Pikku Bää-Bään matka jouluun

1. joulukuuta


Olen pieni Bää-Bää. Synnyin noin 50 vuotta sitten joulukuussa ja siksi olen valkoinen kuin lumi.


Asun vuodet ympäri paimenen ja hänen oman karitsansa kanssa, mutta nyt karkasin hyllyltä ja matkustan jouluun Teidän kanssanne. Menen kyllä sinne hyllylle sitten takaisin.

Paimen ja karitsa ovat pari vuotta minua vanhempia, joten kyllä meillä ikää riittää, vaikka silti olemme aina nuoria. Se on sitä joulun ihmettä.;)

Joulun aikaan tapahtuu kaikenlaisia ihmeitä. Kenties niitä näkyy ja tapahtuu tälläkin matkalla.

Minun täytyy nyt alkaa kerätä kaikenlaista tarviketta joulumatkalle mukaan. Tämä päivä meneekin siinä.

Minulla on oma salainen projektinikin, mutta siihen palataan myöhemmin.

Joten eikun matkaan!

lähtee Bää-Bää


2. joulukuuta

Tänään on pikkusorkat mullassa.


  Pöydällä oli iso laatikko. A-ma-ryl-lis. Mitähän tuolle tehdään?

Luin ohjeet. Ne pitää laittaa ruukkuun multaan kasvamaan joulua varten.

Minähän hain multaa ja lapioin sitä pikkulapiollani ruukkuihin. Sitten istutin mukulat, kastelin vähän ja se oli siinä.


Kaupasta tuotu hyasinttikin pääsi jouluiseen päällysruukkuun.


Nyt sitten odotetaan, mitä noista tulee.

Täytyy tästä kipittää pesulle, kun ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi on vuorossa.

Nähdään huomenna!

toivoo Bää-Bää


3. joulukuuta

Nyt pitää kiirettä, sillä jouluun kuuluu kakkuja vaikka minkälaisia.

Tämän päivän kakku onkin helppo tehdä, kun sen voi tehdä yhdessä ja samassa kauk... siis kattilassa. Säästyy tiskiä.

Taatelit, sokeri ja vesi keitettiin pitkäääään ja hitaaaaasti soseeksi, lisättiin rasva ja annettiin jäähtyä.

Sitten oli se sotkuvaihe, kun siitä mössöstä tehtiin vaahtoa. Se kun ensi alkuun roiskii pitkin seiniä ennen kuin alkaa tulla vaahdoksi. Siksipä olenkin laittanut kattilan päälle voipaperia, ettei tarvitse seiniäkin pestä kakun takia. Vaikka voin minä vähän niitä nuolla, kun se on sen verran hyvää taikinaa, mutta paras silti olla varovainen.

Kun kuivat aineet vielä sotkettiin sekaan ja kaadettiin taikinat vuokiin ja laitettiin uuniin, sain minäkin syödä pikkumassuni pullolleen taikinaa koukuista, kattilasta ja nuolijasta.


Tässä on valmiita kakkuja vähän jäähtyneinä. En kai minä muutoin pikkusorkillani voisi tässä seisoa. Vai mitä luulette?

Toisiin tuli korppujauhoja ja toisiin kookoshiutaleita, kun ne vuoat jauhotettiin. Kun kaikki eivät tykkää samanlaisista mauista.

Mutta minäpä maistoin jo tuota pumpulinpehmeää kakkua ja se oli hvyää!

Maistellen huomiseen

lähtee Bää-Bää


4. joulukuuta 2. adventti

Tänään poltetaan kahta kynttilää, kun on toinen adventtisunnuntai.

Meillä on kaksi turvallista kynttilää ikkunalla, joten menin sinne minäkin juhlan kunniaksi. Jos poltat ihan oikeaa kynttilää, ole varovainen tulen kanssa!


Sitten laitetaan huusholli tuoksumaan! Taas keitetään kattilassa kaikenlaisia mönjiä ja lisätään sitä ja tätä ja vähän tuotakin.

Lopuksi jauhot pöllyävät ja tässä on tulos:


 Ihanan pehmeää ja tahmeaa mössöä sorkkien alla. Ja niin hyvän makuista!

