ja isoja kattiloita tarvitse. Mutta kun ei niitä kannata roskiinkaan heittää. Hyvää tavaraa. No, kenties joku tekee niistä vaihtokauppaa emännän kanssa. Minusta kyllä tuntuu, että ne menevät kellariin odottamaan aikaa parempaa. Parin vuoden kuluttua sitten joutavat roskiin, jollei kukaan ole tarvinnut. Tai jospa niistä tulee kukkaruukkuja.
On niissä tehty isoja piparitaikinoitakin siihen aikaan, kun lasten ja heidän kavereittensa kanssa leivottiin porukalla.



Joku sanoi, että jollei tavaraa puoleen vuoteen tarvitse, sen voi heittää pois. Onkohan noin? Eihän joulukoristeitakaan tarvita kuin 11 kk:n välein. Silti ne ovat tarpeellisia.
Tietty nuo jouluihmiset ovat eri asia. Hehän keräävät niitä ja pitävät esillä ympäri vuoden.
Emäntä joskus huokailee, että on hyvä, kun tässä kaupungissa ei ole joulukauppaa. Siellä kun tulisi käytyä varmaan kerran viikossa. :)



Laitoin kultakruunun roikkumaan. Se on vanha koriste ja kimaltaa kauniisti ilmavirrassa pyöriessään. Seuraavaksi kuuntelen joululaulukasetit ja haaveilen valkoisesta joulusta, tonttujen puurojuhlasta ja muusta semmoisesta.

Haaveillen huomiseen lähtee
Pipariina

182406

15.joulukuuta

15.12.2008
Onnea Heimo ja Sverker!



Viikon päästä eletään jo jouluviikkoa. Mutta onneksi jouluvalmistelut ovat hyvässä vauhdissa.
Tänään autoin tuoksuvan keitoksen tekemisessä.



Tuo tuoksui ihan joululta! Siihen lisättiin vielä vaikka mitä ja siitä tuli piparitaikinaa, joka on nyt jääkaapissa. Ei siitä kuulema pipareita leivota, se on syömistä varten, kuten aina ensimmäinen taikina-annos.
 On se hyvää, maistoin jo pari kertaa.....


Kun emäntä siivosi, kävin parvekkeella sytyttämässä lyhtyihin kynttilät. Ette ikinä arvaa, mitä löysin? Enpä ole ennen nähnyt joulukuussa ulkona kukkivaa neilikkaa!



Amarylliskin päätti, että joulu on juuri nyt. Se avasi kaikki neljä kukkaansa. Hyasintit ovat hitaampia, ne viivyttelevät ja odottavat oikeaa hetkeä. Mutta antaa kukkien kukkia. Kyllä ne itse tietävät, milloin on aika.



Keräsin jo kortintekotarvikkeita esiin. Muutamalle tontulle pitää kortti tehdä kiitokseksi vuoden aikana tehdystä yhteistyöstä. Liimaa, kartonkia, sakset, nauhaa ja vaikka mitä pitää vielä etsiä. Onneksi tonttujen puurojuhlaan on runsaasti aikaa, joten ihan hyvin ehdin ne jonain yöhetkenä valmistaa.



Nyt sukellan taas joululaatikkoon etsimään koristeita, jotta voin ripotella niitä sinne tänne.

Puuhakasta joulunaluspäivää Teillekin toivottaa
Pipariina

182638

16. joulukuuta

16.12.2008
Onnea Auli, Aulikki, Aada, Ada ja Adele!



Taas on sitten menty tukka putkella. Aamulla kello herätti kahdeksalta ja kun posti oli kerätty luukun alta, alettiin tehdä listaa päivän töistä.
Ensin kuitenkin lähdettiin ulos. Siellä oli hämärää, kuin sumua, harmaata pitsiverhoa vedetty koko maan ylle. Pakkastakin oli mukavasti yli 4 astetta.
Katselimme kuuraisia puita, kynttelikköjä ikkunoilla.



Kävelykatu oli täynnä joulukojuja, mutta emme me niitä katselleet kuin sivusilmällä. Etsimme yhtä tiettyä paikkaa. Sieltä se löytyi viimeisenä. En minä kyllä ymmärrä miksi armeijaa pitäisi pelastaa, mutta sinne veimme muovikassillisen uusia sukkia pikkuisten jalkojen lämmikkeeksi ja pari pehmolelua lisäksi.
Pikkuruinen muori pyöreine silmälaseineen näytti ihan joulumuorilta. Hän toivotti siunattua joulua.
Hymysuin jatkoimme erään naisen luo. Siellä kävimme jo aiemmin ja nyt koekäyttö osoitti, että nopeutta pitää saada tuplasti ja niinpä saimme uudenlaisen paketin mukaamme.

