2004  

Etsiessäni joulurunoja vanhoista korteista, alkaen vuodesta 1978, löysin vihdoin sen runon, joka koskaan elämässäni on minua eniten koskettanut! Pelkästä löytämisen riemusta päätin ojentaa sen Teillekin tällä uudella sivulla, johon aion koota muutkin minua puhutelleet runot.

 
                                                                                                                                                                                              

Rakasta jo tänään

Jos haluat tehdä jonkun

onnelliseksi,

ole hyvä ja näytä se hänelle!

Jos haluat antaa kukkasen,

älä odota, että hän kuolee.

Lähetä se tänään,

rakkaudella!

Jos haluat, sanot:

rakastan sinua

kotiväelle tai ystävälle,

lähellä ja kaukana.

Elämässä, veljet, elämässä.

Älä odota kunnes ihmiset kuolevat,

rakasta heitä juuri nyt

ja näytä, että välität!

Tulet itsekin onnelliseksi

ja opit antamaan onnea muille.

Älä käy hautausmailla peittämässä

hautoja kukkasilla,

peitä jo nyt sydämet rakkaudella.

Elämässä, veljet, elämässä!

-afrikkalainen runo

 
                                                                                                                                                                                                     joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%   

Seuraavan runon löysin teini-ikäisenä vanhempieni kirjahyllystä jostain paksusta ruskeakantisesta kirjasta. Mikä lie jättiläinen sen nimi sitten olikaan. Ja rakastuin tähän ensilukemalla. Myöhemmin tätä kuuli laulettunakin, mutta mielestäni runo pitää nähdä. Kaikki tauot, ajatusviivat, puolipisteet. Runo on myös esteettinen nautinto, ainakin minulle.

Laulu

Tein lasinkuultavan laulun.

Älä luule, että voit

sen alta paeta. Siihen jäät

ja siinä aina soit.

Ja laulu, jonka laadin,

oli aivan sanaton:

Olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein, mitä on.


Tein lasinkuultavan laulun.

Joko huomaat, tajuat:

Se vaimentaen vahvistaa

suven äänet ihanat,

veden solinan, airojen kohahtelun

ja suhinan kaislikon.

Olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein, mitä on.

-P.Mustapää-

*************************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

Tämä runo tuli tutummaksi laulettuna, Juhonpoikien esittämänä. Vaikka olin sen toki aiemmin lukenut, en vain silloin niin ajatuksella, että se olisi ´kolahtanut`.

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
 

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
 

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

-Eino Leino

*************************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

Tämän seuraavan runon löysin aikoinaan Susan Coolidgen kirjoittamasta nuortenkirjasta Katyn toimet. Se kosketti meikäläistä, joka on pienen ikänsä kärsinyt kaikenlaisista kivuista.

Koulussa

Sain Ilojen koulua käydä

minä lapsonen huoleton.

Oli ohjaaja Nuoruus huima,

olin raisu ja vallaton.

Siks taivainen Opettajani

minut tuskien kouluun pani.

 

Olen luokalla alimmalla,

kai läksyt helppoja lie,

mutta vielä on luokkaa monta,

yhä nousee tuskien tie.

Opin sentään kyynelin haikein:

on kouluista paras myös vaikein.

 

On opettajia vain kaksi.

Nimi toisen Rakkaus.

On äänessään sointu syvä

ja katseessaan kirkkaus.

Hän hellästi tietäni johtaa,

ei väisty, kun kärsimys kohtaa.

 

On toinen nimeltä Tuska,

mies ankarakatseinen,

mutta rakkaus, niin minä tunnen,

myös asuu mielessä sen.

Siks nöyränä tahdon olla

hänen seistessään vartiolla.

 

He sanovat, että kerran

voin päästä koulustain,

minut Tuska iäksi jättää,

jää luokseni Rakkaus vain.

Minä riemuiten silloin lähden,

Isä, kiittäin Sua tuskien tähden!

******************************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

Tämän helmen poimin Kotiliedestä 70-luvun alussa.

 

Ystävättäreni ja minä

iloitsemme syksystä,

syksyn lyhdystä,

joka on sytytetty pihakoivuun

ja niistä, jotka ovat syttyneet

taivaan siniselle sametille.

 

Ystävyys on tuikkiva lyhty syksyssä,

tuoksuva kukkanen keväässä,

tuulen lempeys suvessa

ja kaikkina elämänpäivinä

ystävyys on taivaan lahjoista

suloisimpia.

 

Lutherkin, vaikka oli mies,

ymmärsi tämän:

hyvät ystävät ovat jokapäiväiseen

leipään kuuluvia.

 

Kahvipöydässä ja puhelimessa

ja tiellä tavatessamme

emme tule sanoneeksi

kuinka paljon merkitsemme

toisillemme.

 

Lyhty polullesi ystävättäreni

ja KIITOS, että olet olemassa.

-Kerttu Kastelli

********************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

Kolmen pojan äitinä inhosin sitä lastenrunoa, jossa kerrottiin, kuinka tytöt tehdään sokerista ja kanelista ja muusta mukavasta, mutta pojat jostain sammakoista ynnä muista "inhottavuuksista".... uhhh..... Kerran sitten luin jostain kauniin runon poikien valmistamisesta, enkä tietenkään muistanut sitä heti tallettaa. Nyt löysin senkin, melkein 20 vuotta liian myöhään, jotta voisin pojilleni sitä rallatella. On minulla kyllä yksi sokeri-kanelistakin tehty lapsi.... :)

 

Miten pienet pojat valmistetaan?

Ensin aamukastetta laitetaan

pieneen kultaiseen rasiaan.

Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan

ja auringonvalolla sekoitetaan.

Näin pienet pojat valmistetaan.

**************************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

Kun olen kuollut

Itke hiukan minun vuokseni

Ajattele minua toisinaan

Mutta älä liikaa

Ajattele minua silloin tällöin

Sellaisena kuin olin eläessäni

Toisinaan on mukava muistella

Mutta ei kauan

Jätä minut rauhaan

Niin minäkin jätän sinut rauhaan

Ja niin kauan kuin elät

Säästä ajatuksesi eläviä varten

 -perinteinen intiaanirukous

**************************

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

MEILLÄ ON VAIN TÄMÄ PÄIVÄ

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan,

peittelisin sinut huolellisesti ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta,

rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,

minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä.

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu, päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä vielä huomennakin- onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.

Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.

Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua.

Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon,

että olet minulle RAKAS!

Kaikki eivät näe huomista.

Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun sen voi tehdä jo TÄNÄÄN!

joulun%20hopeapallo-k%C3%A4pyk%C3%B6ynn%

 

27.11.2019