Tämä saa päivän tai kaksi maustua ennen kuin siitä leivotaan sydämiä ja kenties pikkulampaitakin.


Nyt menen takaisin kynttilöiden luo. Siellä on niin lämmintä.

Tunnelmoiden huomiseen

valmistautuu Bää-Bää


5. joulukuuta

 Yhhyhhyyyy... tämän päiväinen mössö haisee pahalta! Ensin näyttää ihan hyvältä ja vähän sekoittelen seosta.


Mutta kun sitä keitetään ja sekoitetaan koko ajan, se alkaa haista pikkunenuun.

Kattila nostetaan vesialtaaseen ja vatkataan kylmäksi ja kamalia hajuhöyryjä nousee koko ajan ylös kohti pikkusimmuja. *niisk*

Sekaan laitetaan lisää haisevia aineita, kuten etikkaa, currya ja konjakkia. Yhhyhhh!

Sitten seos kaadetaan niihin pikkupurkkeihin, joita koko syksy on kerätty talteen.


Piti etsiä joulutarroja ja -tulostuspaperia. Niistä tein etiketit.


 Eikös tullutkin nättejä?

Mitähän huomenna puuhataan?

miettii Bää-Bää


6. joulukuuta


Kuin taikaiskusta yöllä on satanut lunta! Olen istunut kynttilän vieressä ikkunalla ja katsonut, kun isot autot mennä huristavat ohi. Niillä on joku käsi auton edessä ja ne laittavat lunta tien sivuun. Ensin meni keltainen auto ja sitten tuo sininen ja ne ajoivat monta kertaa. Nyt on autoilla mukavampaa ajaa tiellä, kun ei tarvitse kinoksissa kulkea. Vaikka voihan se lumi kutitella auton pohjaa. Nauraakohan se auto sitten?


Sitten näen kaksikin sinivalkoista lippua liehumassa. Tai oikeastaan kolme, mutta se kolmas on tuolla kaukana sairaalanmäellä, enkä saanut sitä samaan kuvaan. Minä kun asun täällä seitsemännessä kerroksessa, niin omaa pihaa pitää katsella alaspäin.


Enkelin siipien suojassa pikkuisen karitsan on turvallista olla.


Aion vielä tänään käydä katsomassa monia kynttilöitä pimeässä, mutta nyt menen kellimään omalle tekolumikinokselleni.

Sinivalkoista itsenäisyyspäivää

lähtee viettämään Bää-Bää


7. joulukuuta

Nyt minun pikkupääni menee ihan pyörälle, kun ympärillä on niin paljon kaikenlaista kaunista ja kiiltävää!

Sain luvan paketoida kaksi joululahjaa ja nyt mietin, mitä paperia otan ja mitä nauhaa ja miten ne laitan kauniiksi.

*rapinaa, ritinää, saksimista, käärimistä, teippaamista, äheltämistä nauhojen kanssa*


No niin, eikös näistä tullutkin kauniita?

Toivottavasti saaja ei tykkää huonoa, kun käytin uudestaan nauhoja. Eiväthän ne miksikään ole menneet yhdessä käytössä, kun ne on nätisti otettu irti ja säilytetty. Ei kaikki ole kertakäyttöistä.


Mitenkäs tämä väri sopii?


Vai onko tämä minulle sopivampi? Taitavat molemmat sopia valkoiseen.:)


No, laitoin ne paketit kassiin odottamaan hakijaansa.

Pöydällä oli se valkoinen korupussi. Siitä tulee mukava makuupussi, joten menen sinne lepäilemään.

Kun se on valkoinen sekin, ei kukaan huomaa minua, vaikka ottaisin vähän pitemmätkin torkut.

Samalla mietin, mitä huomenna puuhastelisin.

Haukotellen loikoilemaan

lähtee Bää-Bää


8. joulukuuta

 

Tänään olen juoksuttanut koristeita sinne tänne, vähän omituisiinkin paikkoihin, mutta ei se haittaa. Nämä ovat tuvan lattialla kattilakaapin edessä.


Sitten laitoin oven pieleen oman pienen joulukuuseni. Sen oksilla on hyvä välillä voimistella ja vetreyttää sorkkiaan.


Eteiseen vein palapelitaulun nuppiin roikkumaan kelloja. Vähän nuo oksat minua kutittelivat.