Juu, internettiä se juttu koski ja kerron sitten taas, jos ennen joulua tulee muutoksia ja on vaara, ettemme pääsekään linjoja pitkin yhteyteen toistemme kanssa.:)


Veimme postiin pari synttärikorttia, kun laatikkoon ei voinut laittaa. Ne olivat ihan täynnä. Kaupasta haettiin joululimppua. Se tumma on niin hyvää, että sitä syö melkein ruoakseen puoli leipää kerrallaan.
Kun kaikki oli laitettu kaappeihin ja muutama muu asia hoidettu, kello olikin jo 15. Emäntä meni nukkumaan, koska hänen päätään särki.
Minulla oli siis aikaa jutella punatulkkuherran kanssa ennen kuin itsekin nukuin pienet kauneusunet.



Heräsin johonkin tuoksuun. Se oli kuin joulukuusi, piparkakut, vaniljapulla, kynttilät, riisipuuro, sekametelisoppa, kaikki joulun tuoksut yhdessä. Mitä kummaa se emäntä taas tekee? Menin tutkimaan ja hänen yöpöydällään oli tikku, joka savusi. Tulitikkurasian pikkutontut vain nukkuivat.




Sitten menikin kaksi tuntia, kun emäntä istui nojatuolissaan ja luki viikon sanomalehdet, jotka tulivat postissa ja naapurin tuomina. Siellä oli moroa, valoa, asioita ja ihmisiä, mainoksia ja paikallinen lehti ynnä ip-lehti. Emäntä huokaili, että kylläpä se lehdenluku vie aikaa. Se on paljon helpompaa netissä. Ei tarvi sivuja käännellä ja kannatella. Eikä aivastella ja nenää pyyhkiä.
Siinä tuo istui, joululimppua välillä haukaten (ja sen päällä kauheasti valkosipulinvarsisilppua, uskotteko?) ja jouluteetä juoden. Se maistuu ja tuoksuu pipareilta ja siinä on erivärisiä miniminikuusia mukana. Ne kuuset ne varmaan tuoksuvat ja antavat makua. Sitten söimme piparitaikinaa kattilasta.


Nyt pitää mennä seuraaviin puuhiin, mutta niistä kerron huomenna.
Tomeraa tiistaita toivottaa
Pipariina



182942

17. joulukuuta

17.12.2008
Onnea Raakel ja Rakel!



Kun kerran yö valvottiin yhdessä emännän kanssa, päätimme koristaa kuusen. Punaista ja kultaa, kuten edellisenäkin vuotena. Mutta kun eteisvälikössä ei ole töpseliä, emme saaneet sitä yöllä loistamaan. Menin välillä tuonne alaoksille katsomaan, mihin vielä pitää palloja ripustaa.



Kuusen alla on monta hienoa ja kiiltävää kassia ja niihin ilmestyy salaperäisesti paketteja aina silloin tällöin. Muutaman päällystin ja koristelin minäkin, mutta mistä ne muut ilmaantuivat? Muut joulutonttuset varmaan kulkevat niitä tiputtelemassa talteen, kun pukki ei joka paikkaan aattona ehdi.



Välillä emäntä kävi tuttavansa kanssa kuulema "pahanteossa", mutteivät nuo mitään oikeaa pahaa joulun alla tekisi. Mitä lie puuhasivat.
Ainakin kävimme kaupassa ostamassa jatkojohdon. Se tulee toisesta huoneesta oven ali, mutta emme me vielä aio kynttilöitä sytyttää. Latvatähteä vähän ja kenties viikonloppuna kokeilemme....

Kamera nukkui välillä ja kun se nukkui, menimme tupaan ja nojatuolissa syntyi jotain untuvanpehmoista. En tiedä, mikä se on, mutta pehmeä on. Hyvä tässä on nukkua, kun väsymys yllättää.



Nyt otan nuo vanhat ja kuluneet kasetit taas esiin ja kuuntelemme niitä. Emäntä odottaa tuvassa jotain piraattia (vai mikä se oli?) tulevaksi. Kuulema sen pitää tulla, että saa jotain tehdyksi. Mikä lie inspiraatti... Täytyy mennä katsomaan, onko se tonttu vai mikä otus.