Kylppäriin kiikutin pukin lakin. Se on oikeasti vessapaperipiilo, mutta näyttää nätiltä kuivausrummun nurkalla. Ihan kuin pukki olisi siellä juuri käynyt ja sen siihen unohtanut.


Eilisiltana jo pudotin, vahingossa tosin, tuvan pimennysverhorullan alas, kun laitoin ikkunalle tähteä. Onneksi mitään ei mennyt rikki.


Nyt voinkin lähteä taas lepäilemään korupu..., siis makuupussiini.;) Näen varmaan unia omasta salaisesta projektistani. Pian on sen aika.

Mutta ensin on muuta tehtävää ja niitä miettimään alkaa

Bää-Bää

 


9. joulukuuta

Tänään aloin oikein luvan kanssa sotkemaan.

Leivoin aiemmin piparit, paistoin ne ja laitoin kaappiin piiloon odottamaan. Nyt sotkin koristelumössön.

Erotin keltuaisen munanvalkuaisesta, desimitassa on punaista tomusokeria ja pari tippaa sitruunanmehua tiputtelin valkuaisen joukkoon, kun sitä vähän vatkasin. Eikä siihen sitten muuta tarvittu!

Näin kaunista siitä tuli ja tuossa ovat piparit, jotka ovat minun.

Hain vielä pikkuisen koristeita ja tuossa voipaperitötterössä on sitä mössöä.

Sitten vain puuhiin ja ykskaks ne näyttivätkin jo tältä:

Ohhoh, eikös olekin kauniita näin pikkukaritsan tekemiksi?


Laitoin ne lautasille kovettumaan ja jouluna saadaan syödä namia.

Maistoin mössöä ja se oli kyllä aika makeaa. Ei sitä paljon voi syödä kerralla. Mutta sittenpä ne piparit kestävätkin kauan.

Nyt kipitän pesemään sorkkani kaikesta makeasta mössöstä ja mietin, mitä huomenna tekisi.

Iloisiin näkemisiin!

Bää-Bää


10. joulukuuta

Huhhuijakkaa! Olen siivonnut komeroita. Siis ihan ylimpiä, pieniä, viisi kappaletta.

En aio niihin jouluna mennä, paitsi jos meno yltyy ympärillä liikaa ja haluan rauhaan. Sitten voin kiivetä siivottuihin komeroihin. Kannattaa ne siis siivota.

Tämä päivä on ollut kuin sukellus vuosikymmenten taa. Varsinkin nämä toivat muistoja mieleen:

Tuo pikkukukkaro oli käytössä postiautomatkoilla ja terottimesta saattoi katsoa, mitä kello on eri puolilla maailmaa. Nuo olivat samassa kaapissa kanssani aikoinaan 60-luvulla. Nyt ne menevät roskiin. Muutakin sinne joutaa ja paljon paperia silppuriin. Sillä miksi säästää turhaa roinaa, kun sillä ei mitään tee? Kuvissa ne muistot säilyvät ja mielessä myös. Sitä paitsi tuo terotin ei enää terota, kun siellä sisällä ei ole mitään ja se on muutenkin rikki.

Löysin vanhoja rahoja ja postimerkkejä. Ne säilytetään kenkälaatikossa, jos joku tulevaisuudessa haluaa niitä tutkia ja kerätä joukosta tarvitsemansa pois.

Löysinpäs joulukoristeitakin. Kuusenmuotoisen pahvin, jossa on hopeanauhaa ja kimaltavia vaaleanpunaisia helminauhoja. Ne laitetaan käyttöön jo tänä jouluna.

Ulkona pyryttää ja ikkunat ovat ihan märät. Mutta kauniit.


Olen ihan väsynyt siivoamisesta, joten täytyy välillä levätä ja sitten jatkaa taas.

Joten nähdään huomenna, jos jaksan nousta ylös uusiin puuhiin,

huokailee Bää-Bää


11. joulukuuta 3. adventti

Tänään poltetaan kolmea kynttilää. Ajatelkaa, enää yksi sunnuntai ja sen jälkeen sunnuntai onkin jo joulupäivä!


Otin esiin sakset ja paperia. Olen katsellut netistä sitä joulukuusen askartelua.