Joululauluja laulaen mennään huomiseen!
Lallatellen
Pipariina

183255

18. joulukuuta

18.12.2008
Onnea Aapo, Aappo, Rami ja Abraham!


On sadellut hiljakseen lunta. Maa on valkoinen, vaan pian se taas sulaa.
Ei se piraatti tullut, joten yö meni nukkuessa. Olisi ollut mukava nähdä, miltä se näyttää...



Otin esiin ison kassin, työkaluja ja kranssipohjan. Piti tehdä taas uusi näkymä käytävälle. Naps, naps, naps. Leikattiin varsia lyhyemmiksi, sitaistiin nauhaa, pujoteltiin varsia. Ei siitä kummoinen tullut, mutta saa kelvata vähäksi aikaa. Minä kun tykkään tehdä näitä, niin varmaan viikonlopuksi on jo uusi.



Sitten saman pöydän kulmalle tuli iso kasa postitettavaa, tarroja, teippiä, postimerkkejä yms. Pari tuntia vierähti niitä pakatessa, välillä kirjeitä printatessa ja osoitteita etsiessä. Vaaka sai vauhtia ja välillä laskettiin laskimella postimerkkien arvoja.
Vähän minä ihmettelin, miksi pitää hellan vieressä tiskipöydällä paketoida, mutta emäntä näytti, että siinä on roskis lähellä ja kaikki silput saa suoraan sinne. Nyt pitäisi vain kävellä postilaatikolle ja jättää kirjeet sinne ennen kuin se taas täyttyy ääriään myöten.



Emännän työlista tältä päivältä on vielä puolivälissä, mutta ehkä hän saa turbovaihteen päälle ja saa ne kaikki tehdyiksi. Voisin vähän ruveta työnjohtajaksi. :)



Nyt lähden Tuuren ja Torstin kanssa kiipeilemään köynnöksiin, mutta älkää kertoko emännälle.;)

Kiipeilemisiin!
Pipariina


183562

19. joulukuuta

19.12.2008
Onnea Iikka, Iiro, Iisakki, Isko ja Isak!




Kun ei kunnon pakkasia ole, täytyy se tehdä itse. Otettiin siis esiin pari sellaista astiaa, joilla tehdään jääpaloja. Sitten niihin kaadettiin vettä, josta osa värjättiin punaiseksi punajuuriliemellä. Ne laitettiin pakastimeen jäätymään ja vuorokauden kuluttua oli jäätä valmiina. Siinä liemessä kun on etikkaa ja se jäätyy hitaammin.



Kaadoin palat lautaselle ja vähän järjestelin niitä.




Ei siitä tullut ihan sellainen kuin piti, kun nuo pohjat ovat liian pyöreitä. Yritin liimata niitä yhteen kuumalla vedelläkin, mutta sitten soi puhelin. Tonttuserkku soitti ja jouduin tekemään kaiken yhdellä kädellä, kun en viitsinyt harvoin soittavalle sanoa, että ei nyt oikein ehtisi juttelemaan...



Vaan on se silti hieno, eikö vain?

Joulukortteja ropisee postiluukusta ja ne pääsevät ruokakomeron oveen kuin näyttelyyn. Muutama pakettikin on taas ilmestynyt kuusen alle. Eli tonttuja liikkuu, vaikkei niistä jälkiä näy märässä maassa. Ikkunan takaa punaisen hiippalakin voi vilaukselta nähdä.



Alkaa olla aika viikonloppuna muistuttaa enkeleitä siitä tyynysodasta, että lunta saataisiin satamaan. Toivottavasti ne sotivat oikein kovasti, että höyhenet lentävät lumihiutaleina tänne maahan.

Emäntä on tehnyt joulun ruokalistan valmiiksi ja oikein odotan, että saan tonttujen puurojuhlaan viedä vaniljaista riisipuuroa. Kukahan saa mantelin? Hän, joka saa, saa onnea koko seuraavaksi vuodeksi.


Nyt taidan mennä paistamaan parit aprikoositortut tai voisihan niihin laittaa boysenmarjaakin. Namskis!

Uuninlämmöstä nautiskellen huomiseen!
Pipariina


183843

20. joulukuuta

20.12.2008
Onnea Benjamin, Kerkko, Ben ja Benny!




Eihän tuo emäntä ollut muistanut tehdä yhtä juttua. Otin siis huivin mukaani kylppäriin ja laitoin lämpimään huuhteluaineveteen puoleksi tunniksi. Tosin se ehti olla vartin enemmänkin, kun jäin kuuntelemaan joululauluja. Sitten laitoin sen iiiison froteepyyhkeen sisään ja painelin kuivemmaksi.
Seuraavaksi kiipesin levysoittimen päälle, kun siellä on kaktus. Semmoinen nuppineulakaktus.
Kiinnitin nuppineuloilla huivin kiinni pyyhkeeseen ja jätin päiväksi kuivumaan.