Leikkasin paperit valmiiksi. Latva onnistui ihan hyvin, mutta ne alaosat.... Vaikka kuinka pysäytän pikkusorkillani videon ja yritän katsoa, tehdä ja miettiä, jokin menee pieleen. Ei minun kuusestani vielä valmista tullut, kun en ole latvatähteäkään tehnyt. Siihen tarvitaan kuusi eri osaa ja se voi olla aika vaikea tehdä, kun sen pitää olla aika pieni. Teen sen noista karkkipapereista.


Ei mennyt kuin Strömsössä, kuten nuo ihmiset joskus sanovat. Mutta alku on hyvä. Kyllä minä sen vielä teen ja sen pikkutähdenkin latvaan!

Pitää alkaa kerätä nyt kasaan noita salaisen projektin tarvikkeita, jotka olen pistänyt sivuun ja piiloon.

Jotain vihreää vielä puuttuu... en oikein ymmärrä, mistä tekisin sen....

Mutta eiköhän se selviä ennen huomista.

Suunnittelemaan lähtee Bää-Bää


12. joulukuuta

 Nyt on aika alkaa valmistaa omaa projektiani.

Aika kauan mietin, miten tämän toteutan. Ja tästä se alkaa:


Mitä ihmettä? Tonttuja! Ei, ei, ei! Hus pois, teillä ei ole nyt asiaa tänne!

Tämä on minun niittyni.


Tässä on jo muutamia puita ja pensaita paikoillaan.

Sitten seuraavaksi...


Mitäs luulette, onko tämä esiintymislava?


Kun aitaakin on ympärillä, festarialueko tästä syntyy?

Sitä saatte arvuutella huomiseen asti,

tuumaa Bää-Bää


13.  joulukuuta

 

Toin lampaat laitumelle syömään vihreää nurmea. Täytyyhän meidän kasvattaa villaa lämpimiksemme.

 

Heinäpaaleja ateriaksi...

 

Haluaisitteko tekin tulla tänne aidan sisäpuolelle? Luulen, että teille kyllä on ruokaa metsissäkin. Mutta kauniita te olette! Ilmankos teitä on niin useissa korteissa ja tauluissa joulun aikaan.

 

Sitten seuraavaksi toin lehmät ja vasikat laiduntamaan.

Täytyy tänne taluttaa hevosetkin varsoineen ja....

...emakot pikkuporsaineen.

Puuttuukohan täältä jotain?

Sitä miettimään, Sankta Luciaa laulaen,

jää Bää-Bää


14. joulukuuta

Kyllä jotain puuttui. Nyt toin kanat, tipuset, ankat ja hanhet mukanani.


Hupsista, paimen on löytänyt eksyneen lampaan.

Mutta mitä tuo musiikki on?


Kappas, enkelit soittavat sulomusiikkiaan.

Muistattehan sen tarinan, jossa enkelit ilmoittavat suuren ilon?

Jostain löytyy siis tähti, jota seurataan...


Onkohan se tämä?

Ihmettelee Bää-Bää


15. joulukuuta

Itämaan tietäjät ovat matkalla. He ovat seuranneet tähteä.

Heinillä härkien...

Keitä ne olivatkaan ne kolme kuningasta?


Laitoin tuonne valotkin. En löytänyt semmoisia pieniä lyhtyjä, jotka sinne olisivat sopineet, mutta saa kelvata tällä kertaa.


Tällainen tästä minun seimestäni tuli. Nyt, kun olen ottanut enemmän selvää seimistä, tiedän, että tämä on vähän väärin tehty.

Seimi pitää tehdä vaihe kerrallaan, mutta siitä olisi varmaan tullut liian yksitoikkoista Teille. Siksi tein sen nopeammin, ettette kyllästy.:)

Ja kaikella on tarkoituksensa. Esim. lehmät (tai härät) olisi pitänyt laittaa ihan eteen lämmittämään Jeesus-lasta varten oljet kaukalossa hengityksellään. (Mikseivät pyytäneet meiltä lampailta villoja?)

Mutta tästä tuli Bää-Bään pikaversio.

Nyt voinkin hyvillä mielin mennä kuusen alle nukkumaan. Kun kuuntelee enkelten soittoa ja laulua, nukkuu varmaan hyvin.

Näin luulee Bää-Bää

 


16. joulukuuta

Kävin kaupungilla. Ensin kaivoimme auton lumen alta ja huristelimme keskustan laitamille.

Ulkona satoi vettä, joten menin laukkuun piiloon. Märkä villa ei tunnu mukavalta, kuten varmaan tiedätte.

Kurkistelin laukun reunan yli, kun kauppakeskuksessa oli menossa joululauluesitys. Minulla ei ollut mitään kuvausvehjettä mukana, joten kuvia en saanut. Mutta tiedättehän ne kuorot ja orkesterit muutenkin.:)

Kävimme kaupoissa kiertelemässä ja katsomassa ja sitten menimme kävelykadulle. Siellä oli pieniä punaisia mökkejä, ihan kuin tontun taloja.

Muutama ostos meni suoraan postilaatikkoon ja lähti varmaan lentämään ulkomaille.

Ajelimme sitten vähän kauemmaksikin ja joka puolella välkkyi ja vilkkui valoja. Pikkuisen karitsan pää meinasi mennä ihan pyörälle, joten katsoin parhaimmaksi kaivautua laukun taskuun nukkumaan.


Kuusen alle on kuitenkin nyt ilmestynyt lisää lahjoja, ihan ilman kääreitäkin. Kun niitä on enemmän, ne laitetaan isompiin pussukoihin. Semmoisiin joulusäkkeihin.

Taidanpa tehdä niitä huomenna. Tai sen jälkeen, sillä minua kuulema viedään huomenna jonnekin vielä kauemmas.

Hei hulinaa!

ihmettelee Bää-Bää


17. joulukuuta


Hui kauhistus, kun näin vaaaaaltavan suuren kuusen!

Ihan varovasti menin likemmäs ja kurkistin sen oksille. Ei siellä ollut ketään. Ei tonttuja, ei lampaita, eikä lintujakaan.


Kävelimme keskustaa kohti ja menimme torille. Ei kuitenkaan ihan tavalliselle, vaan tietysti jouluiselle.

Suunnistimme kauppahalliin. Siellä tuoksui kaikenlaisia hajuja. Kiersimme siellä täällä ja sain viereeni ainakin tuoksuvaa jouluteetä.

Varovasti taas kurkin laukun reunan yli, kun en uskaltanut yksin lähteä seikkailemaan. Siellä oli niin paljon kiireisiä jalkoja, jotka olisivat voineet tällaisen pienen karitsan polkea.


Kävimme katsomassa bambia satumetsässä ja katosta roikkuvia lumihiutaleita ja tähtiä.

Sitten salaa kipaisin joulukuuseen, joka oli kuin karamelli. Kukaan ei nähnyt, kun keinutin palloja.


Ulkona ihan säikähdin, kun mustekalat ojentelivat lonkeroitaan. Menin laukun viimeiseen nurkkaan piiloon, etteivät ne nappaa minua!

Onneksi lähdimme pois sieltä ja saatoin tulla pois piilostani.

Onkohan joulu vaarallistakin aikaa?

miettii Bää-Bää


18. joulukuuta 4. adventti

Kävin katsomassa kavereita, jotka olivat ikkunan takana. Ne sanoivat, että niiden pitää pitää yllä joulumieltä ja siksi ne ovat vähän aikaa näytillä.


Pukki heilutteli minulle ja muillekin ohikulkijoille. Sillä oli säkissä kuulema joulusalaisuuksia.

Hiiriperhe oli jo hyvin valmistautunut jouluun. Oli ruokaa hella notkollaan. Ja hiiri-äiti oli tehnyt piparitalonkin.


Pupuperhe paketoi lahjoja koko metsän väelle.

Ketut ja pöllöt olivat sillalla kurkistelemassa toisten joulupuuhia.

Mutta nyt jätän ne puuhiinsa ja sytytän neljä adventtikynttilää.

Adventtina sytytän pienen kynttilän;
ensin yhden, sitten toisen,
kolmannen ja neljännen.
Silloin on jo ovella
juhla Jeesuksen.

Ensimmäinen vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä neljän viikon verran,
toki joulu saapuu kerran.
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."