Emäntä nukkui pari tuntia ja minä hipsuttelin pitkin tupaa. Ei kai hän huomaa, että haukkasin palasen piparilyhdystäkin?

Sitten piti ruveta yhtäkkiä mööpliseeraamaan. Nettiyhteys kun muuttuu semmoiseksi, joka tulee puhelinpistokkeen kautta ja se pistoke löytyy tuvasta. Niinpä piti siirrellä tuvan huonekalut ihan sekaisin, vetää tietsikkapöytä patalappujen avulla makuuhuoneesta tupaan ja viedä tuvasta kirjoituspöytä makkariin. Ihan hyvin me kaksin pärjäsimme, kun noita patalappuja käytimme apuna. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.


Ja kun nojatuolit veivät niin paljon tilaa, ne saivat mennä pojan huoneeseen ja tupaan tuotiin sieltä sohva. Saa nähdä, miten emäntä tottuu istumaan sohvalla kutoessaan. Vaan taitaa tuo alkaa viihtyä enemmän keinutuolissaan makuuhuoneen puolella, kun siellä on hyvä lattiavalaisinkin kohdelampulla.

Meillä riittää vielä huomiseksikin paljon hommia. Lista alkaa lyhentyä. Se on keittiön työpöydällä ja siitä viivataan aina tehty työ yli. Vaikka tulee se joulu, vaikkei mitään tekisi.
Jos aiot olla komerossa joulun, silloin ne kannattaa siivota, mutta muuten ei.


Suunnittelimme joulun kukka-asetelman. Joku päivä käymme kukkakaupassa hakemassa minijoulutähtiä ja vaaleanpunaisia hyasintteja sekä pyydämme tekemän hienon rusetin.

Huomenna teen taas uuden kranssin oveen. Pitääpä muistaa ottaa tarvikkeita esiin, ettei unohda.



Nyt menen paistamaan pipareita.
Piparin tuoksussa huomiseen!
Pipariina


184141

21. joulukuuta

21.12.2008
4. adventtisunnuntai
Onnea Tuomas, Tuomo, Tommi, Tomi, Tomas, Tom ja Tommy!




Hyvä Tuomas joulun tuopi ja Tuomaanristi on yksi emännän rakkaimmista joulukoristeista. Hän toivoi sitä niiiiiiiiiiiiiin kauan ennen kuin sen sai. Sitä säilytetään yhä omassa alkuperäispakkauksessaan.



  Tuomaanristi laitetaan kodin korkeimmalle paikalle karkottamaan pahat pois jouluajan suojelemiseksi. Kelpaa tässä vieressä seisoskella noin komean koristeen vieressä. Ja täältä ylhäältä näkee hyvin.



Tein uuden kranssin oveen. Tonttupoika halusi mennä uudestaan sinne vilkuttelemaan naapurin pikkulapselle.

Kukkakaupasta on nyt haettu kaksi vaaleanpunaista hyasinttia ja vaaleanpunainen joulutähti. Täti teki kauniin punakultaisen rusetin ja antoi kimaltavan oksankin mukaan. Emäntä laittoin ne jo koriin, mutta vielä pitää hakea kuusenoksia siihen ennen kuin näytämme sen Teillekin.;)

Sitten tehtiin jotain löllykakkua. Hyviä pipareita murskattiin jollain nuijalla ja vaikka mitä. Mutta kyllä siitä tuli hyvä ja joulunmakuinen, vaikka olikin löllykakku.



On viety roskia roskikseen (ja emäntä liukastui sen katoksen ovella ja venähdytti reitensä. Onneksi sai seinästä kiinni, eikä kaatunut kyljelleen asfalttiin. Olisi lonkka voinut murtua) ja laatikoita pois eteisestä kellariin, lisätty joulutauluja seiniin ja oviin. Nyt ovat kaikki muut koristeet paikoillaan paitsi tontut ja enkelit. Emäntä ei vielä tiedä, tekeekö hän tonttukylää ollenkaan vai juoksevatko tontut sinne tänne hyllyille, ikkunalaudoille yms. paikkoihin.