Toinen liekki supattaa:
"Mielenne vain malttakaa.
Nyt ei sovi nahistella,
pipareita pihistellä.
Pian toinen viikko hujahtaa, 
muut kaksi oottaa vuoroaan."

Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."

Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."

Näin on, joulu tulla saa!

lausuu Bää-Bää


19. joulukuuta

Kummallisia vaatekappaleita lenteli tuvassa. Laitettiin uusi verho ikkunaan, pöytäliina pöydälle ja sitten minä aloin puuhiin.

Ensin siinä oli kolme pyöreää entistä pöytäliinaa ja minä.

Hetken kuluttua oli edelleen kolme liinaa ja minä, mutta nyt ne olivat nyytteinä. Sisälle piilotin kaikki tähän mennessä tulleet lahjat kuusen alta omiin nyytteihinsä.

Nauhoista tunnistaa, kuka minkäkin nyytin saa. Tänä vuonna ei tarvitse papereita rapistella, eikä kantaa säkillistä paperisilppua roskiin.

Sitten jatkoin kuusen koristelulla. Saadaan iso laatikko pois tieltä ja vietyä kellariin, kun kaikki on paikoillaan.


Seinillä on taulut, katossa koristenauhoja. Ikkunassa keittötontut pyörivät ilmavirrassa.

Enkelit pitää vielä laittaa toisen huoneen ikkunaan. Oveen tein uuden kranssin.

Minusta tuntuu, että joulu alkaa olla valmis tässä talossa.

Näin tuumailee Bää-Bää


20. joulukuuta

Tänään on rauhallinen päivä. Mitä nyt pakkaajatonttuja on näkynyt ahertamassa kirjeitä postiin.

Olen makoillut levysoittimen vieressä ja kuunnellut joululauluja. Välillä pikku sorkat hakkaavat tahtia, kun tulee joku oikein menevä kappale.


Yksi tonttu toi lahjoja jo etukäteen ennen joulua. Tietokone sai uuden näppiksen, jossa kaikki nappulat toimivat.

Lisäksi tonttu toi kaksi teenhaudutusmukia, joiden lähellä on hyvä lämmitellä.


Seuraavaksi tontun säkistä paljastui blingbling-kännykotelo. Sen tähdet loistavat oikein kauniisti. Ihan voisi kuvitella sen tähtitaivaaksi.

Löytyi sieltä 10:n vuoden kalenterikin. Jotain pieniä, pyöreitä, kiiltäviä oli vaikka kuinka paljon, mutta ne vei postitonttu heti mukanaan.


Joku tonttu, vai oliko se sittenkin karitsa?, laittoi oviin tähtiä. Ne loistavat pimeässä.


Minulla on kaksi hyasinttia, valkoinen ja sininen. Niitä on mukavaa nuuhkia. Joulun tuoksua.

Eikö tämä valkoinen sovikin minulle paremmin?

miettii Bää-Bää


21. joulukuuta

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Että hyvää Tuomaan päivää!


Pitihän minun laittaa Tuomaan risti korkeimmalle paikalle suojaamaan kotia joulun ajaksi kaikelta pahalta.

Kävelin ulkona räntäsateessa. Ihan valkoiseksi maa tuli, vaikka oli se märkää.

Hyppäsin repun pikkutaskuun ja kurkistelin maailmanmenoa sieltä.

Kaupoissa oli väljää, ei ollenkaan ruuhkaa. Joka puolella tuoksuivat hyasintit ja kynttilät ja yhdellä ovella oli tervapadat.

Joulukuusen myyjiä oli siellä täällä. Vähän katselimme, että jos sellaisen pienen... Mutta lahjaksi hankittiinkin sitten kestokuusi.

Siihen tulee musta-hopeiset koristeet ja valkoiset led-valot.

Tein myös kukkia. Joo-o, marsipaanista. Ei niistä ihan oikeita joulutähtiä tullut, mutta sinne päin. Saa kelvata.:) Vielä pitää lehtiä askarrella.

Mitähän tässä vielä tekisi?

mietiskelee Bää-Bää


22. joulukuuta

Talvipäivänseisaus.... hmmh, pysähtyyköhän päivä tänään? Mistä sen huomaa? Omituista.

Tämä joulunalusaika on nyt siinä vaiheessa, että melkein voi vain olla ja nauttia.

Välillä kipitän pöydälle nuuhkimaan hyasintteja, välillä leikin kuusessa.


Kun ulos kurkistaa, ei kovin paljon jouluiselta näytä, mutta ainahan voi kuvitella. Kuvitella, että ulkona sataa lunta.

Jos laittaa silmät kiinni, voi kuvitella isoja lumihiutaleita leijailemassa maata kohti. Ne ovat kuin villapalloja.

Niistä tulee iso pumpulivuori...

Tänäänkin leikin marsipaanilla. Nyt vihreällä, kun tein lehtiä.

Puhaltelen myös välillä vauhtia roikkuville tontuille ja muille kimalluksille. Niitä on mukava katsella.

Lakanapyykissäkin hyppelin, kun ne tuoksuivat niin hyvälle, eikä kukaan huomannut minua.;)


Nyt lähden pyörittämään isoa kultahiutaletta.*puuuuhhh*

Leikkien huomiseen

suuntaa Bää-Bää


23. joulukuuta

Hohhoijakkaa, aika kuluu hitaasti. Koska se joulu oikein tulee? Aika käy pitkäksi odotellessa.

Laitoin yhden lyhdyn lisää tuikkimaan.


Tuvassa taas leivottiin, että saatiin tilaa jääkaappiin. Ja vielä on pakastimessa kaksi kiloa jotain levyjä, joista tehdään lisää tuulimyllyjä. Vai mitä ne olivat?

Siivilöimme rommiruukun. Juotavat laitettiin kauniisiin pulloihin ja marjamössö kulhoon.

Kinkku on tiskipöydän altaassa sulamassa. Kauppalista oli piiiitkä.

Valkoista joulutähteä koristeineen täällä haluttiin joulukukaksi, muttei ole vielä näkynyt.

Itsenäisyyspäivän kimppu on yhä pöydällä ja sen siniset kimalleoksat loistavat kauniisti. Aikovat laittaa krysanteemien paikalle kukkivan hyasintin vanan. Valkoisen tietenkin.

Kun tuvan pöytä ja verhot ovat niin punaisia, valkoinen loistaa niiden keskeltä kauniisti.

Puoliltaöin sytytin kuusen latvatähden. Se on siinä ensimmäistä kertaa. Nyt koko kuusi saa loistaa nuuttiin asti valoineen ja palloineen.

Mahtaako minusta nyt tulla joulukaritsa? Koska en voi olla joulutonttukaan....

Huoh! Kuinka kauan vielä pitää odottaa sitä joulua?

ihmettelee Bää-Bää 


24. joulukuuta JOULUAATTO

Nyt se on!!! Joulu! Kyllä tätä onkin odotettu!


Joulukakkua varten keräsin loput marsipaanit ja kaulitsin ne. Sanoivat tuota marmoroinniksi.

Tällainen siitä kakusta tuli.

Pöydälle ilmestyi valkoinen joulutähti. Mutta kyllä minä olen valkoisempi.:)


Ihan kohta saan avata oman joululahjapakettini. Mitähän sieltä löytyy? Jännää aikaa tämä joulu,

tuumaa Bää-Bää

Tontun jäljissä jouluun kulje
aaton tullessa silmät sulje:
Kuuntele laulua enkelten,
kaikua joulun kellojen.
Tunne joulukuusen tuoksu,
unohda kaikki kiire ja juoksu.
Nauti joulusta täysin rinnoin,
rauha sinut saavuttaa silloin.
Onnea myös saapuvalle
vuodelle uudelle seuraavalle!

-Jouluenkeli-54


25. joulukuuta JOULUPÄIVÄ


Jouluyönä kävin ulkoilemassa, hautausmaalla ja...


...kiipeilin kaupunkimme kuusessa torilla.

Kirkossa oli menossa joku yöhartaus ja kurkin ikkunoista.

Tämän päivän nukun ja loikoilen, lepään ja vain olen.

Kiitos, että kuljitte mukanani jouluun!

Jouluiloa!

toivottavat Bää-Bää ja Jouluenkeli


 

HTML Hit Counter
HTML Hit Counter

Tämä sivu ja linkkien toimivuus tarkistettu 29.10.2012

618