Nyt jatkan makoilua sohvalla ja katselen kuinka nuo koristeet kimaltavat sateenkaaren väreissä, kun kuusen valot osuvat niihin. Niin, ja seinällä on niitä emännän rakkaita ruotsalaistonttuja, joista hän ei ikinä luopuisi ja joita ilman joulu ei tuntuisi joululta.



Ja vaihtoihan tuo uudet verhotkin tuvan ikkunaan. Fiikuksen takana on jännä viininpunainen kangas, jossa toisella puolella hiutaleet ovat kultaisia ja toisella hopeisia. Toiseen reunaan laitettiin kaksi verhoa päällekkäin. Kullanvärinen satiiniverho ja sen päälle ohut kullanvärinen hilekoristeinen verho. Se kimaltaa kivasti jouluvalaistuksessa. Ai että miksi kaksi päällekkäin? No kun siinä ikkunan vieressä on tuuletusluukku ja sieltä vetää. Paksumpi verho estää kukkia saamasta vetoa ja ohut tuo "luksusta", sanoi emäntä.

Varokaa niiden kynttilöittenne kanssa!

Makoillaan huomiseen!
Pipariina


184343

22. joulukuuta

22.12.2008
Onnea Raafael ja Rafael!




Joulu lähenee koko ajan. Näissä päivissä on ollut sitä jotain jo oikein paljon ja koko ajan. Emäntä löysi kaksi pussillista kultakoristeltuja käpyjä. Ne laitettiin kuuseen. Samasta laatikosta löytyi tähtiä, jotka loistavat pimeässä. Ne imevät valoa itseensä ja sitten loistavat. En ole kyllä vielä nähnyt, kun ei täällä ole pimeää.

Nyt on sitten tehty ihan ihmeellistä: kauniin värisiä aineita laitettiin astiaan ja päälle kaadettiin konjakkia. Ne muhivat yön yli yhdessä ja heti aamusta alkoi vatkain surista ja uuni kuumeta.




Uuniin meni vuoka poikineen ja kakkuja syntyi seitsemän tai yhdeksän vai miten se oli. Emännällä oli oma reseptisivunsa auki ja sieltä katsottiin, paljonko sitä sokeria nyt pitikään laittaa ja mitä mausteita tähän tuli ja kauanko tuo on uunissa.



Kun kaikki kakut oli paistettu, pyöriteltiin piparipallloja ja litistettiin ne pellille. Kuulema laiskan pipareita.
Yli viisi tuntia keittiössä aherrettiin, vatkattiin, tiskattiin, sulatettiin rasvaa, mitattiin aineksia jne.



Sen jälkeen seurusteltiin, juotiin teetä ja katsottiin kaikkea kivaa.
Kukka-asetelma on oksia vaille valmis.

Aloimme leikata papereita. Tehdään yksi ISO kortti. Nyt se on kuivumassa ennen kuin siihen voi kirjoittaa.

Sytytimme kynttilän pieneen lasiseen kotaan. Sitä on kiva katsella, kun se sammuu ja aukosta nousee savua. :)



Tonttuarmeija on vapautettu ja nyt meitä on vaikka missä. Lähden tästä seurustelemaan serkkujen kanssa. Kenties kiipeämme kuusen latvaan ja kilisytämme kelloja. Tai keinumme köynnöksissä. Tai leikimme hippaa.

Leikkien huomiseen!
Pipariina

P.S. Enkelit aloittivat kuin aloittivatkin sen tyynysodan!:))))



184590

23. joulukuuta

23.12.2008
Onnea Senni ja Elof!


Kyllä on ollut mukavaa istua ikkunan ääressä ja katsella lumihiutaleitten tanssia! Kiitos, enkelit, kun aloititte tyynysotanne ihan oikeaan aikaan!

Pakkohan sitä oli mennä nauttimaan talvisäästä ja niinpä kävimme eräässä isossa kaupassa. Ostimme alemyynnistä kahdet led-valot parvekkeelle ja pari lahjaa. Sitten teimme löydön ja saimme montakymmentä hienoa kultapalloa ja kolme kultaköynnöstä kuuseen!! Kultaisia ja hopeisia enkeleitäkin lensi mukaan.



Sukelsin taas koristepussiin ja tein uuden kranssin oveen. Nyt kenties annan sen olla joulun yli, enkä vaihda toiseen ennen viikonloppua, kun uudeksi vuodeksi sitten täytyy tehdä uusi.;) Minähän sanoin, että tykkään tehdä niitä.



Kaupasta hankittiin kaikki joulun ruoat ja tarvikkeet. Emäntä sanoi listaa tehdessään, ettei uskalla edes ajatella, mitä ne kaikki maksavat. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa....

Tontut ovat tuoneet lisää paketteja kuusen alle. Kyllä se näyttää hienolta - tuo kuusi. Kimaltaa ja loistaa ja on tyytyväisen näköinen. Tottakai, kun aina vain saa lisää koristeita oksilleen. Punaisia palloja täytyy kuulema seuraavaksi hankkia.
Ja kyllä, tässä päivässä on sitä jotain oikein paljon!



Emäntä aikoi leipoa pari taatelikakkua joululahjoiksi, muttei hän jaksanutkaan, vaan meni nukkumaan. Minä täällä hyppelehdin ja taidan noita taatelipaloja napostella.

Kohta menen täyttämään kakkua, tekemään siihen rahka-kermamössöä täytteeksi boysenmarjojen, banaanin, puolukan ja omenan kanssa. Aion yllättää emännän. Täytyyhän sitä kerran vuodessa saada kakutella rauhassa. ;)



Appelsiineihin en koske, kun niistä tulee joku kuorrutus yhteen kahvikakkuun. Mutta hedelmäkakkua maistoin jo. Kyllä oli maukasta ja kosteaa. Miksiköhän niitä sanotaan kuivakakuiksi?

Mihinkäs emäntä piilottikaan ne sokerihelmet ja strösselitähdet? Lähden tästä etsimään.

Maukkaasti aattoa kohti menee
Pipariina



184869

24. joulukuuta

24.12.2008
Onnea Aatami, Eeva, Eevi, Eveliina, Adam ja Eva!




Tällaisen kakun sain aikaan.:) Tästä riittää useammallekin. Reunapursotukset menivät vähän pieleen. Minulle soitettiin, että on tulossa vieraita. Puhellessa meni aikaa ja kerma ehti vähän liikaa lämmetä.



Ulkona satoi ja satoi lunta koko ajan. Kannattaa olla väleissä enkeleitten kanssa.;)
Haimme kuusenoksia ja talventörröttäjiä. Vihdoin saatiin kukkakori valmiiksi. Siinä on pesä neilikoille ja muuta jännää. Yhden oksan alta katselee enkeli, yhdessä on kaksi joulupalloa, iso kultakäpy piilottelee jossain. Mutta oksat tuovat kuusen tuoksua. *nuuh* Minusta lyhyet oksat olivat niin surullisen näköinen kaulus kukille, että laitoin joukkoon piiiitkiäkin. Kun tuo emäntä laittoi oksia puutarhahanskat käsissään, tonttu tökkäili oksia tuosta vaan oasis-sieniin. *virn*



Sitten pöydällä jo odottikin salaperäinen paketti. 24. luukku siinä luki. Avasin sen varovasti ja kas kummaa! Sieltä pöllähtivät Turun tontut Pyry ja Pauliina laulaen esiin.



Kuulumiset vaihdettuamme lähdin esittelemään heille kaupunkiamme. Kävelimme lumisateessa, potkimme lunta ja lauloimme joululauluja.



Koko kaupunki oli pukeutunut valoihin ja väreihin. Ihan pikkutontut häikäistyivät lamppujen määrästä.



Jotkut seinät olivat kuin kultaa. Ja sinisiä maljoja oli torilla.



Tuon mietiskelijä-patsaan takaa näkyy torin komistus eli jättimäinen kuusi.
Mutta kyllä meidän oma kuusemme on kauniimpi. Kun olen sitä itse koristanut, niin se tuntuu kauneimmalta.



Nyt alan valmistautua Pauliinan, Pyryn, Torstin ja Tuuren kanssa tonttujen puurojuhlaan.
Tämä päivä on tulvillaan sitä jotain: joulun tuntua!

Joulu on saatu kiinni ja on aika hiljentyä, juhlia, nauttia.
Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille
toivottavat
Tonttutyttö Anna Pipariina ja Jouluenkeli


185139

25. joulukuuta


Torstaina 25.12.2008

Kiitän kaikkia adventin ajan mukana kulkeneita ja vetäydyn joulunviettoon muiden tonttujen kanssa!

Ensi vuonna kalenterista vastaavat Turun tontut Pyry ja Pauliina.

Hyviä joulun pyhiä, loppuvuotta ja ensi vuotta!
toivoo
Tonttutyttö Anna Pipariina


185376

Tämä sivu ja linkkien toimivuus tarkistettu 25.10.2012

HTML Hit Counter
HTML Hit Counter

29.10.2012